Minä muutun raivottareksi oikeastaan vain todella pahassa riitelyssä miehen kanssa. Onneksi niin ei käy usein. Muuten meiltä loppuisi astiat. Sillä raivottarena tykkään viskoa niitä päin seinää.
Jos ihmisellä menee hermot tai herkuttelu ja shoppailu karkaa käsistä. Taustalla on todellinen paha olo. Ei kannattaisi soimata itseään vaan alkaa tutkia omaa oloaan uteliaasti ja lempeästi. Voi kysyä itseltään, mitä oikeasti tarvitsen. Mikä tunne on raivon taustalla?
Usein hermojen pimahtamiseen syynä on vaikea elämäntilanne, stressi, kiire. Mutta usein raivarit, herkut, uusi vaate ei kuitenkaan auta. Vaan ne on pakoa ikävistä ja pelottavista tunteista.
Toistuva raivostuminen kertoo ylikuormituksesta ja epätasapainosta. Pitäisi pysähtyä, vaikka se olisi vaikeaa. Ihminen voi miettiä: Mihin toivoo muutosta? Elääkö omien arvojen mukaisesti? Onko elämä omannäköistä?
Jos ei saa syvistä tunteistaan otetta. Ei voi tietää, mitä oikeasti tarvitsee. Yleensä ihminen kaipaa lepoa, rakkautta, läheisyyttä, turvaa, hyväksytyksi tulemista.
Vaikeiden, ahdistavien tunteiden takana voi olla varhaislapsuuden kokemukset. Niistä on vaikea saada yksin kiinni. Ja terapeutilla käyminen vain muutamankin kerran voi auttaa.
Kun raivotar olo puskee päälle:
1) Hengittele. Laske kymmeneen. Kuuntele hengitystäsi.
2) Tarkastele mieltäsi. Yritä ymmärtää, mitä tunnet. Minkälaisia ajatuksia tunteet tuo? Mitä sinun tekisi mieli oikeasti tehdä? Keskity edelleen hengittämiseen.
3) Kuuntele kehoasi. Huomaa kehosi muutokset: kiihtynyt pulssi, verenpaineen nousu, jännittyneet hartiat. Aisti pari minuuttia kehotuntemuksiasi.
4)Harjoittele. Löydä oma tapasi rauhoittaa itsesi.
Minkälaisista asioista sinulla menee hermot? Vai eikö mene koskaan?
Lähteet: Kauneus&Terveys 8/2018, kuvat Pixabay
moi ! Meneehän ne hermot välillä ,,temperamenttia kun löytyy... ohikin menee kyllä äkkiä, mietin nykyään ,et kannattaako asiasta suuttua,usein ei kannata ja tämä toteamus estääkin usein hermostumisen siihen paikkaan.
VastaaPoistaJoskus suuri epäoikeudenmukaisuus saa "valot päälle" vilkkumaan; siinä sit mietin voinko tehdä asialle mitään, siis sillä hetkellä ja voinko yleensä ja mitä voin,usein vien sitten rukouksissa Jumalalle tälläiset ratkaistaviksi... eikä se ole turhaa....Mutta ; hyvää, ihanaa heinäkuun alkua
Kiitos, Tuula, kommentistasi. Meillä taitaa olla sama juttu: temperamenttinen riita ja nopea sovinto. Hienoa että pystyt miettimään, kannattaako asiasta tosiaan suuttua. Sinä olet uskossa oleva ihminen, on hienoa, että asian voi jättää jollekin itseään suuremmalle. Minä olen elänyt aina lapsen uskossa. Olen melkein unohtanut, että on heinäkuu. Tässä on ollut kaikenlaista suhaamista. Joten ihanaa heinäkuun alkua sinulle!
PoistaHyvä pointti tuo, että itsehillinän puutteen taustalta voi löytyä syitä syvempiäkin kuin juuri se tämän hetkinen riidanaihe. Jos ne ovat selvittämättä, ei hengittelyt ja rauhoittumset useinkaan auta. Maailmanlopun fiilikset riitatilanteissa ovat melko varmasti lapsen, ei aikuisen tunteita. Vaan minkäs teet, kun ne tuntuvat aikuisenakin vielä niin voimakkaina. Huuto ja parkuhan siitä syntyy. Ellei lapsuuden kauhukokemuksiaan ole saanut itsestään irti. Näinkin näitä selitetään, näin myös minä usein omia ylilyöntejäni itselleni selitän. Vaan voihan olla kyse paljosta muustakin, vaikkapa temperamentista.
VastaaPoistaKiitos, Eeva, kommentistasi.Oikeassa varmaankin olet, ettei hengitteleminen auta, jos taustalla on purkamattomia solmuja. Ikävä kyllä aikuinen voi muuttua lapseksi jälleen, jos ollaan herkillä, ehkä rikki menneillä alueilla. Ja kuka meistä on järkevä ja aikuismainen koko ajan? Niin täydellistä aikuista ei taida löytyä. Varmaankin synnynnäinen temperamentti vaikuttaa, miten nopeasti hermot pimahtavat.Hyvää ja antoisaa loppupäivää sinulle!
PoistaHermot menee, mutta raivostumaan ei saa hevillä, mutta jos saa yleensä kyseessä on jokin epäoikeudenmukainen juttu. Hmmm. herkuttelua tulee harrastettua ihan herkuttelun ilosta.
VastaaPoistaKivaa iltaa Marja <3
Kiitos, Tiia, kommentistasi. Sinä taidat olla aika tyyni ihminen. Vaikka hermostuisit, kilareita et saa. Epäoikeudenmukaisuus suututtaa varmaan monia ihmisiä. Jos koet herkuttelun iloisena asiana, älä suunnittele sitten mitään kaventamiskuureja. Kaikki asiat, jotka tuntuvat kivoilta, tuovat täyteläisyyttä elämään. Kivaa päivän jatkoa sinulle!
PoistaHei Marja! En ehtinyt eilen lukea blogiasi. Aihe on mielenkiintoinen koska olen ollut raivottarwn ja hyvin temperamenttisen naisen maineessa ikäni. Mutta vanhemmiten olen tasoittunut. Koska hyötyä raivoamisesta ei ole juurikaan ollut. Päinvastoin. Ja itse on saanut korjata rikkomiensa astioiden sirpaleet. Muistan kyllä pahan mielen. Itkua en ole lopettanut itken jos siltä tuntuu. Useimmiten kuitenkin yksin. Yleensä seuraavana päivänä on aina paremmin ja asiat näkee eri tavalla ilman tunnekuohua. Aurinko paistaa taas tänään!
VastaaPoistaKiitos, Merja, kommentistasi. Minun blogi ei nyt ole niin kummoinen, että sitä pitäisi jatkuvasti seurata. Tuo on totista totta, että yön nukuttua asiat saa oikeat mittasuhteet.Riidan hetkellä me raivottaret ollaan sen raivon pauloissa. Kiva että olet huomannut iän loiventavan riitelyä. On hyvä itkeä, koska se puhdistaa mieltä.Kivaa keskiviikkoa sinulle!
Poista