Tiistaina täällä oli reilu pakkanen, 20 astetta. Kun heräsin, puulla pönttöuunilla lämmitettävä makuuhuone ei ollut enää lämmin. Ja kun menin keittiöön, joka lämpiää pellettitakalla ja ilmalämpöpumpulla, siellä oli lämmintä vain 15 astetta. Minä vilukissa hyydyin. Onneksi keittiön sai nopeasti lämpimäksi pellettitakalla. Makuuhuoneeseen piti kantaa halkoja ja lämmittää. Kille-kissimme oli tyytyväinen asiantilan kääntymisestä. Hoh, hoijaa lämmintä taas.
Minähän olen päättänyt, etten laihduta enää koskaan. Jojolaihdutin kaksi kertaa, ja siinä oli kylliksi. Nautin hyvästä ruuasta, vaikka muutaman kilon ylipainoisena, pullukkana.Ei se tällaiselle akan rotjakkeelle merkitse mitään. Tietty jos lääkäri patistaa laihduttamaan, uskon häntä - mutta enpä usko, että patistaa. Kokonaisruokavalioni on kasvissyöjänä melkein aivan terveellinen: ei kauheasti sokeria ja eläinperäistä rasvaa. Paitsi suklaassa. Kokonaiskolesteroli oli viimeksi mitattuna 3,5. Hyvää ja pahaa kolesterolia en muista. Verenpaine on alhainen, mutta verensokeri lievästi koholla.
Laihdutusten lopettamisen jälkeen on erityisesti aamupala muuttunut. Laihduttaessa söin joko pehmeää rahkaa tai raejuustoa marjojen tai hedelmien kera. Nyt intohimoni on viili ja kurpitsansiemenet, kylkeen kaksi kurkkujuustovoileipää, kahvia ja granaattiomenamehua. Syön kiltisti D-vitamiinin ja C-vitamiiniksi syön omia tyrnimarjoja pakkasesta.
Aloitin viime huhtikuussa muutaman vuoden tauon jälkeen kuntosalin. Olin niin innostunut, että kävin kolme kertaa viikossa salilla puolitoista tuntia kerrallaan. Uudet laitteet ja ympäristö innostivat. Nyt rytmi on vähän lopahtanut, koska käyn salilla kaksi kertaa viikossa, mutta senkin pitäisi riittää.
Opiskeluaikoina ja muutenkin Turussa asuessani kävin kymmenen vuotta salilla. Se liittyi silloin osittain lihasten kasvattamiseen. Täällä pienellä kylällä kävin kuusi vuotta treenaamassa, kunne se loppui kuin seinään.
Olen muistaakseni näissä Elämää maalla-postauksissani kirjoittanut hoivaamisen halustani 21-vuotiaan tyttäreni kuoleman jälkeen kolme vuotta sitten. Kun en saa enää hoivata häntä. Olimme hyvin läheiset. Aluksi siirsin hoivaamishaluni toiseen tyttäreeseen, mutta hän on aivan liian kiireinen. Sitten aloin hoivata miestäni ja Kille-kissiä. Tästä hoivaamiseni siirtyi keväällä pienten suloisten köynnöskasvien taimien hoivaamisesta täyskasvuisiin kasveihin. Syksyllä talon hoivaamiseen pintaremonttia tehden. Lopulta itseni hoivaamiseen.
Sen lisäksi on tullut talitiaiset - niin tosiaan talitulkut. Meillä ei ole ollut koskaan lintulautaa. Nyt kaivoin sellaisen lahjana saadun laudan - tai pikemminkin mökin - esiin ja aloin syöttää talitiaisia auringonkukansiemenillä ja talipalloilla. Saan siitä mielihyvää itsekin. Laitan illalla siemenet mökkiin ja kuistin kaiteelle, ja miten se tuntuukaan hyvältä!
Olen vitkutellut seulontamammografiaan menemistä, kunnes sain toisen "kehoituksen". Kaipa siihen on mentävä joulunpyhien jälkeen varattuna aikana. Inhoan sitä! Miten tissit litistetään. Pelkkä ajatus velloo. Joiden gynekologien mukaan nainen voi kyllä itse tarkastaa rintansa. Ei siihen tarvita mammografiaa. Symppaan niin näitä ammattilaisia!
Itsenäisyyspäivä meni niin, etten aamulla muistanut koko pirskeitäkään. En ollut varannut mitään suomalaiskantaisia herkkujakaan. Tämä on minun hajamielisyyttä, koska kunnioitan suuresti maamme itsenäisyyttä, vapautta ja sotaveteraaneja. Koko maan jälleenrakennusta sotien jälkeen. Televisiosta en ole katsonut linnanjuhlia vuosikausiin.
Minulla on alkanut olla lähimuistin ongelmia. Menen jääkaapille, mutta en muistakaan, mitä sieltä pitäisi ottaa. Sama kaava toistuu monissakin tilanteissa. Mietin, onko minulla alkava dementia tai Alzheimerin sairaus. Mutta jos saan valita, ottaisin nuo sairaudet mitä mieluummin kuin syövän. Olen myös jonkin verran luulosairas.
Hyvää viikonloppua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!