Erilaisuuden tunteen taustalla saattaa olla esimerkiksi kokemus ulkopuolisuudesta. Se on voinut syntyä varhaislapsuudessa; kokemus siitä ettei kelpaa tai että on toisenlainen kuin muut.
Tarvetta kuulua ryhmään nähdään evoluutiopsykologiassa tekijänä, joka turvaa ihmisen olemassaolon. Erilaisista uhkista ja vaaroista on läpi historian ollut helpompaa selvitä yhdessä kuin yksin. Lisäksi ihmisen kolmesta psykologisesta perustarpeesta yksi on yhteenkuuluvuus.
Rohkeus olla erilainen saattaa tuntua pelottavalta, koska ajatellaan, että laumaan kuuluminen on turvallista, ja jotta voisi päästä mukaan, tulisi olla samanlainen.
Kokemus erilaisuudesta voi olla kuitenkin hyvä asia. Toinen psykologinen perustarve onkin autonomia eli itsenäisyys ja omaehtoinen toimijuus. Tämä vaatii ainakin jossain määrin erilaisuuden kokemusta.
Monesti ne ihmiset, joita historiassa ihailemme, ovat jollakin tapaa toimineet elämänsä aikana eri tavalla kuin muut ja olleet erilaisia kuin valtavirta.
Usein ihmisen toimijuus, muistettavuus ja täyteen potentiaaliin kasvaminen vaativat sen, että uskaltaa olla erilainen.
Ongelmaksi erilaisuuden tunne muodostuu silloin, jos ihminen kokee, ettei kelpaa joukkoon tai että ei ole yhtä hyvä kuin muut ihmiset.
Erilaisuuden kokemus johtaa monesti yksinäisyyteen. Ihminen voi paeta kotiin tai mielikuvitusmaailmaan. Voimavaraksi omaa erilaisuuden kokemusta voi pyrkiä muuttamaan esimerkiksi samastumisen kautta. Voi miettiä jotakuta, jota itse ihailee tai joka oman näkemyksen mukaan kuuluu joukkoon.
Tämän jälkeen lähdetään miettimään, että mitä asioita minussa itsessäni on samanlaisia kuin hänessä. Asiat voivat olla pieniä tai suuria: ihailun kohteella voi olla vaikka samanlainlainen pukeutumistyyli tai sitten hän on voinut kokea samantyylisiä kokemuksia elämässään. Samastumalla ihailun kohteeseen voi saada voimaa omasta erilaisuuden kokemuksesta.
Lähteet: Helsingin Sanomat 27.2.2021, kuvat omat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Teet minut iloiseksi!