.jpg)
Rakas Vera tyttäremme kuoli yllättäen nukkuessaan. Hän oli 22-vuotias molekyylibiologian opiskelija. Terve ja hyväkuntoinen. Syytä kuolemalle ei löydetty. Sekin lisää surua.
Nyt, kun olen kylvänyt kasvimaata, Vera on tullut mieleeni kipeästi, koska kylvimme yleensä yhdessä kasvimaan. Tavallisesti ilma oli kaunis, ja kylvämisen jälkeen joimme pellon reunassa urakan jälkeen kuohuviiniä. Maljoja alkavalle kesälle.
Veran kuolema on nostanut mieleen monen läheiseni kuoleman. Tämä on yleistä. Isän kuoleman itsemurhaan, äidin kuoleman viinaan, siskoni kuoleman syöpään ja parhaan ystäväni kuoleman itsemurhaan.
Isä kuoli vain 46-vuotiaana masennuksen takia. Aluksi masennus oli lievä. Muistan, kun hän katseli itseään peilistä ja valitti, hoki ja hoki olevansa jo vanha ulkonaisesti. Ja hitaaksi käynyt. Tämä ei tietenkään pitänyt paikkaansa. Masennus muuttui keskivaikeaksi, jolloin hän oli väsynyt ja huolestunut muun muassa taloudesta, vesiputkien jäätymisestä talvella ja pannuhuoneen kunnosta. Hän korjaili sitä aivan turhaan ja levitti kengissään nokea lattioille.
Sitten masennus muuttui vaikeaksi, mutta hän ei kertaakaan suostunut syömään lääkärin määräämiä lääkkeitä. Lopulta masennus muuttui psykoottiseksi. Hän näki liekkejä lattialla ja halusi soittaa paloauton. Vaivoin saimme hänet lääkäriin, joka kirjoitti lähetteen Oulun mielisairaalaan.
Mielisairaalassa hän oli aluksi suljetulla osastolla. Mutta heti, kun hän sai kulkuluvan, hän hirttäytyi sairaalan pannuhuoneessa. Minulle tuli nyt väsymys tästä isän kuoleman kirjoittamisesta. Etsin mielessäni iloisia asioita.
Iloa on tuonut metsälenkillä luonnon kasvun seuraaminen. Muun muassa tuomet, voikukat, vuokot, rentukat, pelto-orvokit, käenkaalit kukkivat, ja pian kukkivat mustikat, kielot, pihlajat ja syreenit. Puissa on täysi lehti.
Puutarhassa kukkivat jotkut perennat, luumupuut ja pian kirsikkapuut ja omenapuut. Sipulikasveista vuorossa on narsissit, tulppaanit ja pikarililjat, jotka ovat mielestäni kauneimpia kevään sipulikukista.
Myös kukkien taimet tuovat iloa, mutta myös pettymystä. Kylvin köynnöskrassin liian aikaisin, ja nyt isot taimet ovat jotenkin vanhentuneet ja venyneet. Eipä auta mikään muu kuin nöyrtyä ja kylvää se uudestaan suoraan ruukkuihin. Mutta näin on taas yksi asia opittu puutarhan hoidosta! Ensi keväänä kylvän krassin paljon myöhemmin.
Keskityn tänä vuonna köynnöskasveihin osittain siksi, koska miehen autot ovat vallanneet etupihan. Olen kasvattanut tuoksuherneen, mustasilmäsusannan, aitoelämänlangan, ruusupavun ja kelloköynnöksen taimet. Ne ovat hyvässä kunnossa, paitsi tuoksuherneet ovat vähän venyneet.
Lisäksi tilasin taas kaksi uutta kärhöä ja piippuköynnöksen. Olen kasvattanut myös jaloleinikin ja auringonkukan taimet. Kaikki muut taimet on jo istutettu isompiin ruukkuihin, paitsi huomenna istutan auringonkukan taimet. Odotan niin kovasti, että pääsen istuttamaan ne ulos kesäkuun mahdollisten hallojen jälkeen. Tänään lannoitan taimet. Olen pitänyt niitä nyt ulkona terassilla ja iltaisin roudannut ne sisään hallan pelossa. Itse asiassa olen roudannut niitä ees ja taas. Hui hai! Miestä huvittaa.
Tänään ostin kuntosalin jälkeen säleiköt köynnöksille. Ne löytyivät pitkän etsimisen jälkeen Mainiosta eli entisestä Mini Manista. Olen jo laittanut mullat ja luonnonlannoitteet ruukkuihin. Ostanut kastelulannoitetta. Kohkannut ja kohkannut.
Iloa toi myös esimerkiksi, kun löysin korvasieniä. Ystävien tapaaminen.Naapurin tuoma iso hauki. Lukeminen. Kuntosali ja lenkit. Kaikenmoinen pihan ja puutarhan hoito. Jäätelö. Kuohuviini.Nyt viimein ensimmäistä kertaa Veran kuoleman jälkeen monet aivan arkiset asiat. Ehkä olen jo oppinut elämään surun kanssa.
.jpg)
Kirjoittamasi nosti kyyneleet silmiini. Joitakin samoja kokemuksia olen käynyt läpi, mutta silti ei löydy sanoja, jotka haluaisin sanoa juuri sinulle. Ja se lohduttaa, että kuitenkin löydät pieniä iloja elämään vaikka suru on vahvasti mukanasi. Voimia 🩷
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Ansku. Surevalle on vaikea sanoa jotakin lohduttavaa. Ymmärrän sen monista kokemistani tilanteista. Olen kovasti tyytyväinen siitä, että elämään alkaa tulla iloakin. Kiitos voimien toivottamisesta.
VastaaPoista💖🥰
VastaaPoistaKiitos Susanna.
PoistaSinulle on annettu raskaita kokemuksia enemmän kuin yhdelle ihmiselle kuuluisi. Pahimpana tietysti oman lapsen kuolema.
VastaaPoistaOlet rohkea ja ihailen sitä, miten rehellisesti kerrot isäsi kuolemasta. Minulla on myös itsemurhakuolema lähipiirissä, mutten ole puhunut siitä muille kuin miehelleni. Äiti istutti asian ympärille tosi vahvan häpeän ja salaamisen verhon jo, kun olin vasta lapsi. Edes osa lähisuvusta ei tiedä asiasta! Mielestäni itsemurha ei saisi olla niin suuri tabu enää nykyaikana. Ja salaamisen kulttuuria hälventää juuri sellainen rehellinen puhe, jota Sinä uskallat tuoda esille. Asia on raskas muistaa ja raskas kertoa, mutta arvostan rohkeuttasi. Nostan Sinulle hattua! Ja toivon voimia!
Kiitos kommentistasi NK. Onhan minulla ollut paljon läheisten kuolemia. Olen päässyt niistä jotenkin läpi. Totta kai ne kulkevat mielessä kuolemaani asti. Tuntuu vähän siltä, etten ole enää koko aika Veran menettämisen sisällä, vaan olen vähitellen oppinut elämään surun kanssa.
PoistaHaluan olla rehellinen tässä blogissani. Isän kuolemasta kirjoittaminen aiheutti väsymyspuuskan. Ehkä syystäkin.
Sinullakin on siis ollut itsemurhakuolema lähipiirissä. Otan osaa siihen. Oli surullista lukea, että äitisi on halunnut salata sen. Siirtänyt ehkä surunsa pois ja hävennyt asiaa. Häpeä on ehkä hyvin yleistä.
Minusta tuntuu, ettei itsemurha ole enää suuri tabu. Ihminen voi kuolla masennukseen. Masennus on sairaus muitten sairauksien joukossa. Masennuksesta puhutaan jo melko avoimesti. Totta kai itsemurhia tehdään muittenkin asioiden vuoksi. Paljon kiitoksia voimien toivottamisesta! Hyvää toukokuun loppua sinulle!
Voimia ja Siunausta alkavaan kesään sinulle! Tänään olin heng.kokouksessa, jossa oli vierailija Ameriikasta, hän kertoi että hänelle tuli jokin suolisto tulehdus, joka sit levisi niin että se kuoletti kaikki hänen suolensa ja mitä nyt on sisuksissa, niin hän heikkeni koko ajan ja lopulta hän kuoli, elvytys ei auttanut, hän oli kuolleena 1 tunti 45 minuuttia, sillä välillä hän oli taivaassa, hän kertoi mikä rauha siellä oli, hän oli kasvotusten Jeesuksen kanssa, hän näki siellä edesmenneitä sukulaisiaan, Jeesus sanoi hänelle, että sinun pitää vielä palata maahan, koska sinulla on tehtävää, niin hän palasi ruumiiseen ja silmän räpäyksessä Jumala paransi hänessä kaikki tuhoutuneet suolistot ja aivot, koska jos aivot ei saa 10 min.happea, aivot tuhoutuu, tai ihmisestä tulee aivokuollut. Tiedän että kaikki eivät usko tätä kertomusta, mutta ei ne uskoneet Jeesustakaan, kun hän teki niitä ihmeitä maanpäällä, uskoo tai ei niin se ei tee tyhjäksi niitä kokemuksia kun joillekkin on annettu se armo että saavat nähdä ja käydä siinä maailmassa jossa Jumala asuu, näitä tapauksia on kymmeniä jopa satoja, suomessakin, ei ole ainut tapaus,siellä sairaalassa tuon joku kuvasi videolle, ja se näytettiin, ehkä sitä ei olisi näytetty, jos hän olisi kuollut, mutta kun hänen vaimo rukoili Jumalaa, että Jumala antaisi miehensä takaisin, kun oli kyse uskovasta pariskunnasta, niin he tiesivät sen että Jumala tekee ihmeitä vielä tänäkin päivänä, he uskoi siihen että Jumalalle on kaikki mahdollista,
VastaaPoistaaikamoinen vahvistus heille siitä että Jumala todella kuulee ja vastaa, se tehtävä on nyt hänellä kiertää maailmaa kertomassa Jumalan rakkaudesta,ja Jeesuksesta.
kastepilvi.blogspot.com
PoistaKiitos kommentistasi Anonyymi. Kertomuksesi kuolleista heräämisestä oli aika hurja. Se, että hän olisi ollut kuolleena niin pitkän ajan, yhden tunnin ja neläkymmentäviisi minuuttia. Aivot tosiaan kuolee kymmenessä minuutissa paitsi, jos on hyvin kylmissä olosuhteissa. Kylmä suojelee aivoja ja sydäntä. En tiedä uskoako tarinaa. Mutta tapaus tuo monille varmasti toivoa ja voimaa. Uskon kyllä, että ihmeitä tapahtuu. Joku voi selvitä pitkälle levinneestä syövästä.
PoistaKun asuimme ruotsinkielisellä Pohjanmaalla Kruunupyyssä, siellä jokin uskovaisten ryhmä olisi halunnut mennä ruumishuoneelle herättämään henkiin poikaa, josta olisi varttuessaan pitänyt tulla tämän ryhmän johtaja. Heidät oli päästetty sisään. Joukko oli rukoillut kauan aikaa. Mutta poika ei ollut herännyt kuolleista. Minusta tapaus on jotenkin karmiva.
Kuolemakokemuksia on tutkittu, ja monella se on samanlainen. Kuollut näkee ylhäältä päin, mitä sairaalassa silloin tapahtuu. Häntä mahdollisesti elvytetään. Sitten hän kokee, että menee eräänlaiseen tunneliin, jonka päässä näkyy valo. Mutta hän kuitenkin palaa ruumiiseensa. Tutkijat ovat tulleet siihen tulokseen, että kuoleman hetkellä aivoihin tulee morfiinimyrsky ja se saa aikaiseksi nämä näyt. Näin tiede selittää.
Ymmärrän, että sinulle tuo tarina tuo toivoa ja uskoa, koska elät kristillisen uskon viitekehyksessä. Minä en, vaikka ehkä haluaisinkin. Järki tulee vastaan.
Olen iloinen löytämistäsi pienistä ja silti merkittävistä ilon lähteistä ❤
VastaaPoistaKiitos kommentista Erikoiset Asiantuntijat. Ilon aiheita on alkanut tosiaan tulla. Ehkä siksikin, että rakastan luontoa.
VastaaPoista