Rakas Vera-tyttäremme kuoli yllättäen nukkuessaan tammikuussa. Hän oli terve ja kuntoili paljon. Kuolinsyytutkimuksessa ei löydetty syytä Veran kuolemaan. Patologi sanoi puhelimessa, että mahdollisin syy on sydämen rytmihäiriö. Papereissa lukee "syy tuntematon". Teen surutyötä.
Olen edelleen niin raivoissani yksityiselle psykiatrille, koska hän ei kirjoittanut minulle rauhoittavia, eikä osoittanut mitään myötätuntoa. Äijän käppänä, minua monta senttiä lyhempi. Narsiseva puhetyyli. Marmattava.Mielestäni enemmän tiedemies kuin potilastyötä tekevä. Hän onkin erään yliopiston psykiatrian professori. Ei hänestä enempää.
Nyt kaduttaa, että menin aikoinaan kipulääkevieroitukseen sairaalaan. Olisin itse voinut hoitaa sen kotona. Minulle jäi siitä merkintä potilastietoihin lopuksi elämää. Ja kipulääkkeet olivat lääkärin määräämiä.
Paniikkikohtaukset tuntuvat välillä niin tappavilta, etten enää kestä niitä. Mutta ehkä vain pitää surra tämä suru, tuntea paniikkia, vellovaa ahdistusta, kuolemanpelkoa ja toivottomuutta.
Sain viimein mentyä kampaajalle. Hiukseni olivat reilusti ylikasvaneet mallistaan. En pidä kampaajalla, kosmetologilla tai hierojalla käynneistä. Ymmärrän, että jotkut pitävät näistä asioista.
En ole käynyt kosmetologilla varmaan yli 10 vuoteen. Hoidan itse kasvoni. Teen luonnonkosmetiikan naamioita, puhdistavia tai kosteuttavia. Sauna on mielestäni paras ihon puhdistaja. Tällä hetkellä käytän iltaisin ruusuvettä ja sen päälle Argan öljyä. Aamusin riittää vähemmän kosteuttava seerumi ja kasvovoide. Silmänympäryksiä en nykyisin jaksa hoitaa, vaan levitän niille samat voiteet kuin koko kasvoille.
Olen nyt löytänyt Yle Areenan. Siellä on paljon kiinnostavia vanhoja kotimaisia elokuvia, dokumentteja, sarjoja ja paljon muuta. Koukutuin suomalaiseen lääkärisarja Sykkeeseen. Nyt olen katsonut kaikki jaksot. Sykkeessä oli huono puoli, että potilaita haukuttiin juopoiksi ja hulluiksi. Lisäksi se antoi homoseksuaalisuudesta vääristyneen kuvan.Pitäisi löytää nyt uusi hyvä sarja. Se on ehkä ruotsalainen Massi-sarja. Hupia ja jännitystä.
Toivottelen täältä kaikesta huolimatta hyvää alkavaa viikkoa❤
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Kristiina. Samoin sinulle mukavaa alkuviikkoa.
VastaaPoistaTosi tunteetonta ja asiatonta käytöstä tuolta lääkäriltä! Elät sellaista poikkeusaikaa, ettei sitä osaa edes sanoiksi pukea ja tarvitsisit kaiken mahdollisen tuen. Myös lääkityksen antaman avun. On tyhmää lääkäriltä vedota menneeseen kipulääkeasiaan. Raivostuttavaa ja alentavaa, että Sinua on käsitelty kuin jotain narkomaania!
VastaaPoistaItselläni on paljon kokemusta unilääkkeistä. Olen huonoin tuntemani nukkuja. Aikanaan vierottauduin itse rauhoittavista, joka ilta otettavista lääkkeistä. Nyt otan niitä vain pahimpina öinä. Mutta minulla on kokemusta lääkärien kovuudesta ja kylmyydestä. Kun menee pyytämään apua pitkän valvontajakson jälkeen ja mieli on jo ratkeamispisteessä, on lääkärin tunteeton suhtautuminen musertavaa. Itku ja raivo tulevat pintaan oven sulkeuduttua, kun saa lähteä ilman lääkereseptiä ja olo on tavallaan häpäisty.
Sanoisin, että kannattaa ehkä käydä toisella lääkärillä. Eihän voi olla, ettei kukaan ymmärrä, miten kamalassa tilanteessa elät. Jos saisit edes vähäksi aikaa lääkkeellistä apua. Voimia Sinulle!!