Näin väittää ravitsemusterapeutti Marianna Hölttä. Yksi selitys ruokahimoon löytyy aivojen palkkiojärjestelmästä. Vaikka elämme modernissa tietoyhteiskunnassa, aivomme ovat periaatteessa samanlaiset kuin metsästäjä-keräilijöillä 10 000 vuotta sitten. Tuolloin ruokaa kannatti nauttia runsaasti silloin, kun sitä oli saatavilla.
Rasvainen ja makea ruoka sisältää paljon energiaa, joka aivojen mielestä edistää hengissä säilymistä. Niinpä palkkiojärjestelmä palkitsee karkkien ja sipsien syömisestä mielihyvähormoneilla. Rasvan ja sokerin makuaromit tuntuvat hyvältä, koska ne osaltaan tarkoittavat paljon energiaa.
Se, kuinka palkitsevalta ruoka tuntuu, vaihtelee tilanteesta toiseen. Vaikka olisi motivaatiota syödä terveellisesti, muun muassa stressaantuneena, univajeessa ja nälkäisenä ei ole helppo olla järkevä. Keho menee herkästi autopilotille, ja aivot haluavat energiaa juuri rasvasta ja sokerista.
Vaikka keho saa rasva-, hiilihydraatti- ja sokeripitoisesta ruoasta nopeaa tyydytystä, ne eivät pidä niin kylläisenä kuin proteiini- ja kuitupitoiset ruoat. Ja kohta on taas nälkä.
Joskus ihmiset saattavat yrittää kontrolloida syömistään tiukilla rajoituksilla. Tässä on se ongelma, että herkun houkuttelevaisuus usein vain kasvaa.
Tiukkoja rajoituksia saattaa seurata usein ylilyönti. Eli kun ottaa lopulta sipsin, syö koko pussin. Höltän mukaan rajoitukset kannattaa purkaa, koska ne aiheuttavat useimmiten vain epäonnistumisen tunnetta. Herkkuja on järkevä niin sanotusti neutralisoida, jolloin myös niiden haluttavuus voi hälventyä.
Lähteet: Helsingin Sanomat 1.4.2021, kuvat Pixabay
