En tavoittele kuntosaleilulla laihuutta tai fitness-kehoa. Haluan vain pitää lihakseni kunnossa.Olen käynyt kuntosalilla kolmisen vuotta kolme kertaa viikossa. Kesäisin kaksi kertaa. Aikoinaan Turussa asuessani kävin kuntosalilla kymmenen vuotta putkeen.
Ikävä tosiasia on, että jo nelikymppisellä naisella lihasmassa alkaa vähentyä, kuihtua. Jos haluaa taistella sitä vastaan, kannattaa käydä salilla. Kuntosali ei kyllä ole minulle mitään taistelua vaan tuntuu hyvältä. Olen voinut vähitellen nostaa painojen määrää. Lihakseni ovat kunnossa, ainakin tällä hetkellä. Mutta läski on ikuista; entäs sitten? Olkoon.Ihan hyvä näin.
Käyn kuntosalilla myös siksi, että haluan vielä vanhana mummonakin päästä liikkumaan sutjakkaasti omilla jaloilla. En halua kärsiä lihaskrempoista ja vain paarustaa eteen päin. Tämä kuntosali hommani on siis jollakin tavalla ennalta ehkäisevää puuhailua.
Ja sitten se ihana endorfiininen olo kunnon treenin jälkeen! Mieli iloinen ja olo rentoutunut. Sarjojen laskeminen on hyvin meditatiivista - omalla tavallaan mindfulnessia -, jos on itsekseen treenaamassa ja keskittyy täysin liikkeisiin ja toistojen laskemiseen. Huolet ja murheet unohtuvat. On vain tämä hetki. Kivaa kuntosali on porukassakin. Vain vähän toisella tavalla - saa samalla höpötellä.
Käytiin viime torstaina yhdessä kaverini Arja Sampan kanssa kuntosalilla. Hän lupautui kuvaamaan minua kuntosali postausta varten, sillä eihän tämä juttu kertoisi juuri mitään ilman kuvia. Ei olla Arjan kanssa kumpikaan hyviä valokuvaajia. Jotakin aina välillä dokumentoidaan. Kuvistani voi saada kuvan, että en ole ihan tosissani. Mutta kyllä olen tosissani, mutta silti iloinen tämän harrastuksen kanssa.
Uusiin tiloihin muuttanut vakkarikuntosali on nyt avara, kaunis ja valoisa suurine ikkunoineen. Ei todellakaan olla missään hikisessä kellarissa rautaa nostamassa. Ilmanvaihto ja tuuletus toimivat todella hyvin. Mitä muuta kuntosalilta voisi toivoa, pieni esteetikkokaan. Vaikka en kirjoita kaupallista blogia, en vain malta olla vähän mainostamatta vakiopaikkaani. Se kuuluu mukavana osana elämääni.
Siinä sitten teimme molemmat oman ohjelmamme. Arja valokuvasi lopuksi ja vähän toisin päinkin.
Tästä kaikki lähtee:
Sitten minun harjoitteluani:
Vähän vauhtia:
Ja loppuu ja vielä vähän kuvia kuntosalilta:
Suipistanpa typerästi suutani
Kuntosali ulkoa päin ja ihanan isot ikkunat.
Treenin jälkeen.
Hullunkiilto silmissä
on vain endorfiiniryöppy.
Suipistanpa typerästi suutani
Kuntosali ulkoa päin ja ihanan isot ikkunat.
Ennen treeniä
Hullunkiilto silmissä
on vain endorfiiniryöppy.
Oletpa sinä varsinainen tarmonpesä! Ihailuni
VastaaPoistaKiitos kommentistasi, Kirsti. Minä olen vain jotenkin hurahtanut tuohon kuntosaliin. Ja se on kivaa ja tuntuu hyvältä!
PoistaKiva, että olet niin ahkerasti jaksanut treenata kuntosalilla! Itsekin tulee käytyä muutaman kerran viikossa taloyhtiön kuntosalilla. On tärkeää varsinkin ikääntyessä, että lihakset pysyvät kunnossa ja vahvoina.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Tuula. Onpa sinulla upea tilanne, kun taloyhtiössä on kuntosali! Minun täytyy ajaa 20 kilometriä kylälle, ja lähteminen on välillä vaikeaa. Lihaksista tosiaankin- etenkin jalkalihaksista - kannattaa huolehtia, kun ikää tulee. Meillä on suvussa vahva taipumus nivelrikkoon.
VastaaPoista