Olen yrittänyt olla parempi - merkityksessä asiallisempi - riitelijä elämänkumppanini kanssa. Aina se ei onnistu ja heittelen astioita seinään. Enkä minä ole aivan varma siitä, että pitäisi osata riidellä kypsemmin: välillä on hyvä tuulettaa tunteitaan. Antaa mennä. Mutta ennen kuin meiltä astiat kokonaan loppuvat, mietin vähän rakentavammin riitelemistä.
Tätä olen jo monta kertaa kokeillut: Sanomisiaan voi pehmentää lisäämällä sanat "minusta tuntuu". Ei kannata sanoa/huutaa "sinä kohtelet minua huonosti, idiootti" vaan voi sanoa/huutaa "minusta tuntuu siltä, että kohtelet minua huonosti, idiootti".
Vuorovaikutustaitojen kouluttaja Hanna Savanna on ajatellut paljon kommunikoimista ja riitelyä. Hänen mukaansa aina voi säilyttää empaattisuutensa toista osapuolta kohtaan, vaikka tilanne tuntuu riistäytyvän käsistä. Tunteiden takana on yleensä tarpeet. Jos riitelyssä yrittää keskittyä tarpeisiin, on helpompi ymmärtää toisen tunteita
Kaikilla ihmisillä on samat tarpeet: esimerkiksi kunnioitus, arvostus, luottamus, rakkaus, vastavuoroisuus, kosketus ja rauha. Vuorovaikutustaitoja ei opeteta koulussa, mutta niitä todellakin tarvitaan elämässä. Usein lapset oppivat toimimaan vanhempiensa esimerkin mukaisesti. Voi että....Minunkin tyttäreni tulevat parisuhteessaan heittelemään astioita seinään. Perinne jatkuu.
Savanna antaa esimerkin riitelyn jalosta taidosta. Ei kannattaisi sanoa näin elämänkumppanilleen riitelyn tuoksinnassa: "Sä et taaskaan tuu suoraan töistä kotiin. Mitä sä siellä ylitöissä teet? Meidän avioliitosta ei tuu yhtään mitään, onhan tää jo nähty."
Kannattaisi sanoa näin: "Jos jäät ylitöihin, olen pettynyt, koska kaipaisin läheisyyttä. Voisitko tulla kotiin aikaisemmin, kuten sovittiin."
Taas lopuksi kauneudeksi ja toivoksi kukkakuvia. Näin lenkilläni reilu viikko sitten ensimmäistä kertaa kunnolla kukkivia valkovuokkoja. Se on kohta kesä.
Lähde: Helsingin Sanomat 11.5.2017
