Tyytyväisyyden kysymykseen vastaa Emma Seppälä psykologian tohtori, joka on erikoistunut onnellisuuden, myötätunnon ja tunneälyn tutkimukseen.
Seppälän mukaan on kahdenlaista onnellisuutta: hedonistista ja eudaimonista. Hedonistinen on itsekästä omien mielihalujen tyydyttämistä. Eudaimoninen onni on antamista ja jakamista toisten ihmisten kanssa.
Jatkuva asioiden tavoitteleminen oman itsen kustannuksella ajaa ihmisen taistele tai pakene -tilaan, joka on pitkään jatkuessaan uhka terveydelle. Stressitila on kehittynyt evoluution mukana pelastamaan henkemme vaaratilanteesta. Kun vaara on ohi, kehon pitäisi palata muutamassa minuutissa lepotilaan. Nyt palauttava rauhallisuus jää yhä useammin pois kokonaan, ja stressi on kroonista.
Pohjimmiltaan on kyse siitä, että ihminen haluaa olla hyödyksi ja menestyä. Pohjois-Euroopassa tätä selittää protestanttinen etiikka, jonka mukaan olemme mitattavissa sen mukaan, mitä saamme aikaan.
Jatkuva suorittaminen saa ajatukset vaeltamaan ja estää hetkessä elämistä. Se vie kauemmaksi onnellisuudesta. Kun ihminen on läsnä nytkyhetkessä eli ajattelee sitä, mitä parhaillaan tekee, ollaan tutkimusten mukaan onnellisempia riippumatta siitä, tuoko tekeminen iloa vai ei.
Onnellisuuteen liittyy myös kiitollisuus siitä, mitä on. Kiitollisuuden lisäksi toinen yksinkertainen tapa saada onnea on keskittyä hengittämiseen. Siihen Seppälä kiinnittää huomiota joka päivä.
Eudaimoninen onni on pysyvämpää kuin hedonistinen. Ihmiset, jotka suosivat elämässään epäitsekästä onnea, voivat tutkimusten mukaan fyysisestikin paremmin.
Seppälä korostaakin välittämisen ja aidon läsnäolon tärkeyttä. Onnellisuuden resepti on yksinkertainen: anna aikaasi myös muille ja tee hyvää toisille.
Kestävän onnen lähde ovat toiset ihmiset, mutta itsestäänkin pitää välittää ja olla armollinen itselleen.
Lähteet: Helsingin Sanomat 24.12.2020, kuvat omat.
Mahdottoman hyvä aihevalinta.
VastaaPoistaSeppälän tutkimuksia ja kirjoituksia olen vuosien varrella lueskellut itsekin. Ne ovat voimaannuttavia ja inspiroivia. Toki kotimaistakin hyvää onnellisuustutkimusta riittää. ne kuitenkin tukevat toinen toisiaan.
Onnellisuutta voi lähestyä niinkin, että miettii, mistä voisi olla elämässään valmis luopumaan. Siinä nousee moni 'itsestäänselvyys' ihan uuteen valoon. Vaikkei johonkin osaa suoranaisesti olla tyytyväinen puhumattakaan, että siitä olisi onnellinen, siitä luopuminen olisi kuitenkin paha paikka. Hyvään sokeutuu ja tottuu kovin helposti.
Eikä sekään, että hyviä asioita löytyy elämästä, vähennä mitenkään elämän puutteiden, kriisien ja surujen määrää tai luonnetta. Suru menee omaa polkuaan, hyvien hetkien löytyminen siihen varrelle antaa voimavaroja.
Jaksamista sinulle 💖
Kiitos kommentistasi Susanna. Hyvin mielenkiintoinen on näkemyksesi onnellisuudesta siinä, että mistä voisi elämässä luopua. Omat arvot elämässä on hyvä sanoittaa ja selkeyttää.
VastaaPoistaTyytyväisyydenkin tunteet tulevat ja menevät niin kuin tunteilla on tapa liikkua. Aamulla voi olla väsynyt ja toivoton olo, joka muuttuu päivällä iloisuudeksi ja luottamukseksi elämään. Illalla taas voi olla toivottamuuden väsymys. Niin me olemme.