Kirjoitan siis kaunokirjallista käsikirjoitusta, joka edistyy nyt vaivoin. Alkuun olin hyvin innostunut siitä. Jospa se innostuneisuus vielä palaa takaisin.
Katsoin Netfixiltä sarjan Master of None. Sarja oli upea ja hauska. Siinä kuvataan neljän kaveruksen elämää New Yorkissa. Sarja on vähän woody allenimainen, mutta siinä käsitellään ihmissuhteiden lisäksi rotukysymystä. Päähenkilö on toisen polven intialainen Yhdysvalloissa. Yksi kaveruksista on musta nainen, yksi itä-aasialainen ja yksi valkoinen.
Sarjassa kuvataan syviä asioita ja kepeitä, humoristisia juttuja. Rakastumisia, treffejä, eroja, nettideittaamista, paljon ruokaa. Nauroin monta kertaa. Pastaa rakastava päähenkilö jopa matkustaa Italiaan kokkikouluun, että oppisi kokkaamaan aitoja italialaisia ruokia. Sarjan juonta en paljasta, jos joku alkaa seurata sarjaa.
Minua kannattelee miehen rakkaus. Suru on lähentänyt meitä. Halaamme, itkemme yhdessä. Usein lepäilen miehen kainalossa. Olemme olleet 30 vuotta yhdessä ja naimisissa 28 vuotta. Vaikka molemmat ovat muuttuneet tuona aikana, kunnioitamme toisen muutoksia.
Täytyykin pistää korvan taakse tuo mainitsemasi sarja Netflixissä. Kyllä se kirjoittamisen ilokin varmasti vielä löytyy. Ihana kuulla, että sinulla on niin rakastava puoliso. Muutokset ja ylä- ja alamäet on koettava yhdessä, kun niin on kerran luvattu. Hyvää viikonloppua ja aurinkoista sunnuntaita!
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Erikoiset Asiantuntijat. Onneksi miehen kanssa meidän rakkaus on lisääntynyt Veran kuoleman jälkeen, kun suremme yhdessä. Molemmat olemme seurusteluajaoista muuttuneet, mutta hyväksymme nuo muutokset. Puoliso ei ole yhtäkkiä vieras.Odottelen kirjoittamisen riemua.
VastaaPoista