Suomalaiset ovat oppimassa kohtaamaan tunteensa

Mieli ry:n asiantuntijapsykologi Tiina Tuominen sanoo tunteista: "Tunteet ovat evoluution kautta kehittyneet osaksi ihmistä. Olemme laumaeläimiä, jotka liittyvät toisiinsa tunteiden kautta. Tunteet palvelevat eloon jäämistä ja ovat riippumattomia kulttuurista, ajasta, sukupuolesta tai ihmisen poliittisista mielipiteistä."

Suomalaiset mieltää itsensä usein melankoliaan taipuvaiseksi hiljaiseksi sisun kansakunnaksi.

Mutta mistä johtuu, että suomalaisten tunnetaidot ovat olleet moninpaikoin puutteellisia? Entä mitä tunnetaidolla varsinaisesti tarkoitetaan?

Ajatukset tunteista ja tunnetaidoista palautuu usein talvi- ja jatkosotaan. Sota-aika synnytti Suomeen sukupolven, jossa tunteiden tukahduttaminen opittiin selviytymiskeinona jo rintamalla.

Sota on äärimmäinen tila, jossa käytössä ovat äärimmäiset keinot - myös tunteiden hallinnassa.

"Sota-aikoihin liittyy paljon ihan henkiin jäämiseen liittyviä asioita. Toisaalta rintamalta selvinneet saattoivat kokea syyllisyyttä henkiin jäämisestä", Tuominen sanoo.

Sota synnytti myös ylisukupolvisen trauman. Se tarkoittaa  vanhemman kokemaa traumaa, joka siirtyy lapseen kasvatuksen ja tunneilmapiirin kautta. Esimerkiksi sota ja siitä juontuvat korostunut ankaruus, puhumattomuus, itsenäisyyden korostaminen, pärjäävyys voivat olla merkkinä traumasta.  Tästä alkanut trauma siirtyy ylisukupolvisesti. Se voi siirtyä jopa neljänteen sukupolveen.

Heti sodan jälkeen alkoi Suomen jälleenrakennus. Se oli monelle merkitystä antava tavoite, mutta tarjosi samalla hyväksytyn keinon siirtää tunteet ja tunnetaidot syrjään.

Tuominen sanoo: "Oma arvo haettiin työn ja tekemisen kautta, mikä on myös yksi selviytymisstrategia vaikeiden tunteiden keskellä."

Tämä antoi kuitenkin oikeutuksen tunteiden patoamiselle, joka näkyy myös sota-ajan ja sotaveteraanien lapsissa. He joutuivat sivuuttamaan omia tarpeitaan ja kannattelemaan vanhempiensa tunteita.

"Pienillä lapsilla itku on yksi ainoa keino tunteiden osoittamiseen. Jos itku laukaisee vanhemmassa hankalia reaktioita, lapsi oppii nopeasti varovaiseksi ja omat tarpeensa syrjään laittavaksi", Tuominen sanoo.

Osansa suomalaisten tunnetaitojen kehitykseen on antanut protestanttinen työetiikka. Tällä tarkoitetaan Martti Lutherin 1600-luvun uskonpuhdistusta ja siihen liittyvää uudenlaista teologista ajatusmallia. Uskonpuhdistuksen myötä kasvoivat kurinalaisuuden, ahkeruuden ja kovan työn ihanteet.

Suomalaiset arvostavat matalia tunteita: rauhallisuutta, seesteisyyttä ja melankolisuutta, mutta meiltä puuttuu tyypillisesti tällaisten tunteiden kulttuuriin kuuluva ryhmäkeskeisyys. Pitää aina pärjätä yksin.

Nykynuoret osaavat puhua tunteistaan, niistä vaikeimmistakin. Tämä sukupolvi on avoin ja purkaa tunteitaan esimerkiksi somessa, mutta myös muun muassa lukion psykologian tunneilla. Ja tietysti keskenään. Ylisukupolvinen trauma ei ehkä enää vaikuta heihin.

Viime vuosina on otettu valtavia harppauksia, kun tunnetaitoja on sisällytetty päiväkodin ja peruskoulun opetussuunnitelmiin.

Tunnetaidoilla tarkoitetaan kykyä havaita, säädellä ja ilmaista tunteita. Tunnetaitojen avulla opitaan tuntemaan omaa sisintä ja tunnistamaan omia tarpeita: milloin jokin asia tuntuu hyvältä, mihin taas on hyvä vetää raja muun muassa toisen ihmisen käytöksessä tai omassa jaksamisessa.

Yksinkertaisesti sanottuna tunnetaidot ovat itsetuntemuksen ja hyvän mielenterveyden perusta.

Omien tunteiden ymmärtäminen auttaa myös hahmottamaan toisten tunteita, mikä on oleellinen osa vuorovaikutustilanteita ja niissä toimimista. Kun tunnetaidot ovat kunnossa, on parempi kumppani, ystävä ja kollega.

Lähteet: Helsingin Sanomat 19.3.2023, kuvat omat