Elämää maalla 33.

 

Hemmetin hemmetti, voi perk`le. Sadattelin ja kiroilin, kun piti poimia kaksi sankollista punaherukoita. Olen niin kärsimätön. Sankon olisi pitänyt täyttyä hetkessä. Edes pohjaa en ollut vielä saanut täytettyä. Olin niin vihainen ja turhautunut. Mies vain luki kirjaa miesluolassaan. Saakeli menen  pyytämään hänet apuun. Mies suostui helposti, koska tunsi minun kärsimättömyyden ja helposti turhautumiseni. Päätettiin, että myös tyrnit kerätään yhdessä. Niissä on valtavasti marjoja. Mustaherukoita ei jostakin syystä tullut melkein lainkaan.

Mies osasi poimia marjoja nopeasti ja hyvin. Olin tyytyväinen ja jatkoin marjojen riipimistä. Kun miehellä oli karttunut kolme neljäsosaa sankosta. Sanoin, että pannaan sankot yhteen. Ja minä menen tekemään jo mehua. Ihana armahdus. Meillä ei ole mehu-Maijaa, vaan mehustamme isoissa kattiloissa. Mehustaminen tuntui auvoiselta. Ja ulkona miehen piti jatkaa poimimista. Saimme kahdesta sankosta  11 litraa täysmehua.

Kävin tänä aamuna perjantaina jalkahoidossa ensimmäistä kertaa koko elämässäni. Homma tuntui miellyttävältä. Usein tällaisissa tilanteissa tunnen ahdistusta, kun olen toisen armoilla. En voi rynnätä pois. Esimerkiksi hammaslääkäristä tai kampaamosta. Nyt se ei käynyt mielessä.

Tyypin 2 diabeteksen takia olen alkanut huolehtia jalkapohjista. Pesen ja rasvaan ne joka ilta, ja panen villasukat jalkaan. Diabeteksessa on se karmiva puoli, että jos jalkapohjaan tulee haava ja se alkaa märkiä, eikä tulehdusta saa hillittyä, voi tulla kuolio.

Minulla on Metforem tablettilääkitys diabetekseen, mutta jostakin luin, että ravintolisä Berberin tasaa sokeritasoja ja lisää aineenvaihduntaa. Sitä pitää käyttää lääkityksen ohella.

No, päätin kokeilla. Aineenvaihdunta kyllä vilkastui niin, että se vaikutti aivoihinkin. Ajatus juoksi, juoksi asiasta toiseen, puhuin nopeasti. Olin nopea liikkeissäni. Se tuntui tavallaan kivalta, mutta lopulta ahdistavalta. En saanut unta, vaikka nykyisin simahdan hetkessä. Lopetin Berberiinin syönnin.

Mukulasta istuttamani daaliat ovat vihdoin alkaneet kukkia, ja olen asiasta onnellinen. Kukat ovat valtavan suuria niin kuin itse kasvikin. Sen sijaan cladiolukset eivät kuki eikä niissä näy kukkanuppuja. Harmittaa.

Köynnöskasveista krassi, aitoelämänlanka, kärhöt kukkivat upeasti. Kelloköynnös sen kuin kasvaa ja kasvaa, mutta ei vielä kuki. Tavallisista kesäkukista liljat, pelargoniat ja orvokit kukkivat hyvin. Tavallaan nyt toista kertaa. Istuttaessani niitä ulos ruukkuihin lisäsin ravinnekävyn, minkä luvattiin lannoittavan kukkaa koko kesän. Yhdessä vaiheessa pelargonioissa ei ollut enää juuri lainkaan kukkia, ja päätin lannoittaa ne. Ja oitis tuli paljon kukkanuppuja ja kukkia.

Kävimme miehen kanssa tiistaina Salmelan taidekeskuksen näyttelyssä. Ensimmäisessä päärakennuksessa olivat jo mainetta niittäneet taiteilijat muun muassa Marika Mäkelä ja Elina Brotherus. Kahdessa muussa rakennuksessa oli nuoret taiteilijat, jotka eivät ole vielä tunnettuja. Tuntui, että näyttelyssä ei sävähdyttänyt mikään teos. Paitsi veistokset. Jos sävähdyttäisi, katsoisin sitä kauan. Monella nuorella taiteilijalla oli eläimiä maalauksissaan. Se oli jännä yhteensattuma.

                      Tämä maalaus sävähdytti hiukan

                        Tämä oli tosi hauska

   Tässä alhaalla on ihmishahmo, jota en heti tajunnut.

Hyvää viikonloppua kaikille!