Elämää maalla 17.

 

Kille-kissi istuu usein pöydällä tietokoneen vieressä, kun kirjoitan. Jos poistun hetkeksi, hän kirjoittelee omiaan sillä aikaa.

Jippii, jippii, tuhat kertaa jippii: minulla ei ole keuhkosyöpää. Tämä selvisi mutkikkaasti. Soitin heti maanantaina hyvinvointi keskuksen keskukseen ja kyselin röngtentutkimuksen tietoja, mutta keskus sanoi, että hän ei voi niitä sanoa. Hän ottaa sairaanhoitajaan yhteyttä ja käskee hänen soittamaan minulle tiistaina. Odotin koko päivän soittoa, mutta sitä ei tullut. Soitin keskiviikkona taas keskukseen. Virkailija sanoi, että sairaanhoitaja oli antanut tiedot ja luvan kertoa niistä. Hän sanoi, että keuhkoni ovat puhtaat! Miten onnellinen olinkaan!

Viime viikonloppuna epätietoisuudessa olin paljon mieheni kainalossa. Hän tyynnytteli minua. Oli turva. Oli rakkaus.

Sain myös yhden paniikkikohtauksen, kun en syönyt lääkettä heti ensioireiden ilmaantuessa. Se oli silkkaa kauhua.

Sitten viikon aivan arkisiin asioihin. Etsin  kahta punaista ja vaaleanpunaista mattoa kirpparilta, koska tapetti on värikäs ja levoton. Se kaipaisi vastapainoksi myös rauhallisuutta. Verhot ovat valkeat. Löysin yhden punaisen maton ja se sopii mainiosti paikalleen. 

Kuvassa on meidän muoviroskakorit. Ja kulmassa pellettisäkki, ja lehdet ovat tietysti hujan hajan pöydän alla. Killen hiekkalaatikko näkyy myös ja osa tuolista.

Tiistaina tohoilin taas auton kanssa, joka on minulle uusi. Yksi miehen vanhoista autoista. En saa siitä ykkösvaihdetta päälle. Olin menossa ATK-kurssille, mutta ajoin rakennuksen ohi. Päätin kääntyä vanhan kaupan pihalla. Sinne oli pieni mäki. Yritin panna ykköstä päälle, mutta se ei onnistunut. Yritin ja yritin. Kytkin alkoi jo haista.

Niinpä menin tielle ja viitoin yhdelle ohimenevälle autolle. Selitin tilanteen. Mies peruutti auton rauhallisesti tielle. Pyysin häntä panemaan ykkösen  päälle valmiiksi. Voi jumakauta! Olisin voinut itsekin peruuttaa auton. Kana-aivo!

Mies päätti sitten pitää minulle autokoulua. Miten saisin ykkösen päälle. Kun käynnistän auton, saan sen päälle. Mutta  vauhdissa se ei onnistu. Välillä sain sen päälle, välillä en. Tilanne päättyi siihen, että kiroiltiin puolin ja toisin.

Kun lähettää miehen kauppaan kauppalistan kanssa, hän kantaa kotiin kuitenkin vaikka mitä. Pakastimet ovat täpötäynnä, ja jääkaappi pursuaa ruokaa. Hän ostelee kanaa, lihaleikkeleitä, jauhelihaa, hedelmiä, mehuja... Minulle valmiita soijasuikaleita, jauhista,  kasvis- ja kalapihvejä,  kasvispyöryköitä...Osa ruoista pitää panna kylmälle lasikuistille, jossa ne pakastuvat.

Olen tehnyt paljon lumitöitä, kun lunta vain tulee ja tulee, lämmittänyt uuneja ja siivonnutkin. Tietysti laittanut ruokaa ja täyttänyt ja tyhjentänyt pesukoneita.

Talvella on rauha. Lumi suojaa. Tämä sopii kärsimättömälle sielulleni hyvin. Kesä on taas hälisevä.  Kasvun kohinaa. Intohimoa. Veden liplatusta. Villiä voimaa. Kultaista aurinkoa. Kauneutta. Pidän kaikista vuodenajoista paitsi huhtikuusta.

Hyvää viikonloppua kaikille!