Rakas 22-vuotias Vera tyttömme kuoli yllättäen 9.1. Hän oli hyväkuntoinen, terve molekyylibiologian opiskelija Jyväskylän yliopistossa. Lopullinen kuolinsyyraportti saadaan vasta 2-6 kuukauden päästä.
Minulle on työlästä käydä kaupassakin. En halua ihmisiä ympärilleni, kun muutenkaan en halua tavata nyt edes ystäviäni. Ollaan Veran kuoleman jälkeen puhuttu lähinnä vain puhelimessa tai kirjoitettu Meseen. Ehkä käyttäytymiseni sopii hyvin korona-aikaan.
Välillä tunnen olevani kuin iso kivi. Sillä siirtolohkareina me kaipaamme, ja toivo on kuin ruohosta kudottu kangas. Ei se kestä. Pian rikki ja unohdettu. Vain kolmen kirjaimen ero on toivolla ja epätoivolla. Kuitenkin ne niin kaukana toisistaan. Ei riitä kenttää. Ei reittejä.
Teen tässä samalla kun kirjoitan tätä tonnikalasalaattia. Annan periksi siinä, etten söisi pastaa. Salaaatissa on kokojyvä pastaa, vaikka olisin voinut käyttää kikernepastaa. Mutta mies ei siitä välitä. On jotenkin liian puisevaa maultaan. No, nyt on pasta kiehumassa. Maustoin salaattivuoan pohjalle kaksi kermaviiliä. Etikkaa, sokeria, suolaa, mustapippuria, tilliä ja timjamia. Kun pastan panee vielä lämpimänä vuokaan, se imee makuja kermaviilistä. Sitten kurkkua, tomaattia, maustekurkkua, Granny Smith-omenaa, herne-maissi-paprikaa, kaksi tölkkiä tonnikalaa.
Olen hoitanut kukkiani. Vienyt kevätsuihkuun ja vaihtanut osalle mullat. Siiri-kissi vain rapsii kukkien multaa, välillä tiputtelee kukkia ikkunanlaudoilta ja kukkapöydältä. Olen nyt yrittänyt opettaa häntä lopettamaan moiset puuhat. Mutta heti kun silmä välttää, hän on puutarhurihommissaan.
Ehkäpä jos uskaltaisimme päästää Siirin ulos, hän jättäisi kukat rauhaan. Olisi niin paljon muutakin. Aivan uusi maailma. Mutta edelleen pidämme Siiriä sisäkissana. Nyt mietitään, kannattaisiko Siiri steriloida. Ainakaan tähän asti hänellä ei ole ollut maalis-huhtikuunkiimaa. Mutta jos kiima-aika tulee, viemme hänet ehkä leikattavaksi.
Tämä tavallinen arki kannattelee minua surun aikana.
Varmaan on hyvä kuunnella itseään ihmisten tapaamisenkin suhteen. Se voi odottaa, kunnes olet valmis.
VastaaPoistaAlkoi tehdä valtavasti mieli tonnikalasalaattia.
Ihana Siiri on hurahtanut meidän Lyylin kanssa samoihin puuhiin.
Meidän eläinlääkäri suositteli Lyylin leikkaamista puolivuotiaana, joten veimme sen operaatioon. Itse olisin ehkä odottanut vielä.
Oikein hyvää viikonloppua Marja!
Kiitos Kirsti. En tiedä, tekeekö minulle hyvää se, etten halua tavata ketään paitsi kriisiterapeuttia ja psykiatrista sairaanhoitajaa. Mutta asia on näin nyt. Kun tuntuu vaikealta, mitäpä sitä nyt tekemään. Tonnikalasalaatti on vain niin hyvää. Oikeastaan kaikki salaatit, joissa ei ole lihaa. Meidän Siirillä on sama kohtalo kuin teidän Lyylillä, lääkäriaikakin on nyt varattuna, koska Siirille tuli kiima. Mouruaa yötä päivää.
VastaaPoista