Fysioterapian professori Hannu Luomajoki väittää, että selkäkipuja tulee ja menee. Kukaan ei lähde nuhan takia lääkäriin vaatimaan röntgen- tai magneettikuvaa. Näin ei pitäisi toimia selkäkivunkaan kanssa.
Se, ettei lääkärille kannata heti lähteä johtuu siitä, että selkäkipu on harvoin vakavaa ja että selkäkivun syytä ei 90 prosenttisesti löydetä röntgen- ja magneettikuvista. Kun aikuisen ihmisen selkä kuvataan, melkein jokaisella näkyy kuvissa muutoksia ja rappeumia. Ne eivät kuitenkaan useimmiten ole selkäkivun syy.
Selkäkipuja aiheuttavat esimerkiksi liiallinen istuminen, huono fyysinen kunto ja epäterveelliset elintavat. Vai 5-10 prosenttiin selkäkivusta löytyy lääketieteellinen syy, kuten hermojuuren pinne, väilevyn pullistuma, murtuma tai kasvain.
Yleensä selkäkipu paranee itsestään, toipuminen vie kahdesta päivästä neljään viikkoon. Selkää kannattaisi varoa vain pari päivää. Selän liikuttaminen kivun rajoissa ja kävelyllä käyminen ovat tehokkaampaa hoitoa kuin sängyssä makaaminen ja selän varominen.
Kun selkäkipuun liittyy esimerkiksi tapaturma, halvausoireita tai tunnottomuutta alaraajoissa, on heti mentävä lääkäriin. Muuten apua kannattaa hakea, jos selkäkipu kestää yli kaksi viikkoa. On hyvä kääntyä fysioterapeutin puoleen, koska useimmiten tarvitaan fysioterapiaa, harjoituksia ja liikuntaa.
Se, mitä ei tarvita, on pelon lietsominen. Tällaistakin terveydenhuollossa tapahtuu. Jos selkäkipuinen kuvataan röntgenissä ja hänelle sanotaan, että sinulla on välilevyn rappeuma alaselässä, potilas voi ajatella: "selkäni on rikki nyt ja aina".
Potilaalle ei aina muisteta sanoa, että lähes kaikilla hänen ikäisillään on välilevyn rappeumaa alaselässä ja se tulee iän mukana, eikä ole useimmiten selkäkivun syy.
Luomajoen mukaan eräässä tutkimuksessa niillä, joilla oli negatiiviset käsitykset selkäongelman seurauksista, oli 50 prosenttia suurempi riski selkäkivun pitkittymiseen ja kroonistumiseen.
Olisi tärkeä muistaa, että selkäkipu saadaan lähes aina hoidettua. Keho voi kaivata lihasten ja liikkuvuuden vahvistamista, lonkkien ja alaraajojen venyttelyä tai asentotottumusten korjausta.
Selästä kannattaa pitää huolta harrastamalla monipuolisesti liikuntaa vähintään kolme kertaa viikossa, tauottamalla istumista ja elämällä aktiivista arkea.
Lähteet: Helsingin Sanomat 16.4.2020, kuvat Pixabay
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!