Pienen elämäni marraskuun päiviä

 

Onneksi aamuni ovat hitaita. Herään kahdeksan maissa ja nousen ylös sängystä vasta noin  puoli yhdeksältä, siihen asti seurustelen vieressä nukkuvien kissojen kanssa. Siiri-kissa on kotiutunut hyvin, ja nyt on viimein sopu Kille-kissan kanssa. Alkuun Kille jahtasi Siiriä, mutta nyt he ovat ystäviä. Niin suloista. Kissat tuovat paljon iloa. (Nyt taas tämä Blogger-ohjelma keljuilee, eikä tasaa rivejä.)

Katsoin tätä kuvaa ja ihmettelin, missä on Kille-kissan pää.

  Minulle on tullut kaamosväsymys. Varmaankin johtuu iästä, koska aikaisemmin ei ole ollut väsymystä kaamoksen aikaan. Olen ajatellut, että se johtuu siitä, että olen niin pohjoisesta kotoisin. Olen tottunut syksyn ja talven hämärään. Tai en ole ehkä ehtinyt  huomata väsymystä työkiireiden keskellä. Käyn aamulla lenkillä, ja miten harmaa ilma onkaan ja luonto ruskea. Kun taivas sataa, kannan surullista vettä sisään.

Piristääkseni itseäni värjäsin hiukset pähkinän ruskeiksi Khadin luonnonvärillä. En ole värjäyttänyt enää  hiuksia kampaamossa noin kahteen vuoteen. Ne värit ovat epäekologista myrkkyä ajattelen nyt, vaikka värjäytin hiuksia noin parikymmentä vuotta.

Kaamosväsymys on joinakin päivinä sitä, että elän kuin puoliunessa, aivosumussa. Tekee mieli hiilihydraatteja ja makeaa. Nyt lähinnä suklaata. Palautin elämääni taas karkkipäivän perjantaisin. Se pitää minua ruodussa muina päivinä, kun tekee mieli suklaata ja salmiakkia. Yhtenä päivänä viikossa herkkuja. Rutkasti. 

Itse tehtyä raakasuklaata ja kaupan suklaata. Kuvassa Fazerin suklaat eivät ole levyjä vaan patukkapaloja.

Sokeritonta ja jauhotonta suklaakakkua. Nams.

Ruoka on jatkunut samalla linjalla kuin laihduttaessani viidessä kuukaudessa 13 kiloa, nyt annoskoot ovat vain suuremmat. En syö edeleenkään valkeaa hiilarihöttöä, esimerkiksi valkeaa pastaa, riisiä ja leipää. Paino on pysynyt 68 kilossa.

Punaisesta linssistä tehtyä pastaa, parsakaalia, kimchiä, soijapapuja.

Soijapapuja, soijaleikettä, kananmunaa, kaalisalaattia.

 

Kikhernepastaa, kaalisalaattia, ruusukaalia ja soijarouhekastiketta.

                        Aamiaiset

AB-jugurttia myslillä ja marjoilla.

Chiavanukasta myslillä ja marjoilla.

Kaurapuuroa marjoilla.

Siiri maalaushommissa. Hän sai yhdessä vaiheessa maalia jalkapohjaan ja keittiössä oli pitkin poikin tassun kuvia.

Aloitin talon sisätilojen  maalausurakan. Olen maalannut nyt vasta tupakeittiön kaapinovet ja koko talon ovet. Maalaaminen on ihan kivaa puuhaa, mindfulnessia, rauhoittaa mieltä.

Kävin kaverin kanssa kirpparilla. Löysin muutaman kotivaatteen. Ja ihailimme vanhoja esineitä.

Tässä tämän hetken luotto kasvojenhoitoaineet. Bakuchiol on luonnon retinolibuusteri, Evolven silmänympärys seerumi ja voide, jotka ovat saaneet silmäpussini laskemaan. Bakuchiolia olen käyttänyt vuoden ja se on kiinteyttänyt ihoani. Käytän myös Evolven kosteusvoidetta. Olen löytänyt oman merkkini. Mahtituotteita.

Minulla on soinut päässä muutaman päivän yksi Eeva-Liisa Mannerin runo, siitä on jo 35 vuotta aikaa, kun luin parikymppisenä Manneria ja opettelin ulkoa runoja. Julistin tuolloin, että Mannerin kootut on minun raamattuni. Voi, sitä hippiaikaa, hämyaikaa.  Runo on syvien vesien tumma runo.Toivottavasti tämä menee oikein:

Lähden pitkälle matkalle

itseeni, siihen itseen

jossa en ole koskaan käynyt,

aina olen paennut toisia teitä

luotuihin puutarhoihin

tunteellisuuteen, älyllisyyteen

luuloteltuun ristiriitaan.

Sillä itse olin myös itseni este

huone ja kynnys, joka kasvaa huoneen yli

jatkuva prekuolema

koska pakenin kuolemaa

sen sijaan, että olisin ottanut askeleen sitä vastaan...

Kissamaisen veikeää maanantaipäivää kaikille!