Uupumuksen oireet on tunnettu jo 1970-luvulta asti. Niitä on kolme: uupumisasteinen väsymys, kyynistyminen eli työn merkityksellisyyden kadottaminen ja tunne siitä, ettei kykene tekemään työtä niin kuin haluaisi.
Mäkikankaan tutkimus oli ensimmäisiä, jossa havaittiin, että samassa aineistossa ja samalla aikavälillä on olemassa erilaisia työuupumuksen kehityspolkuja.
Tutkimusryhmä tutki kahdeksan vuoden ajan juuri työelämään siirtyvien toimihenkilöiden työhyvinvointia. Tutkimuksessa selvisi, että työuupumus voi näkyä vain kyynistymisenä ja heikkona ammatillisena itsetuntona.
On epäilty kauan, onko heikentynyt usko omaan työkykyyn työuupumuksen oire vai ei. Nyt tutkimus kuitenkin osoitti, että se yhdistyy voimakkaasti kyynistymiseen.
Uupunut ihminen ajattelee jatkuvasti, ettei osaa enää työtään, sillä ei ole mitään väliä, ettei työtään pysty tekemään kuin ennen. Kyynistyminen on selviytymis- ja puolustusmekanismi silloin, kun ei jaksa työssään.
Kyynisyys näkyy muun muassa kylmänä suhtautumisena asiakkaisiin ja työn kohteena oleviin ihmisiin. Silloin esimerkiksi hoitoalalla ihmiset nähdään vain käsinä, päänä ja jalkoina, ja opettajalle oppilaat ovat vain työerä ja lisävaiva.
Tunne siitä, ettei oma työpanos riitä, on työntekijälle hyvin rankka. Erityisesti silloin, kun on rakastanut työtään ja pitänyt sitä arvokkaana.
Vaara on suuri erityisesti hyvin tunnollisilla työntekijöillä, jotka tavoittelevat täydellisyyttä ja ovat ylisitoutuneita. Riskiä lisää myös negatiivisuus, joka saa katselemaan todellisuutta mustien linssien läpi.
Kyynistymisen ja heikon ammatillisen itsetunnon poluille vie esimerkiksi työkavereiden heikko tuki, omien vaikutusmahdollisuuksien puuttuminen ja se, ettei organisaatiossa keskustella.
Pahin seuraa, jos ongelmat etenevät liian pitkälle. Työuupumuksen takia työkyvyn menettänyt toipuu vuosia. Sairaspoissaolojen ja työkyvyttömyyseläkkeen hinta on suuri.
Tärkeintä on ennaltaehkäisy. Se on mahdollista, jos työpaikalla on luotu luottamus ja hyvinvointiin liittyvistä asioista osataan keskustella.
Hyvin usein läheiset huomaavat työuupumuksen oireet ensimmäisenä. Uupunut on huonotuulinen, ärtyy helposti, ja töistä palautuminen on passiivista sohvalla makoilua.
Kaikki työ väsyttää ja turhauttaa joskus. Mutta jos työ tuntuu kuukaudesta toiseen merkityksettömältä eikä siinä usko pärjäävänsä, kannattaa ottaa asia puheeksi työpaikalla ja ottaa yhteys työterveyshuoltoon.
Lähteet: Helsingin Sanomat 17.9.2020, kuvat omat
Aikoinaan perhekodin äitinä kohtasin toisinaan sijaisvanhempia, jotka olivat kyynistyneet. Tavallaan sen ymmärtää, sillä työtä tehdään suurimman osan aikaa yksin tai yhdessä puolison kanssa. Sosiaalityötekijöitä sai harvoin kiinni, eikä kaikilla ollut mahdollisuutta saada sijaista edes siksi aikaa, että olisi päässyt työnohjaukseen.
VastaaPoistaKiitos Kirsti kommentistasi. Sijaisvanhemmuus oli varmasti todella raskasta ja vaativaa työtä ja vielä yötäpäivää. Siihen työhön tarvittiin varmasti suurta sydäntä. Surullista tuo että jotkut voivat uupua ja kyynistyä. Mutta niinhän se on oikeastaan missä tahansa työssä. On kyllä väärin, ettei jopa päässyt työnohjaukseen.
VastaaPoista