Rakas, niin rakas Vera tyttäremme kuoli tammikuun alussa. Kuolema tuli yllätyksenä, koska Vera oli terve ja hyväkuntoinen molekyylibiologian opiskelija Jyväskylän yliopistossa. Kuolinsyytutkimuksessa kuolemalle ei löytynyt syytä. Patologi sanoi, että mahdollisin syy on sydämen rytmihäiriö. Teen surutyötä.
Mieli on mennyt erittäin alas, manalan valtakuntaan. Olen miettinyt jopa itsemurhaa. Mitä syytä minulla on elää, tuntuu, etten enää koskaan nauti elämästä. Haluan Veran luokse. Onhan minulla toinen tytär, mies ja ystävät. Mutta kyllä he pärjäisivät ilman minuakin.
En varmaankaan kaiketi koskaan lähde toteuttamaan itsemurhaa, koska isäni hirttäytyi ja paras ystäväni hyppäsi kahdeksannesta kerroksesta katuun. Surutyö oli erittäin vaikea, koska oli niin paljon syyllisyyden tunnetta ja häpeääkin. Olisinko voinut tehdä jotakin enemmän ja paremmin, jotta itsemurhat eivät olisi toteutuneet? Irrationaalinen tunne - olivatko kuolemat minun syytäni?
Nämä ovat monimutkaisia asioita ja niihin liittyy tosiaankin paljon irrationaalista, ne eivät ole järjen asia vaan tunteiden ja tunteet voivat velloa järjettöminä.
Me olimme Veran kanssa hyvin läheisiä. Salaisuuksia ei juuri ollut. Saatoimme jutella aamu kolmeen. Meillä kävi jo tyttöjen ollessa pieniä niin, että Verasta tuli äidin tyttö ja Sarasta isän tyttö.
Minun pitää rakentaa identiteettini hiljalleen uusiksi niin kuin aina ison murroksen jälkeen. Jotakin vanhaa tietysti jää, mutta uutta tulee. Vera, sinä et ole enää kanssani. Ihmisten joukossa. Silti tunnen sinut välillä lähelläni. Olet kai kuitenkin jollakin tavalla elossa. Aavistuksena, energiana, tuulena metsässä, muistoissa. Mutta miksi sinun piti kuolla? On niin ikävä. Meillä oli niin hyvä yhdessä.
Teksteistäsi särähtää usein korvaan tuo erittely tyttäristäsi isän tyttönä ja äidin tyttönä... Eiköhän lähtökohtaisesti lapset rakasta molempia vanhempiaan ja toisinpäin.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Anonyymi. Totta kai rakastan paljon molempia lapsiani ja uskon, että toinen tyttö rakastaa minua, vaikka meille on tullut tämä äidintyttö ja isäntyttö jako.
PoistaKuten itsekin sanot nämä ovat tunnepuolen asioita. Tunteet tulevat ja menevät, eivätkä ole oikeita tai vääriä.
VastaaPoistaVeran kuoleman aiheuttama suru varmasti jättää jälkensä sinuun. Jää osaksi persoonallisuutta sittenkin, kun suurin suru hellittää.
Hyvää uutta viikkoa sinulle <3
Kiitos kommentistasi Kirsti. Jotakin minussa on jo muttunut Veran kuoleman jälkeen. Läheisten merkitys on korostunut, arvostan heitä, kun he uskaltavat puhua surusta. Melko paljon tulee vielä muuttumaan identiteetissä ja persoonallisuudessa.
VastaaPoista