Oletko säästäväinen vai tuhlari?

 

Minun pitää oikein miettiä kumpi olen. Ehkä olen jonkinlainen välimuoto. Omasta mielestä tuhlaan melko tärkeisiin juttuihin: kodin pintaremontteihin, ekologisiin vaatteisiin mieluiten kirpparilta, jos yleensä  enää ostan vaatteita lainkaan. Tuntuu, että niitä on kertynyt tarpeeksi. Pikamuotia en osta, enkä myöskään polyesterivaatteita uusina vaan ostan luonnonkuituvaatteita. Polyesteri on muovia.

Tuhlaan hyvään, mieluiten luomuruokaan.Säästäväinen  olen  - niin joskus missähän - vanhojen autojen                  korjausmaksuissa, vaikka mies yleensä hoitaa ne. Säästän ostamalla luonnonkosmetiikkaa järkevästi, usein alennuksista.

Hesari teki kyselyn säästäväisyydestä, johon vastasi eniten keski-ikäisiä tai vanhempia ihmisiä.

51-vuotias mies kertoo:

Keräilen jätelavoilta kaikenlaista hyödynnettävää, mm. vanerilevyn paloja ja kiinnitystarvikkeita. Myös panttipullot ovat aina olleet keräyslistan kärjessä. Tämä kaikki juontaa vaatimattomista lähtökohdista elämään, ja toimin kuten isäni aikoinaan. Uuden ostamista vältellään viimeisiin saakka. Pidänkin itseäni varsin ekologisena ihmisenä.

37-vuotias mies kertoo:

Säästän kaikessa arjen kuluissa. Käyn töissä suihkussa, syön ystävillä. Piheys vastaavasti hyödyntää muuta elämää, koska voin sijoittaa rahat ja matkustaa.

63-vuotias nainen kertoo:

Kasvatan ja pyydän suuren osan ruuasta, ajelen alamäet vapaalla. En osta mitään, mitä ei  ole pakko. Paikkaan jopa lakanat vähintään kertaalleen.

48-vuotias mies kertoo:

Ostan kaikki kulutustarvikkeet, kuten kodinkoneet, vaatteet ja harrastevälineet käytettynä. Kuljen kaikkialle polkupyörällä, kesät, talvet. Olen piheydestä ja säästeliäisyydestä ylpeä, koska se säästää luontoa sekä raaka-aineita. Samalla säästän rahaa.

Joillekin säästäväisyys tai jopa pihtailu, tuntuu olevan luontevampaa kuin toisille, ja osan mielestä se on jopa nautinnollista.

Ihmisen säästäväisyyteen vaikuttaa kasvuympäristö ja yksilölliset persoonallisuuspiirteet, kertoo psykologian professori Marko Elovainio Helsingin yliopistosta.

Ympäristön ja lapsuudenkodin merkitys nuukuuteen on suuri. "Ainakin oman sukupolveni lastenkasvatuksessa rohkaistiin säästäväisyyteen, sitä pidettiin arvokkaana asiana. Jos pystyi asettamaan itselleen tavoitteen, kykeni itsekontrolliin kuluttamisessa ja saavutti tavoitteen, siitä palkittiin. Siihen aikaan ei ollut kulutusluottoja tai edes luottokortteja", sanoo kuusikymppinen Elovainio.

"Meidän luterilaiseen kulttuuriin kuuluu säästämisen pitäminen          hyveenä ja siitä palkitseminen." Nykyään asiaan liittyy kaiken lisäksi ympäristöarvoja.

Voiko liiallisesta nuukuudesta olla haittaa? Kyllä voi jos se on liiallista ja pakonomaista. Tällöin se lähestyy pakko-oireista häiriötä eli pakkoneuroosia.

"Jos kaikki pyörii säästämisen ympärillä, se rupeaa haittaamaan elämää. Silloin se ei ole enää tavoitehakuista vaan asiasta voi olla jo huolissaan."

Jos elämä on pelkkää säästämistä ilman, että nuukailulle on todellista tarvetta, kannattaa oman käyttäytymisen taustoja vakavasti miettiä. Saidan kannattaisi antaa itselleen lupa myös nauttia elämästä.

Lähteet: Helsingin Sanomat 2.12.2023, kuvat omat