Eläinten oikeuksista

 

Minä olen ollut teinistä asti kasvissyöjä eettisistä syistä. En halua olla mukana  julmassa teholihatuotannossa, jossa ajatellaan, että eläimellä ei ole sielua, ajattelua ja tunteita. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on jalostettu sikarotu, jonka takajalat ovat surkastuneet. Se ei voi siis liikkua kunnolla ja lihoo nopeammin.

Broilerin tuotannossa ne kasvavat ahtaissa oloissa ja kolmen kuukauden vanhoina ne sullotaan jätesäkkeihin ja viedään teurastamolle. Myös lihakarjaa on jalostettu niin, että ne olisivat mahdollisimman lihaksikkaita, mutta ne ei voi liikkua kunnolla, kun jalat eivät kestä lihasmassaa. Esimerkkejä olisi lukemattomia. Nämä ovat minun lyhyitä ajatuksia.

Tämä juttu perustuu eläinfilosofi Elisa Aaltolan ajatuksiin. Hänen mielestään pitäisi muuttaa kokonaan tapa, jolla puhumme eläimistä. Eläinten kaatamisesta puhuminen on epärehellistä, koska kyse on tappamisesta. "Ihmiskeskeinen maailmankuva täytyy purkaa, ja muutos alkaa siitä, miten puhumme eläimistä."

Elisa Aaltolan mielestä sikakin voi olla "hän", ja eläimiä pitäisi kutsua toisenlajisiksi eläimiksi, koska onhan ihminenkin eläin. Aaltola luettelee esimerkkejä kielestä, jolla eläintä alennetaan. Ihmisellä on "ajattelua" ja "tunteita", kun taas eläimillä "vaistoja" ja "reaktioita". Ihminen on "yksilö", mutta eläin on ruokaa.

Kahtalaista puhetapaa Aaltola kutsuu kielelliseksi eronteoksi. " Näitä erontekijöitä on purettava, jotta eläinten mielenkyvyt ja itseisarvo nousevat esille. Tutkimus osoittaa, että myös monet muut eläimet kuin ihmiset ovat mieleltään varsin kehittyneitä. Tämä on viimein otettava huomioon myös kielessä".

Aaltola siis väittää, että eläimilläkin on ajatuksia. Mistä sen voi tietää? "Siitä on paljon tutkimusnäyttöä", hän vastaa. Eläinten mieltä alettiin tutkia kunnolla vasta 1900-luvun loppupuoliskolla ja 2000-luvulla tutkimus on kiihtynyt.

Aaltolan mielestä on selvää näyttöä siitä, että varsinkin monet nisäkäs- ja lintulajit pystyvät muistamiseen, ajatteluun, oppimiseen, jopa loogiseen päättelyyn, yksinkertaisiin laskutoimituksiin ja itsetietoisuuden eri muotoihin.

Lintujen tietoisuus omasta itsestään on testattu maalaamalla harakan otsaan pieni punainen täplä. Kun harakka on sen jälkeen asetettu katsomaan itseään peilistä, on siivekäs alkanut hieroa täplää pois. Tämä on tulkittu niin, että harakka tiedostaa, että peili heijastaa omaa kuvaa, itseä.

Erityistä älykkyyttä osoittaa sika. "Kognitiivisilta kyvyiltään sika vastaa 3-5-vuotiasta lasta."

Syy kahtalaiseen kielen käyttöön on Aaltolan mielestä selvä: ettei jäisi moraalisesti kiusallisia kysymyksiä, kun eläimiä hyötykäytetään teollisessa mittakaavassa.

Aaltolan mukaan vuosittain maailmassa tapetaan ruuaksi noin 92 miljardia tuotantoeläintä ja jos lukuun lisätään kalat, se yltää triljooniin eläimiin. Suomessa tapetaan vuosittain 86 miljoonaa tuotantoeläintä.

Siat ja kanat ovat Aaltolan mukaan älykkäämpiä kuin koirat. Koira on jalostettu sudesta eli on siis sama laji, mutta toisin kuin siat, kanat ja naudat koirien kohdalla jalostus on kohdistettu myös mieleen.

Eläinten hyötykäyttö ja ihmistä ylentävän ajattelun historia ulottuu kulttuurimme juurille asti.Juutalais-kristillisen ajattelun mukaan ihminen on Jumalan kuva, ja Raamatussa eläimet määritellään ihmisen hyödykkeiksi.

Antiikin filosofi Aristoteles puolsi eläinten hyödyntämistä. Ranskalainen filosofi Rene Descartes (1596-1650) kuvasi eläimet kuin koneeksi, ja sielu oli vain ihmisillä.

"Mutta se ei ollut ainoa tapa ajatella. On ollut myös vaihtoehtoja, vaikkapa suomalais-ugrilaisessa kansanperinteessä." Aaltolan mukaan metsästäjä-keräilijä-kulttuurit ovat usein olleet animistisia eli mielellisyyttä on nähty myös eläimissä ja luonnossa.

Nykyinen maailman kuva on siis rakennettu ja valittu. "Yhtä hyvin meillä voisi olla jokin toinen maailmankuva."

Mikä olisi määränpää, jos noudatettaisiin Aaltolan suuntaa? "Käytännössä se olisi tietynlainen utopia, jossa meillä ei enää olisi eläinteollisuutta ja jossa metsästystä harjoitettaisiin vain silloin, kun se on ehdottaman välttämätöntä. Joko silloin,kun se on ihmisen selviytymisen kannalta tai ekologisista syistä, ja vaihtoehtoja tappamiselle on etsitty kunnolla."

Aaltola sanoo ymmärtävänsä, että hänen ajatuksensa saattavat vaikuttaa joidenkin mielestä todella merkillisiltä. Silti maailmankuvan muutos on nyt hänestä välttämätöntä ihmislajin oman selviytymisen kannalta. Aaltolan mukaan ihmiskeskeisyys on ajautunut päätepisteeseensä aiheuttamalla lajikadon ja ilmastokriisin.

Lähteet: Helsingin Sanomat 26.11.2023, kuvat Pixabay