Usein marttyyri tekee töitään tai puuhiaan sellaisella asenteella, että se kuuluu kilometrien päähän. Sellaisella asenteella, että "tässä minä nyt uhraudun".
Ensisijaisesti marttyyrin uhrautumisajattelu kumpuaa kommunikaation puutteesta. Marttyyri yrittää omasta mielestään olla avuksi, mutta kun asiat eivät mene niin kun hän toivoo, hän uhriutuu. Marttyyri voi kokea jonkun asian epäoikeudenmukaiseksi, mutta hän ei osaa usein sanoittaa tunteitaan ja ajatuksiaan.
Marttyyrius on melko yleistä. Siihen saattavat turvautua kiltit ja herkät ihmiset, koska heidän voi olla hankala vetää omia rajojaan.
Normaalissa riitatilanteessa osapuolet pystyvät kertomaan mielipiteitään ja vaihtamaan ajatuksia avoimesti, vaikka keskustelu olisi tiukkasävyistäkin. Marttyyrin kanssa keskustelussa ajautuu umpikujaan, jossa toinen aloittaa mykkäkoulun tai jonkinlaisen mielenosoituksen.
Pitkään jatkunut marttyyrikäytös voi olla raskasta ihmissuhteille, sillä se lisää epäluottamusta ihmisten välillä.Usein pidemmän päälle marttyyrius ajautuu valtataisteluksi. Odotetaan kumpi antaa ensimmäiseksi periksi ja ehkä pyytää anteeksi.
Lisäksi uhriutuminen ja mykkäkoulu hidastavat niin askareiden hoitamista kuin iloisia ja onnellisia kohtaamisiakin.
Hyvä kirjoitus, kiitos!
VastaaPoistaMeillä on taloyhtiössämme marttyyri. Hänen puuhiaan ja juttujaan on tosi raskasta seurata ja kuunnella.
Jos on jostain asiasta eri mieltä hänen kanssaan, tulee häneltä ensimmäiseksi puolustuspuhe: "Minä teen niin paljon hyvää hyvyyttäni jne.jne." Seuraavaksi tulee listana kaikki hänen sairastamansa sairaudet (mm.diabetes, syöpä, polvileikkaus tehty, jne.jne.) ja viimeiseksi tulee itkukohtaus.
Kiitos kommentista Erikoiset Asiantuntijat. Hui, miten aito ja ehta marttyyri teidän taloyhtiössä. On ikävää, että marttyyrista on vaikea päästä irti, puhetulvaa ja kärsimysten luetteloa olisi vain kuunneltava. On varmasti kiusallista kuunnella häntä.
VastaaPoista