Kaikkia on varmaankin joskus vaivannut korvamato: mielessä sinnikkäästi soiva laulu, josta yleensä soi vain kertosäe.
Yhtenä päivänä kuuntelin melkein taukoamatta Frederikin biisiä "Tsingis Khan, Tsing, Tsing, Tsingis Khan kaikkien naapurikansojen alistaja..."Vaikka en ollut häntä edes oikeasti kuunnellut. Mutta heti sängystä noustuani ralli lähti käyntiin. Ja sitten mentiin. Laulussa on myös hauska kohta, jossa taustalaulajat ponnekkaasti laulavat: "Huh, hah..." Melkein hengästyin koko pitkän päivän. Reetun kanssa ei tule tylsää. Tietääkseni.
No, se toi vähän vauhtia päivään. Mutta en myönnä, että siitä erityisesti nautin. Oikeasti olin illalla jo tosi väsynyt: "Huh, hah..." Aina vaan. Ei tässä iässä jaksa jatkuvaa menoa ja meininkiä.
Vanha kuva, mutta sopii biisiin:
Yhtenä päivänä kuuntelin korvamatona Katri Helenaa. "Ooo, kesän lapsi mä oon..." Se tuli selkeästi yhdestä televisiomainoksesta. Mutta tuo: Ooo, Ooo. Sai minut lopulta melkein hermostumaan. Kuuntelinkin laulun. Ajattelin virheellisesti, että niin se lähtee pois. Mutta ei. Koko päivä. Ooo, Ooo...
Lohdullista on, että melkein kaikki kärsivät joskus korvamadosta, vaikka mielellään sen liiskaisivat. Eihän tämä ole elämän suurimpia ongelmia, mutta inhimillinen kiusa silti.
Korvamadoille tyypillistä on, että laulu keskittyy kertosäkeeseen. Kun sen pitäisi jatkua, se palaa takaisin lallattavaan kertosäkeeseen. Eteen päin ei päästä. Se tekee siitä välillä miltei raivostuttavan.
Erityisen helposti kappale jää päähän pyörimään, jos sitä alkaa rallatella ja hyräillä mukana. Se on menoa sitten! Niin kuin minulla oli Tsingis Khanin kanssa.Laulelin välillä Reetun mukana. Hauskaa oli. Seuraavassa youtube videossa tämä tarttuva machoilu. Asennetta löytyy!
Parannuskeinoa korvamadolle ei ole löydetty. Siitä voi mahdollisesti päästä kuvittelemalla aktiivisesti muuta musaa.
Parannuskeinoa korvamadolle ei ole löydetty. Siitä voi mahdollisesti päästä kuvittelemalla aktiivisesti muuta musaa.
Huvittavan, erikoisen keinon keksi Readingin yliopiston professori Phil Beaman: Purukumin jauhanta voi auttaa. Samoin sormien napsuttelu. Musan tahtiin tietenkin... Ja taas mennään.
Lähde: Helsingin Sanomat 27.7.2017, kuvat Pexel
Haha, hah Marja, Arvaa vaan soiko tuo Tsingis Khan koko ajan Mongoliassa minun päässäni, kun muistin lukeneeni sen olleen hänen laajan Valtakuntansa keskuspaikka. Mutta oikeasti, kiusallisia seuralaisia nuo korvamadot. Täytynee kokeilla tuota purkkakonstia.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Kirsti. Voi sinua...monta päivää Frederikiä. Minulla Tsingis Khan vaivasi vain päivän. Mutta oli siinä tämän ikäiselle akalle menoa ja meininkiä. Kun vielä syntyi korvamadon seuraksi visuaalisia mielikuvia Frederikistä...paita auki, tosi sonni.
VastaaPoistaVoihan korvamato! Kuuntele seuraavaksi Vesa-Matti Loirin ja Paula Koivuniemen "Eilen kun mä tiennyt en", niin vaihtuu välillä laulu. Se on kaunis laulu, jota kelpaa kuunnella. Kristiina
VastaaPoistaKiitos kommentistasi kristiina. Hassua kyllä olen käyttänyt tuota mainitsemaasi laulua yhdessä postauksessa. Ja kuunnellut sitä paljon. Hyvää elokuuta.
VastaaPoista