Minä olen oppinut iän myötä pyytämään helposti anteeksi mieheltäni ja lapsiltani. Ystävien ja kaverien kanssa ei tule miltei koskaan tilannetta, että olisin loukannut toista, ja pitäisi pyytää anteeksi. Miehen kanssa viljelemme myös sanaa "kiitos". Kun esimerkiksi leivon, laitan ruokaa tai olen siivonnut raivokkaasti, mies muistaa aina kiittää. Tai kun mies korjaa minun pientä autoani, kiitän häntä.
Jos kyseessä on todellinen moka tai loukkaus, on syytä pyytää anteeksi.Mutta jos taas kyseessä on mielipide tai omiin arvoihin ja elämäntapaan liittyvä asia, ei tarvitse pahoitella.
Hyvä anteeksipyyntö on totuudenmukainen ja siksi se ei tule pakottamalla. Ensin pitää itse oivaltaa, millaisen virheen tai loukkauksen on tehnyt.
Kyseessä on vuorovaikutus. Anna ensin tunnekuohun laskea, jotta tunteet tasaantuvat. Pahoittelun jälkeen voi myös kysyä, voinko korjata tilanteen jotenkin.
On ihmisiä, joille teot on helpompi tapa pyytää anteeksi kuin sanat. Teoilla pahoittelu on aivan yhtä vilpitöntä ja tehokasta, kunhan toinen ymmärtää, mistä on kyse.
Lähteet: Kauneus&Terveys 15-16.2020, kuvat omat.
Anteeksipyyntö voi olla vaikeaa, kun pelkää, että tulee torjutuksi eikä saa anteeksi. Mutta hei ainakin on yrittänyt. Pyydämme anteeksi ja lapset osaa pyytää anteeksi ja hirmu tärkeää on osata miettiä miksi pyytää anteeksi. Ei elämässä oikein pärjää, eikä pääse todelliseen vuorovaikutukseen jollei oivalla milloin on tullut tyrittyä tai sanottua pahasti.
VastaaPoistaSydämellistä viikonloppua Marja. <3
Kiitos Tiia. Hienoa, että teillä koko perhe osaa pyytää anteeksi.
PoistaUsein oletamme, mitä toinen ajattelee, siki teoilla anteeksipyyntöä ei aina sellaiseksi tunnista.
VastaaPoistaAnteeksipyynt on taito, jota minun on pitänyt opetella.
Lapsena jurnutun pitkään vihoissani ja otin selkäsaunan mieluummin kuin pyysin anteeksi, edes pakotettuna.
Levollista viikonloppua Marja <3
Kiitos Kirsti. Hyvä että et enää jumitu vihaan vaan osaat pyytää anteeksi.
PoistaKiitos postauksesta. Kirjoitat taas asiaa. Anteeksipyytämisen taito on hieno ja tärkeä taito. Siihen täytyy erityisesti perehtyä sen, joka mokasi. Pitää tiedostaa, missä teki väärin, ottaa opiksi ja parantaa tapansa. Sitoutua siihen, että ainakin pyrkii kaikin keinoin olla toistamatta samaa. Aikuisikään tultuani törmäsin sukukuntaan, jossa anteeksipyynnöllä ei ollut tällaista merkitystä. Mokaajan ei tarvinnut edes pyydellä mitään anteeksi, kaikki oli aina annettu anteeksi pyytämättäkin. Ehkä jonkinlainen sovinto hierottiin, mutta se saattoi kestää pari tuntia, kun sama meno jatkui. Anteeksiantaminen ja -saaminen ei siis tarkoittanut sitä, että jonkun pitäisi ottaa opikseen, parantaa tapansa ja kehittyä. Toisaalta, kyse oli ehkä jossain määrin persoonallisuushäiriöisestä henkilöstä. Mutta sitä suuremmalla syyllä anteeksipyytämisen, -antamisen ja -saamisen olisi pitänyt toimia siten, että sillä olisi ollut jotain vaikutusta. Tätä seurasin sivusta vuosia ja kauhistuttaa vieläkin.
VastaaPoistaKiitos Erikoiset Asiantuntijat. Olipas aika hurja perhe. Persoonallisuushäiriöiä on montaa lajia esimerkiksi epävakaa persoona,estynyt persoona, vaativa persoona. Ehkä tuon perheen mokaaja oli epävakaa eli rajatila persoonallisuus. Anteeksipyytämisen taito on todellakin hieno kyky ja se pitää tehdä tosissaan ei vain tapaa noudattaen.
VastaaPoista