Olen yrittänyt olla parempi - merkityksessä asiallisempi - riitelijä elämänkumppanini kanssa. Aina se ei onnistu ja heittelen astioita seinään. Enkä minä ole aivan varma siitä, että pitäisi osata riidellä kypsemmin: välillä on hyvä tuulettaa tunteitaan. Antaa mennä. Mutta ennen kuin meiltä astiat kokonaan loppuvat, mietin vähän rakentavammin riitelemistä.
Tätä olen jo monta kertaa kokeillut: Sanomisiaan voi pehmentää lisäämällä sanat "minusta tuntuu". Ei kannata sanoa/huutaa "sinä kohtelet minua huonosti, idiootti" vaan voi sanoa/huutaa "minusta tuntuu siltä, että kohtelet minua huonosti, idiootti".
Vuorovaikutustaitojen kouluttaja Hanna Savanna on ajatellut paljon kommunikoimista ja riitelyä. Hänen mukaansa aina voi säilyttää empaattisuutensa toista osapuolta kohtaan, vaikka tilanne tuntuu riistäytyvän käsistä. Tunteiden takana on yleensä tarpeet. Jos riitelyssä yrittää keskittyä tarpeisiin, on helpompi ymmärtää toisen tunteita
Kaikilla ihmisillä on samat tarpeet: esimerkiksi kunnioitus, arvostus, luottamus, rakkaus, vastavuoroisuus, kosketus ja rauha. Vuorovaikutustaitoja ei opeteta koulussa, mutta niitä todellakin tarvitaan elämässä. Usein lapset oppivat toimimaan vanhempiensa esimerkin mukaisesti. Voi että....Minunkin tyttäreni tulevat parisuhteessaan heittelemään astioita seinään. Perinne jatkuu.
Savanna antaa esimerkin riitelyn jalosta taidosta. Ei kannattaisi sanoa näin elämänkumppanilleen riitelyn tuoksinnassa: "Sä et taaskaan tuu suoraan töistä kotiin. Mitä sä siellä ylitöissä teet? Meidän avioliitosta ei tuu yhtään mitään, onhan tää jo nähty."
Kannattaisi sanoa näin: "Jos jäät ylitöihin, olen pettynyt, koska kaipaisin läheisyyttä. Voisitko tulla kotiin aikaisemmin, kuten sovittiin."
Taas lopuksi kauneudeksi ja toivoksi kukkakuvia. Näin lenkilläni reilu viikko sitten ensimmäistä kertaa kunnolla kukkivia valkovuokkoja. Se on kohta kesä.
Lähde: Helsingin Sanomat 11.5.2017
Onpa paska blogi. Kappalejaot puuttuu, kuvalinkit puuttuu. Liiallinen päivitystahti.
VastaaPoistaKiitos palautteestasi. Olen todella iloinen, että saan edes joskus palautetta. Liialliselle päivitystahdille en voi mitään; olen nopea ja impulsiivinen kirjoittaja, ja nyt sattuu olemaan aikaa. Kyllä tämä päivitystahti tästä tasaantuu - olenhan aloittelija ja lisäksi digiblondi. Olen blogissani useaan kertaan selvästi sanonut, että ei-itseottamani kuvat ovat Pexelistä, jota voi käyttää vapaasti. En edes vielä tiedä, mikä on kuvalinkki. Ensimmäinen virkkeesi oli varsin virkistävä ja yksiselitteinen. Kiitos.Ai, niin. Käytän kyllä kappalejakoa, osin kuvien avulla tai tekstissä.
PoistaIkäviä tuollaiset kommentit! Älä välitä.:) Jokainen bloggaa tavallaan, ja se on hienoa, että voimme tehdä sen omalla tyylillä!
VastaaPoistaKiitos, Maisa kommentistasi. Jee, vihdoin saan joitakin kommentteja! Vain yhden kerran olen tätä ennen saanut. En minä välitä, mitä minusta sanotaan. Tiedän itse mitä olen. Tuo vain piristää. Lisää paskaa naamalle, pyyhkäisen sen pois. Sillä selvä. Muutenkin kiitos tuestasi tuolla ryhmässä. Olen oppinut sinulta paljon.
PoistaNiin hienoja nuo minä-viestit. Eipä niitä tule muistaneeksi silloin, kun tunteet vyöryvät ... usein vasta kunnon rytinän jälkeen, kun on pakko selittää mitä oikeasti tarkoitti. :)
VastaaPoistaPakko kommentoida vielä tuota anonyymia, joka sanoo blogiasi paskaksi; tuo ei ole vakavasti otettavaa puhetta, luulen, että taitaa olla kyseessä trolli tai muu peikko, joka purkaa vaan omaa pahaa oloaan ja yrittää levittää kurjuutensa surusanomaa toisillekin. Eihän tuossa ole mitään järkeä koko hänen viestissään.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Eeva. Niin...se riitelyn jalo taito. Välillä muistaa ja välillä ei muista lisätä sitä "minusta tuntuu". Anonyymeja aina välillä täällä seikkailee. Kertoo vain surkeasta omasta olosta. Kuten sanoit.
VastaaPoista