Kun maailma potkii kunnolla päähän, syöminen voi lohduttaa. Mutta vain vähän aikaa. Usein syömisen jälkeen tunnesyöjän olo on entistä pahempi. Tai tankkaus turruttaa tunteet. Maha täynnä voi olla myös mukavan levollinen ja raukea olo.
Jos jokaisen voimakkaan tunnekuohun jälkeen on syötävä vaikkapa makeaa tai rasvaista tai molempia. Syömisestä tulee ajan mittaan hallitsematonta. Vähitellen paino nousee ja mieliala laskee.
Tunnesyöminen on yllättävän yleistä. Ja johtuu melko usein siitä, että lasta on aina lohdutettu herkuilla. Tunnesyömistä ei tarvitsisi hävetä tai tuntea siitä syyllisyyttä. Syyttää itseään puutteellisesta tahdonvoimasta. Vaan voi lähteä tutkimaan, mistä tunnesyöminen voisi syvimmiltään johtua.
Miten tunnistaa tunnesyömisen taustalla olevat tunteet?
- Yritä olla tarkkana, kun tunteet tunnesyömiseen käynnistyy. Mieti, mikä tunne on päällimmäisenä. On helpompi hakea ratkaisua tunteeseen, jolla on nimi.
- Pohdi, mitä tunteet sinulle sillä hetkellä viestivät. Vaikeimmat tunteet ja niiden viestit ovat tärkeimpiä.
- Erota toisistaan tunne ja sen myötä nouseva ajatus. Voit huomata, kuinka tunne ohjaa ajatustasi.
- Yritä hyväksyä tunteesi. Kaikenlaiset tunteet kuuluvat arkielämään. Ne tekevät meistä ihmisiä. Kun opit mutkattoman suhteen tunteisiisi, se voi auttaa luomaan myös mutkattoman suhteen syömiseen ja hyväksymään itsesi.
Onko sinulla taipumusta lohturuokaan?
Lähteet: Anna 20.6/25-26, kuvat Pixabay, Pexel
Hyvää huomenta Marja! Kyllä. On minulla taipumusta tunnesyömiseen. Esimerkiksi ihan eilen tunteet olivat sellaiset että makean syöminen helpotti oloa. Tiesin että seuraavana päivänä tunteet helpottavat ja odotin vain huomista. Kyllä erilaiset tunteet tekevät meistä ihmisen. Ei niinkuin eräs ns. Kylmä mies minulle sanoi että rakkautta ei tarvitse tuntea. Blokkaa sen vain ja kävelee pois. Jos se onnistuu niin outoa on vai mitä? Tunteet ovat silloin oudoilla reiteillä mielestäni. Muutkin tunteet on hyvä tuntea ja käsitellä. Ollaan siis ihmisiä ja tunnetaan kaikki tunteet. Mukavaa päivää!
VastaaPoistaVarmasti on hankala katkaista lapsuudessa opittu tapa saada lohtua ruuasta.
VastaaPoistaJos asian tiedostaa, onkin jo oikealla tiellä.
Voiko kutsua tunnesyömiseksi myös sitä, kun minulta surressa katoaa ruokahalu kokonaan?
Ihanaa tätä viikkoa sinulle Marja!
Kiitos, Kirsti, kommentistasi. Ehkäpä surressa sinä ja monet muut ihmiset olette tunnesyömättömiä. Minullakin menee ruokahalu, jos kyseessä on tosi suuri suru. Mukavaa maanantaita ja alkanutta uutta viikkoa sinulle!
PoistaEipä taida olla tuota tunnesyömistä niinkään vaan pimeimpään vuodenaikaan syötättää enemmän ja myös makean mussuttaminen. Suru se on vienyt meikäläisenkin ruokahalut aikoinaan
VastaaPoistaKiitos Pihakeiju, kommentistasi. Varmaankin monilla ihmisillä ja itselläni on tuo taipumus syödä enemmän talvella. Ehkä siksikin ettei silloin ole niin paljon tekemistä kuin muina vuodenaikoina. Kivaa viikon alkua sinulle!
Poista