Elämää maalla 20.

 

Kevään kirkas, armoton valo paljastaa keittiön likaisuuden. Toisaalta kuvittelen vain. Me Veran kanssa maalattiin yksi kesä keittiön kaikki ovet ja katto. Noh, kaksi kärsimätöntä ihmistä maalaamassa. Tulos oli sen mukainen.Epätasaiset pinnat, jotka saavat kaappien ovet näyttämään likaisilta.

Ostin oikein oman rätin ikkunoiden pesuun. Pesen ensiksi tiskipesuaineella. Sitten huuhtelen ja kuivaan rätillä. Ulko-oven ikkuna oli oikeasti likainen, samoin eteisen ikkuna. Tiirailin sitten keittiön muut ikkunat ja ne vaikuttivat varsin puhtailta, sillä pesin  ne syksyllä. Saa ikkunoiden pesu nyt olla.

Ystävä vinkkasi, että kissankarvat lähtee kumikäsineellä hyvin pois. Tämä pitää paikkaansa, ja samalla lähtee myös muut roskat. Mainio vinkki. Aito itämäinen matto on nyt puhdas, samoin sohva.

Minulla on myös oma vinkki, miten ei näe likaisuutta. Panen kaukonäkö silmälasit päähän. Ne on ikänäkön myötä muuttuneet liian vahvoiksi. Ympäristö näyttää vähän epäselvältä, eikä roskia sun muuta näy. Joinakin melankolisina päivinä toimin noin.

Tällä viikolla raskain homma oli tyhjentää auton peräkärrystä karsikot pois. Ne tarkoittaa puita, joista oksat on  poistettu moottorisahalla ja joista sirkkelöidään polttopuita. Työ otti yllättävän paljon selkään. Ei taida vuoden kuntosaleilu olla kovin tehokasta. Tiedä häntä.

Tämän Windows 11. ohjelman takia olen melkein rampannut Veikon kone-kaupassa kuvien ongelmien takia. Kaikki kuuden vuoden kuvat eivät näkyneet. Samoin kamerasta siirtämät kuvat tyssäsi siihen, etten osannut tehdä kansiota. Käyn vielä kerran kaupassa pyytämässä neuvoa tähän. Vähän hävettää. Toisaalta olen ylpeästi digiblondi. Vanhanaikainen ihminen. Jostakin syystä sain sitten kaikki kuuden vuoden kuvakansiot itse auki. Ja tällä kertaa muistan miten. Kauppias opetti sen liian monimutkaisesti. Löysin itse lyhyen polun. Ai, että olen tyytyväinen.

Veikon koneen kauppias sanoi, että Windows 11. vaatii uutta ajattelutapaa. Silti hänen neuvonsa oli lähteä resurssien hallinnasta rakentamaan polkua kuuden vuoden kuvakansioihin. Polku oli pitkä, eikä kuitenkaan  näyttänyt kuin vain osan kuvista. Kotiin tullessa olin jo unohtanut hänen oppinsa, vaikka kirjoitin muistiinpanot. Miespuolinen auttajani tässä digin maailmassa lähtee myös aina liikkeelle resurssien hallinnasta, vaikka nyt oman kokemukseni myötä ei tarvitsisi. Taidan olla liian pöyhkeä.

Kävin taas kampaamossa. Ihana kampaajani suositteli leikkausta kuuden viikon välein. Se on tosi useasti, mutta toisaalta lyhyitä hiuksia pitää leikata usein, jotta ne pysyisivät mallissaan. Kulmakarvani värjättiin ja siistittiin. Oli minulle ensimmäinen kerta koko elämäni aikana. Kulmista tuli sopivan ruskeat.

Nyt kun meikkaan, minun ei tarvitse kuin käyttää meikkivoidetta, poskipunaa ja huulipunaa. Silmiä en meikkaa. Olen liian kosmetiikkalaiska siihen, ja silmälasit peittää sopivasti silmäpussit. Tai kuvittelen niin. Meikkauksessani on ollut aina vaikeinta nuo kulmakarvat. Nyt pääsen helpolla. Joku ammattilainen kyllä motkottaisi silmien meikkaamisesta.

Ja tiet ovat sulat. Se tarkoittaa, että minun raskas kaasujalkani toimii. Kaahailen keväästä innostuneena. Nopeusrajoitus on 80. Mutta eihän täällä korvessa ole poliiseja.

Veran muistolle kasvattamani mandariinipuu kärsi talvesta. Olen sitä suihkutellut, ja nyt näkyy uusia lehdenalkuja. Voi, kun se vahvistuisi. Sillä on iso merkitys minulle.

Laskeuduin paastoon laskiaisesta alkaen ja se kestää huomiseen ensimmäiseen pääsiäipyhään. Ortodoksit paastoavat jättämällä lihan pois. Mutta minä olen valmiiksi kasvissyöjä, joten otin paastokseni karkkipaaston. En ole syönyt karkkia, mutta huomenna saan. Suklaata.

Vähän kyllä itsekin ihmettelen, kuinka kiersin tuota karkkilakkoa leipomisella. Tein elämäni ensimmäisen banaanikakun. Se on vähän kosteaa ja herkullista. Kuin karkit.

Pääsiäispyhiä emme vietä sen kummemmin. Teen huomiseksi rahkapiirakan. Syömme vähän paremmin: parsaa, lohta ja vihreää pastaa sekä salaatteja. Pastan saan vihreäksi pakasteherneillä ja pinaatilla. Haluan kevään värit. Yritän onnistua hollandaisekastikken teossa.

Face Bookissa kuvani on kaapattu kaksi kertaa menneellä viikolla. Alan kyllästyä koko Faceen, vaikka sillä on minulle nostalgista arvoa. Olen ollut niin kauan siellä. Siellä on nykyisin jos jonkinmoista huijaria. Ei uskalla ottaa ketään kaveriksi.

Ei muuta kuin:

Riemukasta pääsiäispyhien aikaa kaikille!

6 keinoa parantaa keskittymiskykyä

1) Uni

Kuten aivoterveydessä yleensäkin uni on yksi tärkeimpiä keinoja ylläpitää keskittymiskykyä. Yksi uneton yö voi korjaantua kofeiinin voimalla, mutta kasaantuva univelka saa tarkkaavaisuuden herpaantumaan, muistin pätkimään ja ajatukset takkuun. Aikuisen tulisi saada unta noin 7-8 tuntia vuorokaudessa.

2)Vaali luppoaikaa

Vaikkapa äänikirjoissa, podcasteissa ja musiikissa on lukuisia hyviä puolia, metsälenkki ilman luureja tekee keskittymiskyvylle ihmeitä.

Bussimatka ikkunasta tuijotellen voi olla hyvinkin meditatiivista puhelimen tuijottelun sijaan. Kannattaisi nipistää jokaisesta päivästä hetki itselleen ja pysähtyä, eikä tehdä mitään.

Ympäristön hälyisyys, monen asian tekeminen yhtä aikaa ja työn keskeytykset kuormittavat aivoja ja kouluttavat niitä pomppimaan asiasta toiseen. Mainio uutinen on se, että ihminen voi myös harjaannuttaa aivot pois keskittymiskyvyttömyydestä.

Kun huomaa ajatusten karkaavan, kannattaa siirtää keskittyminen tietoisesti takaisin siihen, mitä tekee. Koko päivää ei ole tarvis yrittää tsempata. Riittää, että harjaannuttaa kadonnutta keskittymiskykyä vaikkapa tunnin päivässä.

3)Meditointi

Se kehittää kykyä rentoutua ja hallita stressiä, mikä puolestaan tukee keskittymistä. Jos meditaatio ei puhuttele, kävely metsässä ilman puhelinta ajaa saman asian.

4) Käsillä tekeminen

Kannattaa raivata tilaa käsillä tekemiselle: neulo, leivo, kokkaa, maalaa, nikkaroi... Tällainen puuhastelu rauhoittaa autonomista hermostoa ja kertoo keholle, että voit laskea kierroksia.

5)Havainnoi vireystilaa

Vireystila ja kehon perustarpeet vaikuttavat keskittymiseen. Väsyneenä, nälkäisenä, stressaantuneena on selvästi vaikeampi suoritua yksinkertaisistakin tehtävistä.

Päivän aikana omaa vireystilaa on hyvä pysähtyä havainnoimaan. Olenko kiihtynyt, hakkaako sydän, väsyttääkö?

Helppo keino on hengittää syvään ainakin kolme kertaa sisään ja kuusi kertaa ulos.  Tämä auttaa rauhoittamaan hermostoa ja alentaa liiallista vireystilaa.

6) Kukin tavallaan

Olemme neurobiologisesti erilaisia keskittyjiä: yksi keskittyy musiikkia kuunnellen tai hälyisessä kahvilassa, toinen hiljaisuudessa ja virikkeettä.

Havainnoi siis omia mieltymyksiä. Jos elämässä on kovaa stressiä ja käy ylikierroksilla, karsi mistä voit ja tee mielihyväasioita. Joskus venyttely tai lempibiisi rauhoittavat Netflix-maratonia tehokkaammin.

Lähteet: Kauneus&Terveys 01/2024, kuvat omat

Minun ylipaino ja lihavuuden pandemia

 

Minä laihdutin kolmen neljän vuoden aikana kaksi kertaa 15 kiloa. Ensimmäisen kerran aloin laihduttaa, kun huomasin, että vatsa oli tiellä esimerkiksi varpaan kynsiä leikatessa. Toki myös peili kertoi paljon. Ja kummasti pienentyneet vaatteet.

Laihduttaminen oli melko helppoa, koska söin lautasella aina 3/4 osaa vihanneksia ja 1/4 osaa jotakin proteiinia. En syönyt riisiä, pastaa enkä perunoita. Söin yhden lämpimän ruoan päivässä. Runsaan aamupalan kaurapuurolla ja marjoilla. Jätin levitteen pois leivältä, enkä syönyt juustoa. Leivällä oli yleensä tomaattia tai paprikaa.  Iltaisin söin kaksi tällaista ruisleipäviipaletta. Myös pätkäpaastosin.

Sitten tyttäreni kuoli yllättäen, ja lohtusöin vuoden muun muassa suklaata. Vuosi  tämän jälkeen aloin taas laihduttaa, koska paino oli noussut samoihin lukemiin kuin ennen ensimmäistä laihdutuskertaa. Pudotin painoa taas noin 15 kiloa samoin menetelmin kuin ensimmäisellä laihdutuskerralla. Nyt laihduttaminen oli vaikeampaa, mikä kuuluu jojolaihduttamiseen.

Viime kesänä kyllästyin perin pohjin laihduttamiseen. Lihoin taas samat kilot takaisin kuin ennen laihduttamista. Päätin, etten enää koskaan laihduta. Hyväksyn ylipainoni. Olen mielestäni sopivasti pullukka. Eikä paino haittaa lenkkeilyä ja kuntosalia. Veriarvoni ovat loistavat ja verenpaine alhainen. Meillä on tämä yksi ainokainen elämä, niin miksi kieltää itseltään myös herkuttelun nautinnon.

Kauneusihanne on laiha ihminen. Olkoon.Minä olen jo sen verran ikääntynyt, etten ajattele, mitä muut minusta ajattelevat.

Suuri osa suomalaisista aikuisista on ylipainoisia, ja joka neljäs on lihava. Aikuisen naisen keskimitta on 163,2 senttiä.Lihavuuden raja ylittyy 80 kilon painolla. Lihavan ihmisen painoindeksi on 30 tai enemmän, ja ylipainon raja ylittyy painoindeksillä 25.

Painoennusteet ovat synkkiä, sillä lihavuus rasittaa usein sekä ihmisen omaa hyvinvointia että terveydenhuoltoa ja kansantaloutta. Lihavilla ihmisillä on normaalipainoisia enemmän erilaisia sairauksia, kuten sydän- ja verisuonisairauksia, diabetesta, syöpiä, kohonnutta verenpainetta, nivelrikkoa ja masennusta.

Maailmanlaajuisissa lihavuustilastoissa emme ole kuitenkaan kärkisijoilla. Kun tarkastellaan, kuinka suuri osa väestöstä on lihavia, Suomen sijoitus on 200 maan ja alueen listauksessa naisten osalta 120:s ja miesten osalta 53:s.

Lihavia on eniten väestön kokoon suhteutettuna  Tyynenmeren ja Karibian pienillä saarilla,  Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa.

Eurooppalaisia maita ei löydy 20 kärkimaan joukosta ollenkaan. Länsimaista ykkösenä on yleensä Yhdysvallat.

Vähiten lihavuutta on arvattavasti itäisen ja keskisen Afrikan maissa ja Aasian maista Japanissa, Etelä-Koreassa ja Vietnamissa.

Maailman väestö lihoo nyt niin paljon, että lihavuutta voi kutsua jo pandemiaksi.

Mikä sitten selittää, että joillakin maailman alueilla  lihavuutta esiintyy hyvin paljon? On pohdittu, että Tyynenmeren saarilla taustalla saattaa olla jonkinlaista geneettistä alttiutta. Myös kauneusihanne on lihava. Geenit selittävät osan ihmisten painoeroista. Painoindeksi kuitenkin selittää osan ihmisten painoeroista, painoindeksi periytyy noin 40-70-prosenttisesti.

Geenit yksinään eivät lihota ketään. Joillakin ihmisillä on kuitenkin geneettistä alttiutta lihavuuteen, ja kun se yhdistyy ympäristöön, jossa ruokaa on yltäkylläisesti tarjolla, ruokahalun säätely tuottaa ongelmia. Yleensä erot johtuvat ympäristöstä.

Länsimainen elämäntapa ja ruokavalio ovat levinneet ympäri maapalloa. Työmme on muuttunut sellaiseksi, että niissä tarvitaan varsin vähän fyysystä aktiivisuutta. Runsasenergistä ruokaa on rutkasti tarjolla, sitä mainostetaan, ja annokset ovat usein suuria.

Suomalaista ylipainoa on tutkittu 1970-luvulta lähtien. Jo silloin liikakiloja oli kertynyt vähemmän kouluja käyneille. Tämä pätee yhä: korkeasti koulutetut ovat solakampia.

Laihuuden ihnnointi elää toki yhä vahvana, mutta juuri kuntoilusta tuli 1980-luvulla trendikästä. Monet naiset innostuivat harrastamaan aerobicia. Miehet punttisalia. Yhtä aikaa kasvoivat myös laihdutusmarkkinat.

Lähteet: Helsingin Sanomat 11.9.2023, kuvat Pixabay

"Pitääks sun aina?"

 

Olemme olleet miehen kanssa 28 vuotta naimisissa ja sitä ennen seurustelimme kaksi vuotta. Siis 30 vuotta yhdessä!

Meillä ei ilkeillä. Jos mies ilkeilisi minulle, hermostuisin sata varmasti! Tulisi kunnon puhdistava riita ja sovinto sen jälkeen.

Pitkässä parisuhteessa voidaan ajautua helposti huomauttelemaan kumppania virheistä ja valittamaan tekemättömistä kotitöistä. Ilkeilyä ehkä voi selittää se, ettei oikeista ongelmista uskalleta puhua.

"Kukaan ei hyväksyisi sitä, että puoliso antaisi ohi mennnessään litsarin, mutta käsittämättömän moni hyväksyy ikävän  puheen. Ja sitten ihmiset ihmettelevät, mihin itsetunto mureni tai miksi ei ole seksiä", parisuhdekouluttaja Marianna Stolbow sanoo.

Ikävä puhe voi olla muun muassa vähättelyä, piikittelyä tai jatkuvaa vikojen näkemistä. Asioiden tekemättä jättäminen voi olla tapa kapinoida, jos pahaa mieltä ei osaa sanoittaa.

 

"Kommunikoimme koko ajan vartalollamme, valinnoillamme tai valitsemillamme sanoilla. Se, monelta tulee töistä kotiin, millä ilmeellä astuu sisään, millaisella katseella ottaa toisen vastaan ja koskettaako ohi kulkiessaan, on kaikki kommunikaatiota", Stolbow sanoo.

Tilanne voi olla sellainen, että pahimmillaan kumpikin parisuhteen osapuoli näkee vain ikävät asiat ja sen, mitä toinen ei ole tehnyt.

"Jokaisesta pienestä tiuskaisusta ei kannattaisi huolestua, mutta jos ikävästä puheesta tulee kierre, on hyvä pysähtyä miettimään, mistä on kyse", sanoo perhepsykoterapeutti ja pari- ja seksuaaliterapeutti Heli Pruuki.

Joskus valittava puheentapa on lapsuuden kodista opittu malli. Kettuilu voi tuntua normaalilta tavalta olla parisuhteessa.

Jos on kuormittanut toista ja on huono vetämään rajoja ja pyytämään apua, väsymys voi kaatua kumppanin niskaan.

"Kannattaa tutkia omaa vointiaan ja sitä miten jaksaa, jos kumppani tuottaa koko ajan negatiivista palautetta, se voi kertoa vaikka masennuksesta, kuormitustilasta ja huonosta olosta työelämässä", Pruuki sanoo.

"Kukaan ei kanna kaunaa vaikka viemättömistä roskista. Taustalla voi olla esimerkiksi pettymistä, loukkaantumista tai tunne siitä, että yhteys puuttuu, ei tule kuulluksi tai toista ei kiinnosta minun asiani", Pruuki sanoo.

Kunnon rajansa asettavista ihmistä saatetaan pitää hankalana. Stolbowista hyvä kumppani ei pidä toista ajatusten lukijana vaan sen sijaan kertoo tarpeistaan ja tunteistaan suoraan.

"Ihmiset usein ajattelevat, että kaikki on samanlaisia ja kumppania varmaan ärsyttävät ja ilahduttavat samat asiat kuin itseä. Ehkä eivät ollenkaan."

"Ei pitäisi. Sinun vastuullasi on kertoa mietteistä ja tarpeista, jos toinen ei ole kiinnostunut, on syytä vetää omat johtopäätökset sen sijaan, että jäisi kipuloimaan."

Vaikka puoliso olisi elämän tärkein ihminen, hänelle kuitenkin saattaa joskus olla ikävämpi kuin kellekään muulle.

Asiantuntijoiden mukaan on ymmärrettävää ajautua tiuskimaan juuri parisuhteessa, koska se on aikuiselämän tärkein kiintymissuhde ja sen odotetaan usein alitajuisesti paikkaavan lapsuuden kiintymissuhteiden puutteita.

On myös hyvin tärkeää, että kotona voi olla oma itsensä, ja jollekin on voitava kertoa esimerkiksi väsymyksestään.

"On tärkeä erottaa, mistä kumppani on vastuussa ja mistä minä itse. Jos ei esimerkiksi osaa asettaa rajoja suhteessa vanhempiin, lapsiin tai työelämään, kumppani ei ole syyllinen."

"Kodin pitäisi olla turvapaikka, johon saa tulla lepäämään työltä ja maailman pettymyksiltä. Parhaassa tapauksessa kumppani on tuki ja ystävä, jonka kanssa sparrailla kaikkea. Mutta jos kotona on paha olla, tuki täytyy etsiä muilta ihmisiltä."

Stolbowin  mukaan olennaista on kiinnittää huomiota siihen, mihin sävyyn ja mistä näkökulmasta asioita puolisolle esittää.

"Usein oma kaipuu, ikävä, suru ja tarvitsevuus kerrotaan kielteisellä ilmauksella. Sanotaan esimerkiksi, että mikset koskaan ehdota yhteistä tekemistä, sen sijaan, että kerrottaisiin, että tarvitsen enemmän syliä ja yhdessäoloa."

Pruukin mielestä toisen ärsyttäviinkin kommentteihin kannattaa suhtautua joskus lempeydellä ja huumorilla, sen sijaan, että lähtee mukaan kiukutteluun, voi katsoa sitä hetken myötätunnolla.

Lähteet: Helsingin Sanomat 2.3.2024, kuvat omat

Kun hyvästä ystävästä tulee taakka

Hesari kysyi lukijoilta, millaisia kokemuksia heillä on myrkyllisistä ystävyyssuhteista. Hanna oli yksi kyselyyn osallistujista. Usealla kyselyyn vastanneella oli ollut ystävä, joka oli arvostellut heitä. Näin lukijat kertovat:

 

Hanna ja Riina opiskelivat samaa alaa ja ystävystyivät. He istuivat luennoilla usein tiiviisti vierekkäin. Iltaisin he saattoivat mennä yhdessä baariin,  lukea tenttiin tai mennä kuntosalille ja tehdä lenkin.

Hanna tykkäsi Riinan suoruudesta ja aitoudesta. Jos esimerkiksi Hanna pyysi Riinaa matkalle, hän oli aina valmis.

Riinassa oli myös raskaita puolia. Hän saattoi muun muassa haukkua ja halveksia toisten opiskelijoiden pukeutumista tai mielipiteitä. Hanna oli sitä vastaan, mutta kun hän otti asian esille, Riina vain kuittasi sen olkia kohauttamalla.

Riina oli myös ailahteleva. "Sain aina olla varpaillani. Opin tunnustelemaan, millainen fiilis hänellä on tänään. Aina se ei ollut helppoa, sillä hänen mielialansa vaihtelivat nopeasti. Vihaisuus valtasi hänet helposti."

Hanna koki, että mitä läheisemmiksi he tulivat, sitä kontrolloivammaksi Riina tuli. "Pitkään ajattelin, että hänellä on siihen oikeus. Ajattelin, että ystävän seurassa pitää uskaltaa olla oma itsensä ja näytää myös huonot puolensa."

Vähitellen ystävyyden vastavuoroisuus pieneni. Iloja ja suruja ei jaettu enää tasavertaisesti, vaan Hannasta alkoi tuntua, että hän oli toisen kannattelija.

"Kun tutustuin uusiin ihmisiin, Riina saattoi alkaa haastaa heidän kanssa riitaa. Minusta tuntui, että hän halusi varmistaa, etten saisi muita ystäviä."

"Yritin pehmitellä ja pahoitella parhaani mukaan. Pelkäsin jos en toimi näin, esimerkiksi uudet opiskelijakaverit pitävät minua samanlaisena kuin ystävääni."

Hanna tunsi olevansa Riinan holhooja tai vanhempi. Riina taaskin oli kuin pikkulapsi, joka saattoi tiuskia tai kiukutella pienemmistäkin asioista.

Hanna pohti syytä käyttäytymiseensä omasta persoonastaan. "Olen mukautumishaluinen ja herkkä. Ehkä pelkäsin myös jääväni yksin, koska olin aiemmin kärsinyt yksinäisyydestä."

"Ystävä oli suhteemme pomo. Hän arvosteli esimerkiksi hiustyyliäni, kotini sistusta ja puolisovalintaani.

Ystävä vähätteli jatkuvasti tekemisiäni ja asioitani. Hän myös tyrkytti ylimielisiä neuvoja asioihin, joita en ollut kysynyt häneltä.

Jos sanoin tai tein jotain häntä ärsyttävää, hän aloitti mykkäkoulun ja kohteli minua kuin ilmaa koko päivän."

Yksi lukija kertoi kokeneensa vuosikausia henkistä alistamista ystävyyssuhteessa:

"Minua manipuloitiin ja syyllistettiin kaikesta. Kaikkeen oli ehdot ja säännöt. Lopulta voin niin huonosti, että hakeuduin terapiaan asian takia, silloinkin vielä ajatuksella, miksi en ikinä riitä ystävälleni, mitä teen väärin."

Mutta mistä tunnistaa, onko itselleen haitallisessa ja myrkyllisessä ystävyyssuhteessa?

Psykologi ja psykoterapeutti Aino Kohtala sanoo: ainakin siitä, millaisia ajatuksia itselle tulee, kun ajattelee ystäväänsä. Jos ajatus tapaamisesta ahdistaa  tai tuo tunteen, etten jaksa tai halua, on se merkki siitä, että ystävyydestä ei ehkä kannata pitää kiinni.

Yksi hyvän ystävyyden merkki on se,  että jos toinen loukkaa yksittäisessä tilanteessa, asiasta voidaan puhua avoimesti, pyytää anteeksi ja toimia jatkossa toisin.

Ystävyyssuhteessa on tärkeä hyväksyä toisen erilaisia puolia. Se ei silti aiheuta käyttäytymään miten tahansa, Kohtala painottaa.

"Toisen kuormittavaa käytöstä voi olla helpompi sietää hetkellisesti, jos tietää, että sille on selkeä syy. Oleellista on, että tilanne ei jää pysyväksi, vaan ystävyys on vastavuoroista."

Miksi ystävyys sitten jatkuu, vaikka toinen käyttätyisi toistuvasti huonosti? Kohtalan mukaan joskus syy on se, että pelkäämme jäävän yksin. Mukautuminen ja sietäminen saattaa olla myös lapsuudesta saakka omaksuttu toimintamalli.

Kohtalan mukaan hyvin läheisissä ihmissuhteissa voi käydä niin, että jos saa jatkuvasti negatiivista palautetta, siihen alkaa uskoa.

"Myrkyllinen ystävyyssuhde voi vaikuttaa minäkuvaan ja itsetuntoon." Tämä on vaaran merkki, joka kertoo, että on järkevä ottaa etäisyyttä toiseen.

Yksi lukija kertoo, miten hänen ystävyytensä katkesi myrkylliseen ystävään.

Yhteydenpito hiipui ja loppui lopulta kokonaan. Omalta puoleltani minulle oli "tämä on nyt tässä" - hetki, kun hän ei onnitellut kuullessaan odottavani lasta."

Riinan ja Hannan ystävyys päättyi yhteen baari-iltaan. Riina oli taas arvaamattomalla tuulella. Hanna ehdotti, että Riina lähtisi hänen kanssaan samaa matkaa kotiin. Riina ei suostunut.

Hanna lähti arvaten, että jotain voisi tapahtua. Hän oli kuitenkin väsynyt siloittelemaan Riinan tekemisiä.

Myöhemmin hän sai kuulla, että Riina oli loppuillasta raivostunut ja riehunut baarissa. Tämä oli viimeinen niitti Hannalle. Tämän episodin jälkeen he viestittelivät, mutta eivät enää tavanneet.

Välejä ei varsinaisesti katkaistu, mutta yhteydenpito loppui. Koronakriisi helpotti etäisyyden ottamista. Hanna oli ystävyyden päätyttyä helottunut, mutta se teki myös kipeää.

"Välillä mietin, mitä hänelle kuuluu, ja kaipaan häntä. Hyvinä hetkinä meillä oli hauskaa ja koin ystävyytemme tärkeäksi. En kuitenkaan usko, että puhuminen auttaisi. Tai että voisin koskaan luottaa häneen niin, etten alitajuisesti ennakoisi mahdollisia katastrofeja. Siksi pelkkä ajatus ystävyydestä tuntuu liian kuluttavalta."

Lähteet: Helsingin Sanomat 24.2.2024, kuvat omat

Vaativa persoonallisuushäiriö

 

Jos työkaveri tai tuttava haluaa aina huippusuorituksen itseltään ja muilta, mieleen voi tulla vaativa persoonallisuushäiriö. Mutta mistä sitten erottaa, mikä on osa ihmisen persoonallisuutta ja missä häiriö alkaa?

Persoonallisuushäiriöt

Ne ovat toiseksi pahimpia psyykkisiä häiriöitä. Ennen niitä on neuroosit ja niiden jälkeen psykoosit, esimerkiksi kaksisuuntainen mielialahäiriö ja skitsofrenia. Vaativuus persoonallisuushäiriön lisäksi on liuta muita:

" Epäluuloinen:

Kokee epäluuloa muita ihmisiä kohtaan ja tulkitse viattomatkin huomautukset uhkaaviksi. Saattaa toistuvasti ja perusteetta epäillä puolisoaan uskottomuudesta.

Eristätyvä:

Vetäytyy yksinäisiin harrastuksiin ja mielikuvitukseen. Kyky ilmaista itseään ja kokea mielihyvää on rajoittunut. Ei ole juuri läheisiä ystäviä.

Epäsosiaalinen:

Tyypillistä kyvyttömyys tai haluttomuus huomioida toisia. On impulsiivinen, vilpillinen, helposti ärtyvä ja usein aggressiivinen.

Epävakaa:

Pelkää hylätyksi tulemista, on vaikea kontrolloida suuttumusta ja on itsetuhoinen. Mielialat vaihtelevat nopeasti, asioihin on vaikea sitoutua.

Huomionhakuinen:

Tärkeää olla huomion keskipisteenä. Piirteitä: itsekeskeisyys, toisten laiminlyönti, herkkä loukkaantuvuus ja jännityksen etsiminen.

Estynyt:

Henkilö on herkkä arvostelulle ja hylkäämiselle. Sosiaaliset tilanteet ovat vaikeita: ajattelee muiden suhtautuvan häneen kriittisesti tai väheksyvästi.

Riippuvainen

Korostunut hoivatuksi tulemisen tarve johtaa mukautuvaan, alistuvaan ja jopa takertuvaan käytökseen. Yksin ollessaan tuntee itsensä voimakkaan avuttomaksi.

Narsistinen:

Kokee olevansa parempi kuin muut, kaipaa ihailua eikä juuri koe empatiaa. On kateellinen ja ylimielinen ja voi käyttää muita hyväkseen."

Nyt vaativaan persoonallisuushäiriöön:

Työkaveri on hyvin ahkera ja pyrkii täydellisyyteen, eikä hänelle juuri aikaa ystäville ja harrastuksille. Hänen on vaikea joustaa ja ymmärtää muiden näkökulma. Mieleen voi tulla, olisiko hänellä vaativuuden persoonallisuushäiriö.

Näinhän arjessa usein toimitaan, heitellään diagnoosija. Jokin aika sitten joka toisella puolisolla, ystävällä tai esihenkilöllä tuntui olevan narsistinen persoonallisuushäiriö.

Tämä ilmiö on tuttu psykologi ja psykoterapeutti Jan-Henry Stenbergille. Se liittyy hallinnan tunteeseen, ja ihmiset koettavat lisätä sitä elämässään luokittelemalla ympärillä olevia asioita. Se voi kuitenkin johtaa liialliseen yksinkertaistemiseen.

"Ihmisellä voi olla näitä piirteitä myös ilman, että hänellä olisi persoonallisuushäiriö."

Onkin vaarallista alkaa keittiöpsykologiksi ja leimata toinen, joskus hyvin keveinkin perustein.

Häiriöstä puhutaan vasta sitten, kun vaativat piirteet ovat äärimmäisen korostuneita ja aiheuttavat vakavia ongelmia ihmissuhteissa. Ihmisellä voi olla vaativa persoonallisuus tyyli, mutta hänen toimintatapansa eivät kärjisty persoonallisuushäiriöksi asti.

Vaativuus itseä kohtaan on hyvinkin yleinen piirre. Se on voimavara, joka saa ponnistelemaan ja menestymään elämässä.

Mutta liiallinen itsekritiikki voi kuitenkin johtaa stressiin, ahdistukseen tai uupumukseen, vaikka kyse ei olisi varsinaisesta persoonallisuuden häiriöstä.

Jos ihmisellä on vaativa persoonallisuustyyli, hän on rahankäyttäjänä huolellinen ja säästäväinen, mutta pystyy tarvittaessa antamaan omastaan myös muille.

Sen sijaan, kun ihmisellä on vaativa persoonallisuushäiriö, hän omistautuu työlleen läheisten ihmissuhteiden ja vapaa-ajan kustannuksella. Hänen on vaikea tehdä päätöksiä, ja tunneilmaisu on negatiivista ja köyhtynyttä.Hän on hyvin jäykkä ja yheistyökyvytön.

Hän on rahankäyttäjänä hyvin saita eikä kykene heittämään vanhoja tavaroitaan pois.

Mitkä ovat vaativan persoonallisuushäiriön syyt? Stenberg kertoo, että se syntyy ihmisen oman synnynnäisen temperamentin ja ympäristön vuorovaikutuksesta. Siihen voivat vaikuttaa kasvuympäristö, lähimmät ihmissuhteet ja mahdollinen kaltoinkohtelu lapsena tai nuorena.

Kun tähän yhdistyy lapsuuden kokemuksia, jossa lasta palkitaan korostuneesti hyvistä suorituksista, moititaan epäonnistumisista ja sivuutetaan tunteet, henkilölle voi kehittyä vaativa persoonallisuushäiriö.

Ihminen ei yleensä osaa epäillä itse, että hänellä olisi vaativa persoonallisuushäiriö. Hoitoon hakeudutaankin yleensä muiden mielenterveysongelmien vuoksi. Muun muassa vaativa persoonallisuus altistaa ahdistukselle, masennukselle tai uupumukselle.

Lähteet: Hyvä Terveys 03/2024, kuvat Pixabay

Onnellisuus voi olla jopa pakkomielle

 

Melbournen yliopiston sosiaalipsykologian apulaisprofessori Brock Bastian on kirjoittanut teoksen  The Other Side on Happiness. Teos tutkii onnellisuutta länsimaissa. Hänen mukaansa ihmiset tavoittelevat länsimaissa onnellisuutta jopa pakkomielteisesti.

Lajinkehityksen näkökulmasta onnen tavoittelu on kuitenkin turhaa, koska onnella ei ole biologista pohjaa. Muiden eläinten tapaan ihminen on rakentunut selviytymään ja lisääntymään - ei olemaan onnellinen. Onnellisuus ja tyytyväisyys jopa heikentävät suojaustamme mahdollisilta uhilta. Myöskään ihmisen aivokudoksessa ei ole onnellisuuteen yhdistettäviä hermoratoja.

Bastian sanoo, että pysyvä onnellisuus on melko banaali ja kauhea idea. Ihminen tarvitsee tuskallisia ja kielteisiä kokemuksia tietääkseen, mitä onnellisuus on. Nämä kokemukset määrittävät elämää ja antavat sille merkityksen.

Suomessakin melkein puoli miljoonaa ihmistä käyttää masennuslääkkeitä, vaikka Suomi on mitattu maailman onnellisimmaksi maaksi. Onnellisuuden kehittäminen on kaupallistettu tehokkaasti. Niin sanottu positiivisen psykologian self-help -kirjallisuus on erittäin suosittua. Tällainen kirjallisuus on outoa, sillä se ei edusta ihmislajin psykologiaa. Ja yltiöpositiivinen ihminen antaa pitemmällä aikavälillä itsetään ohuen ja pinnallisen kuvan. Hän ahdistuu myös lopulta elämään kuuluvissa vaikeuksissa.

Onnellisuutta ei juurikaan metsästetä länsimaiden ulkopuolella. Eräässä tutkimuksessa vastaajat saivat valita, millainen käyrä kuvaa ihanteellista onnellisuutta.

Amerikkalaiset kuvasivat onnellisuutta suoralla viivalla. He halusivat onnellisuuden pysyvän jota kuinkin vakiona. Kiinalaiset valitsivat värähtelevän käyrän, jossa onni ajoittain taantuu. Heidän ajatteluaan kuvastaa sanonta "onni lentää liian nopeasti".

Erilainen suhtautuminen liittyy niin sanottuun weird-ilmiöön. Weird on lyhenne Englannin sanoista western, educated, indusrialized, rich ja democratic. Länsimaisten, koulutettujen, teollistuneiden, rikkaiden ja demokraattisten yhteiskuntien asukkaat ovat outoja, weird, kun etsitään onnellisuutta. Tämän taustalla vaikuttaa se, että länsimainen yhteiskunta on jo aikaa sitten muuttunut yhteisellisyydestä yksilölliseksi.

Länsimainen ihminen on muihin väestöihin verrattuna erittäin yksilökeskeinen, pakkomielteinen ja kontrolliorientoitunut. Persoonallisuus muovautuu uusien tutkimusten mukaan ympäristön vaikutuksen seurauksena enemmän kuin on ymmärretty.

Yhteiskunnissa, joissa vaikuttavat vahvat sukulaisuus- ja heimositeet koetaan enemmän turvallisuutta, yhteisöllisyyttä ja ykseyttä. Länsimaisissa weird-yhteiskunnissa ei koeta vahvaa yhteisöllisyyttä. Tämä vahvistaa yksinäisyyttä, joka rapistaa terveyttä rankasti.

Lähteet: Referaatti Helsingin Sanomat 7.3.2022, kuvat omat