Meillä on mielestäni miehen kanssa sopivasti läheisyyttä ja erillisyyttä. Pyrimme syömään aamupalan ja iltapalan yhdessä. Vaihdamme kuulumisia. Monesti iltaisin puhumme pitkään.
Joskus "pyydän mieheltä kainaloa", ja voi että, miten se rentouttaa maata kainalossa, ja samalla puramme usein huoliamme. Saatamme loikoilla sängyssä lokoisasti sylikkäin. Kaukana kavala maailma. Voimakas turvallisuudentunne. Tietysti myös seksi kuuluu läheisyyteemme.
Erillisiä olemme harrastuksissa ja omien ystävien tapaamisessa. Mies korjailee vanhoja autojaan. Hän on hyvin musikaalinen ja soittaa pianoa, viulua, selloa, haitaria ja laulaa. Minä taasen esimerkiksi tapaan ystäviäni, kirjoitan kaunokirjallista romaanikäsikirjoitusta, pidän tätä blogia, lenkkeilen, maalaan tällä hetkellä keittiöpöydän tuoleja ja luen paljon tapani mukaisesti. Pidän myös kokkaamisesta ja leipomisesta.
Mitä tehdä, kun toinen haluaa suhteeseen enemmän läheisyyttä kuin toinen? Parisuhteessa liikutaan janalla, jossa otamme vuoroin etäisyyttä ja läheisyyttä. Ihmisellä on yksilöllisiä tarpeita liikkua tällä janalla.
Perusta sille, miten parisuhteessa toimii, löytyy usein vanhempi-lapsisuhteesta. Sillä on iso merkitys, miten on lapsena annettu läheisyyttä, oltu rinnalla ja tehty yhdessä asioita.
On tavallista ja selvää, etteivät kumppanien toiveet aina kohtaa. Toinen voi kaivata omaa aikaa ja toinen yhteistä aikaa. Parisuhteessa tulee monesti väärinkäsityksiä, koska oletamme toisen ajattelevan niin kuin mekin.
Läheisyyden ohella puhutaan nykyisin niin sanotusta parisuhdeajasta, kuten yhteisestä iltapalasta, lenkeistä, päivän kuulumisten jakamisesta. Joku voi keittää aamulla kahvit kiintymyksen osoitukseksi.
Jos takana on raskas työpäivä, osa ihmisistä haluaa nollata päätään itsekseen. Joku kaipaa rakastaan rinnalle.
Toisaalta fyysisen läheisyyden tarve liittyy suomalaiseen kosketuskulttuuriin. Suomessa on ollut vallalla yksin pärjäämisen, erillisyyden malli. Se on onneksi nyt murtumassa.
Toisaalta jos pyrkii täysin miellyttämään kumppaniaan, pahimmillaan käy niin, että etäännyttää itsensä itsestään. Näin ei pitäisi koskaan tehdä, koska olemme oman elämämme ensisijaisia tähtihenkilöitä.
Miten tätä toisen suurempaa läheisyyden tarvetta lähtisi sitten perkaamaan? Tavoitteena voi olla kompromissi: toista tullaan puoliväliin vastaan. Sopiva läheisyys löytyy kohdasta, jossa kumpikin voi elää onnellisesti.
Niin kauan, kun läheisyyteen liittyviä ongelmia pyritään selvittämään molemminpuoleisesti, suhteella, rakkaudella on toivoa ja onnea.
Lähteet: Helsingin Sanomat 12.11. 2020, kuvat omat.
Kiva, aiheeseen sopiva kuvitus <3
VastaaPoistaMielestäni korona-aika saattaa vähentää pysyvästi halaamista, jota Suomessa vasta opetellaan.
Minulle läheisyys on tärkeää. Ajattelen sen merkityksen korostuneen, kun lapsena sitä oli niukasti tarjolla. Pitkässä avioliitossa on ollut aikoja, jolloin jommankumman läheisyydentarve on ollut suurempaa kuin toisen. Puhumalla niistä on selvitty.
Kiitos kommentistasi Kirsti. Voi, itku, jos korona-aika vähentää pysyvästi halaamista. Sitähän me tosiaan vasta opetellaan. Parisuhteessa voi saada korvaavia kokemuksia, juuri niitä mistä lapsena jäi paitsi. Pitkä parisuhde voi olla ihanan eheyttävä. Minäkin olen saanut suhteessani korvaavia kokemuksia ja siten enemmän tasapainoa. Hienoa, että olette avoimesti puhumalla selvinneet läheisyydentarpeen eroista.
VastaaPoistaParisuhde taitaa välillä olla aaltoliikettä, on ollut jonkinlainen eritymisvaihekin, mutta kun on saanut hakea sitä omaa itseään jollain tasolla, niin miten ihana on taas löytää ja rakastua kumppaniin uudestaan.
VastaaPoistaParasta on köllöttely ja puhuminen, yhdessä nauraminen ja moni muu asia ja kun yöllä painautuu toisen kainaloon herätessä ja toinen ottaa kiinni. <3
Ihanaa uutta viikkoa Marja. <3
Kiitos Tiia kommentistasi. Onhan se aaltoliikettä tuo parisuhde. Välillä eriydytään ja välillä lähestytään. Ei jatkuvaa läheisriippuvuutta, joka voi tappaa suhteen. Kumppanuusvaiheessa rakastuminen on jo muuttunut rakastamiseksi. Mekin ollaan miehen kanssa iltaisin, välillä myös päivisin, melkoisia köllöttelijöitä. Silloin on hyvä puhua päivän asiat ja tunteet.
VastaaPoista