.jpg)
En tiedä, onko minulla sairauspelkoa niin neuroottisesti, että sen voisi diagnosoida. Pelkoni ovat satunnaisia ja niiden väli voi olla pitkä. Pelkään eniten syöpää. Ehkä siksi, että moni läheisistäni on sairastunut siihen. Tarkkailen kehoani ja rintoja rintasyövän pelossa. Pelkään lopulta kuolevani.
Tyttären kuoleman jälkeen olen pelännyt itsekin kuolevani. Tytär kuoli nukkuessaan mahdollisesti sydämen rytmihäiriöön. Pelkään sitä nyt itsekin ja tarkkailen sykettäni ja mittaan verenpainetta.
Sairauspelkoa kutsuttiin ennen luulosairaudeksi. Nyt suositellaan, että sitä sanaa ei enää käytettäisi.
Sairauspelosta kärsivä ihminen tarkkailee jatkuvasti ruumiinsa oireita. Hän pelkää sairastavansa jotakin vakavaa sairautta kuten syöpää, MS-tautia tai Aidsia.
.jpg)
Se, että lukemattomilla lääkärillä käynneillä ja tutkimuksilla sairauden mahdollisuus on suljettu pois, ei auta sairauspelkoista ainakaan pitkäaikaisesti. Hän palaa pelkäämään samaa tai jotakin muuta sairautta. Sairauspelkoinen kiinnittää ahdistustaan pakkoajatuksiiin vakavasta sairaudesta.
Sairauspelko puhkeaa yleensä aikuisiällä. Kuka tahansa voi silloin tällöin olla huolestunut terveydentilastaan.Mutta tilan voi diagnosoida sairauspeloksi vasta kun kärsimystä aiheuttava huolestuneisuus kestää vähintään puolen vuoden ajan ja muuttaa merkitsevästi henkilön käyttäytymistä.
On tärkeää ymmärtää, että sairauspelkoinen ei voi päättää parantua. Sitä voi verrata mihin tahansa fyysiseen sairauteen, diabeetikkokaan ei parannu pelkästään tidostamalla sairautensa.
Sairauspelkoisista arviolta puolet paranee psykoterapialla ja lääkityksellä.
.jpg)
Olen jo lapsena huomannut, että sairaus ja kuolema voi tulla kenen tahansa ja minkä ikäisen tahansa kohdalle. Lasten ollessa pieniä pelkäsin usein mahdollisia katastrofeja, joissa heille voisi käydä huonosti. Oma terveyteni ja henkeni tuntui tärkeältä vain heidän vuokseen. Lapsille äidin menettäminen olisi todella vaikeaa, aikuinen puoliso selviäisi kyllä.
VastaaPoistaNyt kahden aikuisen lapsen äitinä olen oppinut huolestumaan terveydentilastani. En sen vuoksi, että minulle tapahtuisi jotain (koska kaikki ei ole omissa käsissäni), vaan että minulle tapahtuisi jotain, koska olen laiminlyönyt terveydestäni huolehtimisen tai ollut muuten liian huolimaton.
Sairauspelossa on kaikessa sairaudessaan myös jotain tervettä. Maailma ei ole joko-tai. Pienikin pisara hyvää on todellakin hyvää.
Kiitos Susanna kommentistasi. Viisaasti sanoit, sairauspelossa on myös jotakin hyvää. Maailma ei ole joko-tai. Se voi olla myös sekä-että.
VastaaPoistaEsimerkiksi ihminen ei ole sama kuin diagnoosi vaan hänellä on muitakin elämäntasoja. Ihminen ei ole diagnoosi.Tämä pätee erityisesti mielenterveys diagnooseihin. Muun muassa masennus ei määritä ihmistä elämän kokonaisuudessa.
Minä pelkäsin myöskin lapsena sairauksia, eniten syöpää. Sitä oli niin paljon suvussamme. Samoin pelkäsin verenmyrkytystä. Minulla oli lapsena paljon haavoja ja nirhautumia, koska veljen ja hänen ystävänsä kanssa oli raisuja leikkejä. Joskus syvemmät haavat tykytteli, ja etsin punaista viivaa merkkinä verenmyrkytyksestä ja jos se pääsee sydämeen asti, kuolen.
Sairauden pelko on saanut minut syömään terveellisesti, mutta herkullisesti. Lasten ollessa pieniä - kuten ehkä myös sinulla - oli erityisen paljon sairauspelkoa. Toivottavasti se ei siirtynyt nyt jo aikuiseen lapseeni, josta olen edelleen hyvin huolestunut.