Minä olen sen verran hörhö, että olen uskonut ainakin jollakin mielen tasolla rajatilakokemuksiin eli siihen, mitä hetken kuolleena ollut ihminen on kokenut. Nyt meni usko niihinkin. Kerron myöhemmin vastauksen tähän ja esittelen aluksi rajatilakokemusta.
Olen jossakin elämän käänteessä lukenut kirjankin aiheesta. Ihmisten kokemukset on ihmeen samankaltaisia. Aluksi kuollut ihminen kokee seuraavansa esimerkiksi sydänkohtauksensa elvytystä katonrajasta.Hän näkee selvästi tilanteen. Lukemani kirjan mukaan hänen ja sairaalan hoitohenkilökunnan kuvaus tilanteesta on usein samankaltainen.
Sitten eletty elämä pyörii läpi kuin nopetettuna filminä. Tätä sanotaan elämänkertauskokemukseksi.
Seuraavaksi avautuu kirkas, kaunis käytävä kohti pakahduttavan ihanaa valoa. Soi kaunis musiikki. Tuoksuu hyvältä. Tekee mieli kulkea valoa kohti. Mutta sinne asti ei päästä, koska ihminen pelastetaan henkiin.
Mutta ja mutta. Tämän kaiken ihanuuden murskasi neuropsykiatri Shahar Arzyn fysiologinen selitys tälle rajatilakokemukselle: Selitys löytynee aivoverenkierrosta. "Kun verenkierto häiriintyy, hapenpuute alkaa vaikuttaa tiettyihin aivokuoren alueisiin, jotka vastaavat elämänkertamuistista, ajan kokemuksesta ja oman elämän perspektiivistä."
Yhdessä toisessa yhteydessä ilmiö selitettiin kuoleman aiheuttamaksi endorfiinimyrskyksi. Endorfiinit on kehon morfiineja. Ihmisen aivot voi lyhyen hetken kuoleman jälkeen tuottaa tällaisia ihania näkyjä.
Mutta ja mutta. Minulle tulee tunne, että nuo neuropsykiatrit vetäisee kuin hatusta vastauksia tähän ilmiöön. Toinen sanoo toista ja toinen toista. Mikä lienee totuus? Vai ovatko molemmat kuvaukset totta eli tapahtuu kumpikin neuropsykologinen ilmiö?
Mitä mieltä sinä olet rajatilakokemuksista?
Mitä mieltä sinä olet rajatilakokemuksista?
Lähteet: kuvat Pixabay, Pexel
Näistä rajatilakokemuksista olen lukenut aika paljon elämäni aikana ja minulle on kerrottu lukuisia kokemuksia ns.kuolemankokemuksista joissa palataan takaisin elävien kirjoihin ja kaikilla olotila on ollut todella hyvä rajan toisella puolella.Itsellänikin on ollut joitain "outoja" juttuja myös. Tuo hieman harmittaa kun lääketiede ei oikein hyväksy ihmisen henkisiä eikä hengellisiä kokemuksia vaan kaikilla on joku aivotoiminnan selitys. En missään tapauksessa ole koululääketieteen vastainen onhan se pelastanut henkeni joskus mutta onhan ihminen minusta henkeä enemmän kuin ruumista,olemme henkiolentoja joille on annettu ruumis jotta pystymme elämään tällä pallolla.Minä olen varmaan jonkun mielestä huuhaahöperö kun uskon henkimaailmaan, mutta en ala kenenkään mieliksi muuksi. Maailma on ollut ns.ihmeitä täynnä aina ja tulee olemaan vastakin eikä meidän aivokapasiteetti pysty kaikkea selittämään. Mukavaa päivää Marja :-)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Pihakeiju. Maailmaa voi selittää niin monin tavoin: koululääketieteen tavoin, joka ei vieläkään oikein kunnolla toteuta sitä tosiasiaa, että ihminen on psykofyysinen olento eikä - kuten sanoit -myös hengellinen olento.Sitten on ihmisen oma kokemus maailmasta. Yhteisön kokemus maailmasta. Et sinä ole mikään huuhaahöperö: Sinulla on oma kokemuksesi maailmasta.Ja minun mielestäni sinun pitää pitää kiinni siitä. Kaikki kokemukset maailmasta ovat kokijalleen tosia. Sitä tunnetta on kunnioitettava. Ja on totta, ettei ihmisen aivokapasiteetti riitä vielä selittämään lukemattomia asioita esimerkiksi elänten tunteita ja tietoisuutta.Kivaa viikonjatkoa sinulle!
PoistaLöydät aina kiinnostavia juttuja.
VastaaPoistaOlen käynyt 25-vuotiaana kuoleman portilla, kun nukutuksessa käytettiin minulle sopimattomia aineita. Minut jouduttiin elvyttämään, josta minulla ei ole mitään muistikuvaa. Ei ihanaa, eikä pelottavaa.
Endorfiinit, kehon morfiini ja oikea kipupumpusta saatu morfiini aiheuttivat minulle yliluonnollisen näyn täysin hereillä ollessa, kun olin toipumassa munuaisleikkauksesta yli 50-vuotiaana. Näin Jeesuksen leijuvan huoneeni katon rajassa. Epäilin sitä harhanäyksi, mutta minulle se loi turvallisuuden tunteen ja oli merkki syövästä parantumisesta.
Kaikkea hyvää päivääsi Marja!
Kiitos kirsti kommentistasi. Tarinasi oli hieno ja ehkä sillä hetkellä sinulle hyvin tosi ja hienoa, että sait näystäsi toivoa ja turvallisuutta. Tuollaiset hienot näyt pitäisi kätkeä sydämeen ja vaalia niitä. Kuten Pihakeijulle kirjoitin kokemukset ovat kokijalleen aina tosia ja niitä pitäisi kunnioittaa. Leppoisaa iltaa sinulle!
VastaaPoista