Ihminen on alusta alkaen hyvin kehollinen. Olemme kehittyneet jo kohdussa kosketuksessa kantajaamme.
Tuntoaisti on ensimmäisenä kehittynyt aistimme ja se on suurin aistielimemme.Varsinkin elämän alku- ja loppuvaiheessa koskettamisen tarve korostuu.
Tutkimusten mukaan keskosten koskettaminen ja vauvahieronta edistävät lapsen kehitystä. Säännöllinen hieronta nostaa keskosten painoa ja vahvistaa elimistön toimintaa.
Tavallisessa arjessa ihmiset voisivat koskettaa enemmän toisiaan. Tästä koskettamisesta käytetään sanaa sosiaalinen kosketus.
Sosiaalisesta kosketuksesta on paljon hyötyä fyysiselle terveydelle ja mielenterveydelle. Sosiaalinen kosketus voi suojata stressiltä. Se myös lievittää kipuja ja parantaa vastustuskykyä. Sosiaalinen kosketus vahvistaa ihmissuhteita ja hyvinvointia.
On tutkittu, että jos ihmistä pyytää koskettamaan toista, lähes kaikki koskettavat automaattisesti samalla miellyttävältä tuntuvalla vauhdilla. Se on ihmisiin sisäänrakennettua. Miellyttävä nopeus on sama kaikkialla maailmassa.
Juulia Suvilehto tutki väitöskirjaansa varten suhtautumista kosketukseen kuudessa maassa. Suomalaiset oli yllättäen kaikkein sallivimpia kosketuksen suhteen.
Käsivarren koskettaminen sallitaan laajasti vieraammassakin ihmissuhteessa. Yläselän ja hartioiden kosketusta pidetään myös sallittuna. Alaselkää ja takapuolta pidetään luonnollisesti intiimeinä alueina ja niitä saa koskettaa vain todella läheisissä ihmissuhteissa.
Jos ei ole omaa kosketuskaveria, osan koskettamisen terveyshyödyistä saa käymällä hierojalla. Esimerkiksi stressi voi lieventyä hierojankin avulla.
Tykkäätkö vähän vieraammankin ihmisen kosketuksesta? Oletko itse kova koskettelija?
Lähteet: Helsingin Sanomat 20.12.2018, Hyväterveys 1/2019, kuvat Pexel
Muistaakseni joskus aiemminkin on tainnut olla juttua tästä aiheesta blogissasi. Itse kun teen kosketushitoja niin pidän koskettelua tosi tärkeänä. Noin 15v sitten sain käsiini psykologian tohtori Hanna Svennevigin väitöskirjan pohjalta tekemänsä kirja Kehon mieli ja tajusin että kuinka arvokasta hommaa saankaan tehdä. Ihmetyksekseni nään aviopuolisoita jotka eivät kosketa toisiaan,edes pidä kädestä,kai jotain kosketusta on siellä vällyjen alla.Itse olen jäänyt liian vähälle kosketukselle lapsena, äitimme ei edes imettänyt meitä eikä pitänyt sylissään,muistan vaan ne koskettelut tukkapöllyjen muodossa. Asiat on päässy korjaantumaan sitten iän myötä,saan ja annan kosketusta päivittäin. Aiheesta olis paljonkin juttua, mutta pysympä jotakuinkin ruodussa,hyvää päivän jatkoa :-)
VastaaPoistaKiitos Pihakeiju kommentistasi. Oikein muistit. Olen kirjoittanut kosketuksesta jonkun jutun yhtenä osana. Jutun nimeä en enää muista, mutta sen muistan, että kirjoitin sen toissavuoden joulupäivänä. Sinullehan kosketusalan ammattilaiselle tämä juttu on silkkaa kauraa. Ehkä olet valinnut hoito-kosketusalan siksi, ettei sinua kosketettu lapsena.Ja tämä on vain minun intuitio,johon on parempi suhtautua vähän varauksella. Ei edes imetetty. Imetys on psykoanalyyttisessa psykologiassa aivan perustavanlaatuinen asia äidin ja lapsen läheisyydessä, kiintymyssuhteessa. Mutta kenenkään lapsuus ei ole täydellinen. Se, joka niin sanoo, valehtelee. Ihana, että olet varttuneempana löytänyt hyvän suhteen, jossa on lämpöä ja kosketusta. Kivaa torstai päivää sinulle!
PoistaHalipula penskana on tehnyt minusta halailijan Meillä halataan paljon. Samoin harrastusryhmissä, joissa käyn. Minulle se sopii, kaikille ei. Halaus toimii yleensä silloinkin, kun sanoja ei ole.
VastaaPoistaOlen lukenut jostain hyvin yksinäisten ihmisten hakeutuvan ruuhkaisille paikoille, että tulisivat edes tönityksi muun kosketuksen puutteessa.
Mukavaa torstai-iltaa Marja!
Kiitos Kirsti kommentista. Ihanaa että olet halailija. Kosketuksesta molemmat saa hyvää oloa. Miehesikin halailee sinua. On sinulla siinä mielessä kissan päivät. Hurja ja raadollinen teksissäsi oleva esimerkki. Leppoisaa viikonloppua sinulle.
Poista