Rakas Vera tyttäremme kuoli yllättäen nukkuessaan tammikuun yhdeksäs päivä. Hän oli 22-vuotias terve ja kuntoileva nuori nainen. Vera piti paljon molekyylibiologian opiskelustaan. Hän piti tarkasta luonnontieteellisestä tieteestä ja tutkimuksesta, oli siis oikealla alallaan.
Hautajaisisemme viime sunnuntaina oli hyvin pienet. Vieraana miehen lähisukulaisia. Minun sukuni ei tullut hautajaisiin, toimittivat kukkalähestyksiä ja adressit. Kajaanista on pitkä matka.
Jännitin todella kovasti hautajaisia. Sain paniikkikohtauksen ennen niitä ollessani kirkossa puoli tuntia ennen siunaustilaisuutta. Tein penkissä hengitysharjoituksia, ja paniikkikohtaus meni hiljakseen ohi.
Olin todella surullinen, mutta ihmeekseni en itkenyt kertaakaan. En ollut mitenkään turta vaan syvennyin siunaus- ja muistotilaisuuteen täysin, niiden kulkuun ja papin puheisiin. Pappi puhui kauniisti Verasta. Kaiken kaikkiaan hautajaiset olivat kauniit.
Muistotilaisuus oli meillä kotona, ja siksi piti siivota ja jynssätä. Tein kuivakakkuja ja karjalanpiirakoita, mutta ne unohtui laittaa esille. Ruoaksi söimme lohikeittoa, ja sen jälkeen oli kahvit ja kakut.
Minä olen ollut viikoittain kriisikeskuksen "hätäterapiassa". Tällä viikolla kaksi kertaa. Samoin käyn mielenterveyshoitajalla puhumassa. Olen ihmetellyt ja puhunut tästä, etten itke. Minulle sanottiin, että suru on kaikilla erilainen. En ole koskaan ollut itkijätyyppiä. Viimeksi muistaakseni itkin, kun paras ystäväni teki itsemurhan, hyppäsi kahdeksannesta kerroksesta katuun. Surin häntä pitkään, mutta itkin vain aivan alkuun. Nyt on sama juttu.
Sen sijaan olen ollut hautajaisten jälkeen hyvin väsynyt. Nukuin hautajaispäivän jälkeen viiden tunnin iltapäiväunet. Olen nukahdellut päivittäin kaksi kertaa ja lisäksi nukkunut yhdeksän tunnin yöunet. Surutyö on tosiaan ankaraa työtä. Se väsyttää minua.
On hirvittävää ajatella, että Vera oli kotona joululomalla vain reilu kuukausi sitten. Tämä iski mieleeni, kun panin päälle uuden pyjaman. Muistan, että Vera sanoi sitä kauniiksi ja että housuja voisi pitää päivävaatteenakin. Voi, rakas Vera.
Osanottoni vielä suureen menetykseesi.
VastaaPoistaToivon sinulle kaikkea sitä, mitä tunnet tarvitsevasi tässä raskaassa tilanteessa
Lämmin osanottoni suureen suruusi.
VastaaPoistaVoi, kuinka kaunis Vera oli.
VastaaPoistaTuntuu hyvältä lukea, että Vera sai kauniit hautajaiset.
Lämpimin ajatuksin kanssasi Marja.
Kiitos Kirsti.
PoistaJaksoit tämän raskaan päivän. Sinulla täytyy olla paljon voimavaroja. Itse vielä järjestit muistotilaisuudenkin. Minusta ei olisi ollut siihen. Muutenkin tässä vaiheessa on niin paljon käytännön asioita hoidettavana.
VastaaPoistaKaiken tämän jälkeen on ymmärrettävää suuri väsymyksesi ja mahdollinen tyhjyyden tunne. Anna tuskan tulla ulos omalla tavallasi, ei itkeminen ole mikään surun mittari. Ja nämä pienet muistot, joita tulee eri tilanteissa, tuovat ajan mittaan lohtua. Tyttäresi pysyy aina matkassasi. Hän ei unohdu. Toivon sinulle voimia jaksaa tässä rankassa ja raskaassa elämänvaiheessa.
Kiitos Nimetön. Minä tykkään leipoa ja kokata, joten muistotilaisuuden järjestäminen kotona oli ok. Paitsi siivouksesta en pidä. Nyt suruaikana pyrin tekemään niitä asioita, joista pidän. Käytännönasioita on paljon. Seuraavaksi pitäisi tehdä perunkirjoitus.Minä teen surutyötä eniten huutamalla ja kiljumalla lenkillä paikoissa, jossa ei ole asutusta. Tämä tapa varmaan jää pois aikanaan, kun en ole enää katkera Jumalalle tai sellaiselle.
PoistaSydän särkyy joka kerta näitä lukiessa ��
VastaaPoistaKiitos Nimetön.
PoistaVoimia Marja 💞 Olet ajatuksissani 🙏❤️
VastaaPoistaSiis Marketta Pirnes
PoistaKiitos voimien toivotuksesta Marketta Pirnes. Niitä tosiaan tarvitaan nyt.
PoistaJaksoit ihmeellisesti tuon vaikean päivän.Meille kyllä annetaan voimia kun niitä tarvitsemme.Olet kyllä hyvin vahva nainen,siunausta ja voimia perheellesi :-)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Pihakeiju. En minä vahva ole. Kestin kirkossa siunaustilaisuuden keskittymällä papin puheeseen, jota olikin sitten mielenkiintoista kuunnella. Vaipuvatko vainajat kirkon mukaan ikiuneen, josta heräävät, kun Jeesus tulee jälleen maan päälle vai pääsevätkä vainajat suoraan taivaaseen? Tätä mietin. Pitänee kysyä papilta.
VastaaPoistaSuloinen Vera-tyttäresi sai kauniit hautajaiset ja muistotilaisuuden. Minä ajattelen, että voit uskoa Veran nykyisestä olotilasta niinkuin sinusta parhaalta ja oikealta tuntuu! Hän on varmasti lähellä ja läsnä jollakin tavalla, sinussa ja puolisossasi, monissa muistoissa. Enkelinä taivaassa tai perhosena kesäniityllä, keijuna metsäpolulla, unissa ja unelmissa, ikuisessa kesässä!
VastaaPoistaKiitos ErikoisetAsiantuntijat. Veran hautajaiset kokonaisuudessaan oli kauniit. Vera tosiaankin elää. Muistoissa, sieluna ikuisuudessa. Voi, miten kauniisti kirjoitikaan, kiitos siitä.
VastaaPoista❤
PoistaKiitos Suvi.
VastaaPoistaOsanottoni sinulle. Toivon paljon jaksamisia. Suru muuttaa muotoaan, mutta ei katoa. Voin samaistua tuohon, että paljoakaan ei tule itkettyä. Meillä on nyt myös omainen lähtenyt, ja perunkirjoituksen selvittelyt ja muut myös ottavat niin aikaa, että se on hieman vienyt ajatuksia pois myös siitä surusta. Paljon käytännön järjestelyitä.
VastaaPoistaKiitos aada kommentistasi. Tosiaankin käytännön järjestelyt etäännyttivät vähän surusta niin kauanko ne kesti. On työlästä, jos itse tekee perunkirjoituksen ja ilmoittaa virallisille tahoille tyttären kuolemasta.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaOtan osaa. Minä yritän tällä hetkellä tukea ystävääni. Hän koki menetyksen, ja nyt etsii kattavia hautauspalveluita. Hän tahtoo antaa järjestelyn toiselle osapuolelle, jotta voi itse keskittyä suremiseen.
VastaaPoistaKiitos Mirja kommentistasi. Hienoa, että haluat tukea ystävääsi. Kattava hautauspalvelu varmasti helpottaa, kun ei tarvitse itse siivota, leipoa, kokata ja muuta. Mutta meillä oli niin pienet hautajaiset, ettei tarvinnut leipoa ja laittaa suurelle porukalle. Suru pysyy.
VastaaPoista