Mokat kuuluvat elämään

 

Minulla on ollut elämässäni suuria ja pieniä mokia. Pienet mokat ovat esimerkiksi sellaisia, että olen unohtanut viikkopalaverin tai kokouksen. Satojen henkien tilaisuudessa olen kerran pari esimerkiksi mokannut itseni esittelemisessä, olen sanonut valmistumisvuoteni kymmenien, kymmenien vuosien taakse. Olen yrittänyt peittää mokaani sanomalla, ei kun, ei kun, sitten sanomalla oikean valmistumisvuoteni.

Menneisyydessä mokasta seurasi näyryytys ja häpeä. Nykyisyydessä siihen suhtaudutaan yleensä toisin: moka on mahdollisuus, ei maailmanloppu.

Lapsuuden kokemukset ovat tärkeitä siinä, miten opitaan suhtautumaan mokiin, ovatko ne elämään kuuluvia vai maailmanloppu. Lapsi tarvitsisi kannustavan asenteen vanhemmiltaan, jotta hän ymmärtää mokatessakin olevansa kuitenkin rakastettu ja hyväksytty.

Koulussa annettiin jopa arvosana käytöksestä ja huolellisuudesta. Jos oppilas teki jonkin virheen, hänet saatettiin laittaa luokkahuoneen nurkkaan häpeämään. Tästä minulla on hyvin selvä muistikuva. Sisikoni maalasi kynteni mustiksi. Alakoulun opettaja huomasi tämän ja käski luokan eteen näyttämään kynteni ja sen jälkeen nurkkaan häpeämään.

Suomalainen kulttuuri on edelleen suorituskeskeinen, ja onnistuminen ja menestyminen on tavoiteltavia asioita. Silti suhtautuminen mokiin on hiljalleen sallittua.

Moka on merkki siitä, että ihminen on vielä matkalla. Mokat ja sählääminen ovat tärkeitä sen takia, että ne opettavat armollisempaa suhtautumista epätäydellisyyteen ja virheiden tekemiseen. Elämä kapeutuu, jos pelaa aina varman päälle ja välttää mokaamista.

Epäonnistumisen pelko voi estää luovien, uusien ratkaisujen kokeilemista ja omaksumista. Moka voi tuntua aluksi kirvelevältä, mutta kannattaisi ajatella, että muistaako sitä esimerkiksi viiden vuoden jälkeen. Mokasta on ehkä syntynyt hauska tarina, joka saa nauramaan. Huumori onkin yksi tärkeimmistä keinoista selviytyä mokista.

Miten päästä mokista eteenpäin? Tähän on paljon vastauksia Voi hyvin-lehdessä:

"1. Piehtaroi häpeässä

Häpeä on luonnollinen sosiaalinen emootio, eikä siitä tarvitse päästä eroon, ellei se päälle  viikoiksi, kuukausiksi tai vuosiksi. Häpeän tehtävä on pitää käyttäytymisessämme jonkinlainen tolkku. Sen avulla huomaamme, jos käyttäytymisemme ei ole aivan kohdillaan.

2. Puhu jonkun kanssa

Puhuminen turvallisen ihmisen kanssa ja mokan jakaminen lievittää tuskaa ja auttaa selvittämään tapahtunutta.

3. Lohduta itseäsi

Mieti, miten lohduttaisit mokannutta itsellesi tärkeää, rakasta ihmistä, ystävää, puolisoa tai lasta ja yritä soveltaa sitä itseesi.

4. Hyväksy moka

Ajattele, että kasvat ihmisenä, kun hyväksyt mokan osaksi omaa itseäsi. Et ole sen jälkeen välttämättä parempi ihminen, mutta olet enemmän ihminen. Kanssasi on kivempi olla, kun olet yhtä epätäydellinen kuin muut.

5. Muista, että tekevälle sattuu

Jos ei tee koskaan mitään, ei satu mokia eikä mitään muutakaan. Mokaaminen on sen merkki, että olet uskaltanut tehdä jotain. Onnittele itseäsi siitä."

Lähteet: Voi hyvin 8/2021, kuvat omat