Elämää Mäntyharjulla

Olen asunut Mäntyharjulla perheineni 14 vuotta. Muutettiin työn perässä. Sain eilen kuntosalilla idean: kirjoitan Mäntyharjusta ja kuvaan sitä - elo ja olo kun on täällä. Päivä oli sateinen, mutta kun minulla on tapana toimia Nyt ja Heti, kuvasin pienessä sateessa, joka näkyy kuvien laadussa - muutenkin näkyisi se, että olen itse ne edullisella elämäni ensimmäisellä älypuhelimellani hipaissut.

Hei, jos seuraava linkki toimii, menkää vain heti katsomaan todella kauniita kuvia Mäntyharjun luonnosta:  !!Tämä linkki ei kuulemma toimi. Ei se minulle digiblodille ollutkaan niin yksinkertaista laittaa linkkiä. Pitänee taas nojautua kaverin apuun, jos edes enää yritänkään tätä...

(https://kytofoto.wordpress.com/tag/mantyharju/)

Tein puolivahingossa videonkin puhelimellani suhatessa ja onnistuin jossakin, siinä on ihanan rauhalliset luonnon äänet:

Toivotaan, että se toimii. Ensimmäistä kertaa panin tähän oman videon.

Olen syntyjäni kainuulainen, me ollaan vähän sellaisia vaatimattomia ihmisiä - kuten hämäläiset - mutta ollaan kuuleman mukaan erittäin kateellista heimoa. Mäntyharjulaiset ovat lupsakkaa ja sosiaalista väkeä. Minä olin kainona kainuulaisena aluksi hyvin hämmästynyt siitä, että tuntemattomat ihmiset saattoivat tulla kylillä juttelemaan. Ihan tuosta noin vaan. Mutta se on hienoa ja mukavaa. Tämä eteläsavolainen välittömyys.

                              Lupiinit kukkivat asemalammen rannassa.

                     Lampi vesisuihkuineen, muutama vuosi
                     sitten se puhdistettiin.

Olen asunut monessa paikkaa, muun muassa ulkomailla, ruotsinkielisellä Pohjanmaalla, Turussa. Mutta Kainuun jälkeen olen parhaiten viihtynyt täällä Mäntyharjulla. Ihmiset ja luonto viehättää. En kaipaa enää - muuten kuin matkoilla - suuriin kaupunkeihin. Olen metsittynyt maalle, 20 kilometriä Mäntyharjun keskustasta Nurmaa-nimiselle pienelle kylälle. Rauha maassa.

                     Meidän kylän oma biitsi. Ensimmäinenkin
                     kuva ja video olivat tästä Hietasen-järven
                     rannasta. Samoin seuraavat. Sitten siirrytään
                     ns. kulttuurin pariin.

                     Suopursut kukkivat Hietasen rannassa.

   Rantametsikköä.

  Pihlajakin kukkii täällä juuri nyt.

  Maamiesseura huolehtii biitsistämme talkoovoimin.

Mäntyharju on luonnoltaan hyvin kaunista seutua: järvimaisemaa, vehmaita metsiä, hyviä sienimaita. Repoveden kansallispuisto.

Sitten lähdetäänkin Nurmaalta kylille Mäntyharjun keskustaan.
Mäntyharjulla on kaksi kesäteatteria, Kirkonkylällä ja Koirakivessä:

Mäntyharjun torin ja lammen seutu on nätti.

   Suosittu torikahvilamme.

   Näkymä pääkadustamme. Ei ole yleensä liikenneruuhkia. Paitsi
   heti juhannuksen jälkeisenä maanantaina Mäntyharjun mark-
   kinoilla.

   Suosittu vaatekauppamme.

Sitten kuvia vanhasta - jo ränsistymään päässeestä - rautatieasemastamme. Sitä onneksi kunnostetaan nyt. Viimein.

   Minulla on mieltymys yksityiskohtiin.


Mäntyharjulla on oma lukio, vireä kansalaisopisto ja Salmelan taidekeskus, jossa olen jo käynyt yhden kerran, mutta aion mennä toistamiseen. Erittäin hyvä näyttely tänä kesänä. Seuraavaksi kuvia Salmelasta ulkoapäin:

   Tämä on Veikko Myllerin jotenkin egyptimäinen pronssipatsas, 
  joita on sisällä onneksi lisää.

                             
Huheijaa, tästä tuli tosi pitkä postaus, kun kuvia oli niin paljon. Taisin taas vähän innostua. Mutta lopuksi mennään katsomaan Mäntyharjun kirkkoa, jota sitäin kunnostetaan juuri:

    Risti jäi kuvasta pois.

                     Tämä on kaunis ja hyvä ulkoalttari - tai miksi sitä
              sanotaankaan -, koska esimerkiksi pyhäinpäivänä
              ihmiset, joiden läheiset on haudattu kauas Mänty-
              harjusta, voivat sytyttää muistokynttilänsä tai
              lyhtynsä tähän.

  Vanhat kiviaidat on kauniita.

Toivottavasti ette saaneet yliannostusta Mäntyharjua. Innostuin vain liikaa hipaisemaan noita kuvia.