Henkisyyttä minulle tarkoittaa esimerkiksi meditointi ja mindfulness, arvoni ja usko ihmisen henkiseen kehitykseen ja elämän tarkoitukseen. Olemme täällä oppimassa. Olen hengellinenkin: minulla on säilynyt lapsuuden usko Jumalaan ja siihen, että minulla on myös sielu - ei vain mieli -, jota ravita ja joka on kaunis asia. En kuitenkaan käy kirkossa, vaikka toisaalta haluaisin.
Niin, henkisyys ja hengellisyys ovat eri asioita. Ne menevät usein arkikielessä sekaisin. Henkisyydellä tarkoitetaan uskoa omiin arvoihin, ja elämän merkityksellisyyteen ja tarkoitukseen. Hengellisyys etsii vastauksia samoihin kysymyksiin, mutta lisänä on uskonnollisuus ja sen mukanaan tuomat arvot ja periaatteet. Uskonnon harjoitus erottaa hengellisyyden henkisyydestä.
Hengellisyyteen tukeutumista on avittanut Suomessa se, että kirkko on ollut näkyvässä roolissa kriisiavussa. Kyse on sekä hengellisyyden että käytännön avusta, esimerkiksi ruokakassien jaosta. Kirkon puhelin- ja verkkokeskusteluihin tulleet yhteydenotot ryöpsähtivät kasvuun keväällä. Ilmiö on tuttu 1990-laman ajasta. Silloinkin kirkko nousi kriisin keskellä monelle tärkeäksi tukipilariksi, joka tarjosi hengellisen avun lisäksi myös käytännön apua.
Kirkon tutkimuskeskuksen raporttien mukaan erityisesti nuoret ihmiset haluavat keskustella pandemian aikana kuolemaan ja sairauksiin liittyvistä peloistaan.
Etenkin alle 30-vuotiaille kuolevaisuuden kohtaaminen tuli enemmän todeksi. He ymmärsivät, että tämä kriisi voi viedä nuorempiakin ihmisiä.
Varsinkin länsimaissa perinteinen uskonnollisuus on vähentynyt. Suomessakin kirkon jäsenmäärä on supistunut vuodesta toiseen. Samaan aikaan uudenlainen uskonnosta riippumaton henkisyys on lisääntynyt erityisesti nuorten aikuisten keskuudessa. Elämän merkityksellisyyttä etsitään meditaatiolla, mindfulnessilla, joogalla ja self help-oppailla. Olenkohan minä nuori aikuinen kuin meditoin sun muuta.
Esimerkkinä henkisyydestä on Helsingin Kalliossa asuva Auro Airaskorpi, joka on huomannut, että hänen joogaharrastus on ollut poikkeusajan tuki ja turva. Hän sanoo:"Olen miettinyt, miten pärjäisin näinä poikkeusaikoina, jos minulla ei olisi joogan tuomia työkaluja apunani."
Airaskorven mukaan vuosien joogaharrastus on kehittänyt kykyjä olla läsnä ja tyytyväinen siitä, mitä on. Tämä oli avuksi etenkin keväällä, kun muista harrastuksista ja sosiaalisista kontakteista joutui luopumaan. Joogalla hän on löytänyt pienentyneestä elämänpiiristä elämänilon ja onnellisuuden.
"Kevään mullistukset oli helpompi ottaa vastaan, kun oli harjoitellut löytämään tyytyväisyyden ja rauhan itsestään eikä ulkopuolisista olosuhteista."
Lähteet: Helsingin Sanomat 22.11.2020, kuvat omat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!