Meillä on mielestäni miehen kanssa sopivasti läheisyyttä ja erillisyyttä. Pyrimme syömään aamupalan ja iltapalan yhdessä. Vaihdamme kuulumisia. Monesti iltaisin puhumme pitkään.
Joskus "pyydän mieheltä kainaloa", ja voi että, miten se rentouttaa maata kainalossa, ja samalla puramme usein huoliamme. Saatamme loikoilla sängyssä lokoisasti sylikkäin. Kaukana kavala maailma. Voimakas turvallisuudentunne. Tietysti myös seksi kuuluu läheisyyteemme.
Erillisiä olemme harrastuksissa ja omien ystävien tapaamisessa. Mies korjailee vanhoja autojaan. Hän on hyvin musikaalinen ja soittaa pianoa, viulua, selloa, haitaria ja laulaa. Minä taasen esimerkiksi tapaan ystäviäni, kirjoitan kaunokirjallista romaanikäsikirjoitusta, pidän tätä blogia, lenkkeilen, maalaan tällä hetkellä keittiöpöydän tuoleja ja luen paljon tapani mukaisesti. Pidän myös kokkaamisesta ja leipomisesta.
Mitä tehdä, kun toinen haluaa suhteeseen enemmän läheisyyttä kuin toinen? Parisuhteessa liikutaan janalla, jossa otamme vuoroin etäisyyttä ja läheisyyttä. Ihmisellä on yksilöllisiä tarpeita liikkua tällä janalla.
Perusta sille, miten parisuhteessa toimii, löytyy usein vanhempi-lapsisuhteesta. Sillä on iso merkitys, miten on lapsena annettu läheisyyttä, oltu rinnalla ja tehty yhdessä asioita.
On tavallista ja selvää, etteivät kumppanien toiveet aina kohtaa. Toinen voi kaivata omaa aikaa ja toinen yhteistä aikaa. Parisuhteessa tulee monesti väärinkäsityksiä, koska oletamme toisen ajattelevan niin kuin mekin.
Läheisyyden ohella puhutaan nykyisin niin sanotusta parisuhdeajasta, kuten yhteisestä iltapalasta, lenkeistä, päivän kuulumisten jakamisesta. Joku voi keittää aamulla kahvit kiintymyksen osoitukseksi.
Jos takana on raskas työpäivä, osa ihmisistä haluaa nollata päätään itsekseen. Joku kaipaa rakastaan rinnalle.
Toisaalta fyysisen läheisyyden tarve liittyy suomalaiseen kosketuskulttuuriin. Suomessa on ollut vallalla yksin pärjäämisen, erillisyyden malli. Se on onneksi nyt murtumassa.
Toisaalta jos pyrkii täysin miellyttämään kumppaniaan, pahimmillaan käy niin, että etäännyttää itsensä itsestään. Näin ei pitäisi koskaan tehdä, koska olemme oman elämämme ensisijaisia tähtihenkilöitä.
Miten tätä toisen suurempaa läheisyyden tarvetta lähtisi sitten perkaamaan? Tavoitteena voi olla kompromissi: toista tullaan puoliväliin vastaan. Sopiva läheisyys löytyy kohdasta, jossa kumpikin voi elää onnellisesti.
Niin kauan, kun läheisyyteen liittyviä ongelmia pyritään selvittämään molemminpuoleisesti, suhteella, rakkaudella on toivoa ja onnea.
Lähteet: Helsingin Sanomat 12.11. 2020, kuvat omat.
