Sairauspelko

 

En tiedä, onko minulla sairauspelkoa niin neuroottisesti, että sen voisi diagnosoida. Pelkoni ovat satunnaisia ja niiden väli voi olla pitkä. Pelkään eniten syöpää. Ehkä siksi, että moni läheisistäni on sairastunut siihen. Tarkkailen kehoani ja  rintoja rintasyövän pelossa. Pelkään lopulta kuolevani.

Tyttären kuoleman jälkeen olen pelännyt itsekin kuolevani. Tytär kuoli nukkuessaan mahdollisesti sydämen rytmihäiriöön. Pelkään sitä nyt itsekin ja tarkkailen sykettäni ja mittaan verenpainetta.

Sairauspelkoa kutsuttiin ennen luulosairaudeksi. Nyt suositellaan, että sitä sanaa ei enää käytettäisi.

Sairauspelosta kärsivä ihminen tarkkailee jatkuvasti ruumiinsa oireita. Hän pelkää sairastavansa jotakin vakavaa sairautta kuten syöpää, MS-tautia tai Aidsia.

Se, että lukemattomilla lääkärillä käynneillä ja tutkimuksilla sairauden mahdollisuus on suljettu pois, ei auta sairauspelkoista ainakaan pitkäaikaisesti. Hän palaa pelkäämään samaa tai jotakin muuta sairautta. Sairauspelkoinen kiinnittää ahdistustaan pakkoajatuksiiin vakavasta sairaudesta.

Sairauspelko puhkeaa yleensä aikuisiällä. Kuka tahansa voi silloin tällöin olla huolestunut terveydentilastaan.Mutta tilan voi diagnosoida sairauspeloksi vasta kun kärsimystä aiheuttava huolestuneisuus kestää vähintään puolen vuoden ajan ja muuttaa merkitsevästi henkilön käyttäytymistä.

On tärkeää ymmärtää, että sairauspelkoinen ei voi päättää parantua. Sitä voi verrata mihin tahansa fyysiseen sairauteen, diabeetikkokaan ei parannu pelkästään tidostamalla sairautensa.

Sairauspelkoisista arviolta puolet paranee psykoterapialla ja lääkityksellä.

Lähteet: referaatti Helsingin Sanomat 28.4.2022, kuvat omat

Olenko vakavasti sairas?

Olen erityisherkkä ja koen tunteet ja ympäristön vaikutelmat syvemmin kuin ihmiset, joilla ei ole tätä erityisherkkyyttä. Koen esimerkiksi myös kivut, kolotukset, päänsäryn voimakkaammin.

Saatan ajatella, kun minulla on tavallista kovempi päänsärky, että minulla on aivokasvain. Jos jalkoja pakottaa, se on luusyöpää. Jos iholla on epämääräinen luomi (tosin ollut aina), se on ihosyöpää.

Sairastan siis jollakin tavoin luulotautia eli hypokondriaa. Se on minulla sinänsä helppo, koska ymmärrän taipumukseni kriisiytyä ja ajatella pahinta. Koen siis, että minulla on syöpä, mutta tiedän jonkin ajan kuluttua, kun olen vellonut tunteessa, ettei se ole totta. En mene sen takia lääkärille. Enkä puhu siitä.

Luulotautiin liittyviä tyypillisiä oireita on raajojen pistely, väsymys, pääkipu, pahoinvointi ja vatsavaivat. Ihminen voi myös stressaavassa elämäntilanteessa pelätä tulevansa mieleltään sairaaksi.

Vain hetkittäin mielessä viivähtävä huoli ei haittaa ketään, mutta pahimmillaan sairauksien pelko voi kuitenkin lamauttaa ja viedä ilon elämästä. Ja eri lääkäreillä juokseminen voi tulla kalliiksi. Googlettaminen sairauksista lisää huolta ja vie aikaa.

Kun huolestuu tarpeeksi myös keho lähtee mielen pyöritykseen. Hengitys muuttuu pinnallisemmaksi. Syke kiihtyy, ja lihakset jännittyvät. Voi aivan todellakin tulla sydänoireita, mikä taas lisää huolestumista. 

Mikä tuolloin neuvoksi sairauden pelolle?
Psykoterapeutti Taina Saarinen suosittelee kävelyä ja keveitä kotitöitä. Kumpikaan ei vaadi suuria älyllisiä ponnisteluita tai ajattelua. Rutiininomainen tekeminen rauhoittaa kehoa. Ei hätää. Kaikki on hyvin.

Toinen keino on syventyä lukemiseen tai vaikka elokuvan katsomiseen. Ajattelussa tapahtuu näin väistämättä muutos, ja tuskaisin olo helpottuu, kun huomio kiinnittyy jonkin aikaa muualle. Peloista kannattaa myös puhua läheisille.

Mistä luulotauti voisi johtua?

Pelossa kannattaa pysähtyä ja tutkia sitä. Me suomalaiset emme ole kovin hyviä tunteiden käsittelyssä. Pelko on vahva tunne, eikä sitä kannata noin vain sivuuttaa.

Normaalit elämän siirtymävaiheet herkistävät meitä. Aikuistuva nuori voi tarkkailla oloaan ja huolestua, vaikka olisi täysin terve. Eläkkeelle jäävä epäilee, ettei kaikki ole kunnossa. Jos epävarmuudesta tai ahdistuksesta ei pysty puhumaan suoraan, se saattaa kanavoitua sairauden pelkona.

Luulotauti voi olla myös ylisukupolvista. Sairauksiin suhtautuminen on erilaista eri perheissä. Vaivoja on valiteltu jatkuvasti tai sitten niistä on vaiettu täysin. Suomalaisessa kulttuurissa on perinteisesti ollut helpompaa puhua sairauksista kuin tunteista. Surusta, ahdistuksesta, pelosta, yksinäisyydestä, pettymyksistä.

Taina Saarisen mukaan nykypäivän ihmisillä on kova kontrollin tarve. Sairaus taas merkitsee kontrollin menettämistä, ja siksi se saattaa herättää paljon ristiriitaisuutta ja pelkoa. Mutta vaikka söisimme terveellisesti ja liikkuisimme, voimme silti sairastua.

"Myös heikkouden pelko on nykyään yleistä. Se näkyy varsinkin työelämässä, jossa tehokkuuden vaatimukset yhä vain kasvavat. Emme halua olla heikkoja ja tarvitsevia. Sitähän sairaus tuo tullessaan. Jos pystyt hyväksymään heikkoutta itsessäsi ja muissa, sairauden pelko hellittää", Saarinen sanoo.

Viime aikoina on puhuttu paljon hyvän unen ja nukkumisen tärkeydestä, onhan se hyvin merkittävää ihmiselle esimerkiksi stressin hallinnassa, muistitoiminnoissa, palautumisessa, tasapainossa ja vireydessä. Siitä voi helposti tulla syyllisyyden tunteita, jos ei kerta kaikkiaan saa kunnolla unta. Ja kun huolestuu, nukkuu entistä huonommin. Noidankehä on valmis.

Lähteet: Voi hyvin 2/2020, kuvat omat 

What do you want to do ?

New mail