Ainainen valittaja

 

Valittajan päivässä - tai koko elämässä - kaikki on pielessä, väsyttää, suututtaa, sääkin on liian kylmä tai kuuma. Melkein jokainen tuntee valittajan isolla veellä. Raskaan tyypin,   joka tapaamisesta toiseen jaksaa marmattaa omasta ja muiden kurjuudesta. Aihe muuttuu, mutta valitusvirren harmittava sävy pysyy samana.

Toki kaikki valittavat joskus ja kaikkia ärsyttää joskus toisten valittaminen. Nykyisin valittamisen väylät ovat osittain muuttuneet, ja esimerkiksi sosiaalinen media on omiaan nostamaan negatiivista jorinaa. Silti myös kasvokkaiseen vuorovaikutukseen kuuluva valittaminen pitää pintansa niin työpaikan kahvihuoneessa, tapaamisissa kuin kotonakin.

Valittaminen liittyy  usein hitaaseen asioiden tai tilanteiden muuttumiseen. "Joskus on helpompaa vain nurista kuin tehdä jotakin", sanoo työterveyspsykologi Heli Hannonen. Pieni valitus ennen hihojen käärimistä sopii hyvin, mutta valittamiseen jumiutumalla ei selätetä ongelmia.

On tärkeää huomata, että palautteen antaminen ei ole valittamista vaan asian tai tilanteen hoitamista. Silti kuulija saattaa ajatella rakentavankin palautteen turhaksi valittamiseksi. Palaute on helppo erottaa valittamisesta sen lyhyemmän keston ja energisemmän tunnetilan perusteella. Se ei jätä negatiiviseen suohon rypemään.

Kaverin valitus ottaa päähän erityisen rankasti sen ollessa toistuvaa ja jatkuvaa. Heli Hannonen sanoo:"Satunnainen puhkuminen on tosi ookoo, eihän kaikki aina ole ihanaa ja mahtavaa. Sen sijaan ikuisen valitusvirren vaarana on negatiivisen puhetavan ja tunnetilan tarttuminen kuulioihin."

Valitus ei näet lopu epäkohdan korjaamiseen, vaan tapavalittaja mitätöi olemassa olevan hyvän. Tunteet tarttuvat, myös apuaan tarjoava kuulija saattaa huomaamattaan solahtaa negatiivisuusloukkuun. Hyvin usein valittava voi myös menettää läheisiä ihmissuhteita, sillä negatiivisuuden ilmapiiri kuormittaa kaikkia.

Valituksen kohdekin vaikuttaa. Ruoan hinnasta valittaminen ei aiheuta kuulijassa syyllistymistä toisin kuin  yksinäisyyden valittelu. "Sielussa varmasti särähtää, kun läheinen valittaa mykkää puhelintaan. On helpompaa loitota kuin sanoa ääneen, että toisen valitus kuormittaa", Hannonen kuvailee.

Syyllistymisen hetkellä ajattelee herkästi hyökkäyksen olevan paras puolustus. Ei ehkä osaa toimia fiksusti ja töksäyttelee toisen seuran olevan raskasta. Joskus olisi hyvä ottaa aikalisä ja palata asiaan yön yli nukuttuaan.

Tunteiden ääneen sanominen on kuitenkin aina paras keino hillitä ja hallita niitä. Ja on myös parempi puhua suoraan, kuin valittaa toisen käytöksestä selän takana.

Olisi tärkeää pohtia yhdessä, mitä valittaja toivoo saavuttavansa. Monesti taustalta löytyy tarve huomioon tai myötätuntoon.

Optimismi ja pessimismi ovat osittain synnynnäisiä ominaisuuksia. "Jokaisen on hyvä tunnistaa, näkeekö lasin puoliksi tyhjänä vai täynnä. Huomaako ympäriltään enemmän huonoja vai hienoja asioita?" Hannonen sanoo. Huonoja juttuja keräilevän kannattaa muistaa, että harvemmin asiat ovat oikeasti niin huonosti, etteikö päivässä olisi myös jotakin hyvää.

Tapavalittajaa kannattaisi herätellä, hoksauttaa ystävällisesti, koska hän harvemmin tunnistaa itseään. Valittajan näkökulmaa ei kannata heti torpata, mutta voi pyrkiä tuomaan myönteisiä asioita esille. Jos tämä ei auta, voi kertoa, että on havainnut puhujassa tyytymättömyyttä ja että onko hänellä huolia?

Oma asenne pitää muistaa pitää kysyvänä ja välttää syyttelyä. Näin ilmapiiri pysyy hyvänä, ja vaikka yritys ei sillä hetkellä tuottaisi tulosta, aloite jää mieleen ja siihen on helpompi palata.

Pitkällä aikatähtäimellä valittamisesta huomauttaminen kannattaa kuitenkin aina. Halutaan ihminen, vaikka ei jakseta valittamista. Hannonen sanoo: "Valittajan on vaikea ottaa vastuuta valittamisestaan ja muuttaa käytöstään, jos kukaan ei tee häntä tavasta tietoiseksi."

 

Lähteet: Referaatti Hyvä Terveys 2023-6, kuvat omat

Miksi on hyvä kehua?

Minä kehun melko helposti etenkin läheisiäni. Olen itse tottunut olemaan vähästäkin kiitollinen. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että  jouduin tekemään kovasti maatalon töitä sen jälkeen, kun täytin kymmenen vuotta. En saanut perheeltäni koskaan kiitosta tai kehuja paitsi koulutodistuksista.  Ennen kymmentä ikävuotta sain seikkailla ja leikkiä vapaasti. Lapsuudessani etenkin kesät olivat onnellisia.

Työpaikoissani on ollut sellaiset pomot, joilta en ole saanut kuulla kiitosta. Ehkä he eivät vain osanneet kehua ja kiittää. Ei minua, eikä muita. Sen sijaan kerkeästi annettiin ne kielteiset palautteet. Mutta tällainen ei nujertanut minua. Ei ollenkaan.

Jokainen tarvitsee ainakin joskus myönteistä palautetta, kiitosta ja kehuja. Myönteisellä palautteella on suuri voima.Se nostaa mielialaa ja auttaa jaksamaan. Miten hyvä olisi kuulla läheiseltä ihmiseltä, että olet minulle tärkeä ja hyvä noin.

Suomalaisilla työpaikoilla yleensäkin on valtava pula myönteisestä palautteesta. Ihmiset kokevat, että heidän työtään ei nähdä eikä työsuorituksia arvosteta. Jos työpaikan ilmapiiriä halutaan parantaa, kannattaa antaa enemmän hyvää palautetta. Tätä monet esihenkilöt eivät ymmärrä, ja työpaikoilla voi olla ikävä ilmapiiri.

Niin mukavalta kuin myönteinen palaute voi tuntua, sen tiellä on esteitä. Jotkut ovat sitä mieltä, että kehuminen olisi jonkinlaista hömppää eikä perustuisi tosiasioihin.

Kehumista vähentää myös se, että kehuminen tuntuu joidenkin mielestä kiusalliselta. Kehuja itse vaivaantuu, ja sama voi tapahtua kehumisen kohteelle. Kiitoksen saaja kyllä kestäisi hetkellisen nolostumisen, ja jälkikäteen kiitos tuntuu hyvältä.

Suomalaisessa kulttuurissa myönteinen palaute pidetään usein piilossa. Tähän ei kannata kuitenkaa takertua, vaan antaa myönteistä palautetta, kun siihen on aihetta.

Suomalaisessa kasvatusperinteessä on pelätty, että lapsi ylpistyy, jos häntä kehuu paljon. Lapselle voi toisaalta tehdä hallaa, jos häntä kehuu katteettomasti vääristä asioista. Jos lapsi kuulee jatkuvasti olevansa mahtava ja muita parempi, hän voi kasvaa ylimieliseksi. Lasta kannattaa kehua perustellusti.

Kun myönteinen palaute kiinnittyy johonkin, eikä leiju vain epämääräisenä ylistyksenä, se on hyväksi lapselle, eikä hän tuolloin tunne itesään vain  kaikkivoipaiseksi. Lapselle voi sanoa esimerkiksi, että on hienoa, kun onnistuit kokeessa. Luit siihen niin hyvin, että se tuotti tulosta.

Jos kehuminen on epäaitoa, se on imartelua ja lähinnä manipulaatiota.Imartelulla on muita tavoitteita kun hyvän palautteen antaminen. Imartelija haluaa hyötyä kohteestaan ja saada taivuteltua hänet omaan tahtoonsa. Usein epäaidon kehumisen tunnistaa siitä, ettei se tunnu hyvältä, sekä kehon kieli ja elekieli ovat ristiriidassa puheen kanssa.

Vilpitön hyvä palaute saa voimansa antajan aidosta kiitollisuuden tunteesta. Aito kiitos näkyy ja tuntuu eleissä, ilmeissä, äänenpainossa, katseen suunnassa ja mikroilmeissä. Kiittäjä ja kiitoksen saaja aistivat toisensa tunnetilat. Tunteet tarttuvat ja ilo leviää.

 

Lähteet: Voi hyvin 6/2021, kuvat omat

Mitä muut ajattelevat sinusta?

Tässä minä keikun ja kepsuttelen yhdessä vanhassa asuposeerauksessa. Hymyilin niissä harvoin. Vain silloin kun hyvä ystäväni otti kuvat. Miehen kanssa olin ryytynyt ja tympääntynyt yleensä kaikissa kuvissa, vaikka hän on rakas tai ehkä sen vuoksi. Minulla on ollut koko ikäni kamerakammo.

Mutta kuinkas sitten kävikään?

Teini-iässä oma ulkonäkö oli hyvin tärkeä. Finni otsassa saattoi olla katastrofi, koska kuviteltiin kaikkien sen näkevän. Aikuisena on helppo naureskella teini-ikäisen alituiselle pohdinnalle, että mitä muut minusta ajattelevat.

Mutta, mutta. Onko mikään muuuttunut? Esimerkiksi viimeiseksi illalla ja ensimmäiseksi aamulla monet tarkistavat somesta kaverien reaktiot päivityksiin. Niin, mitähän he minusta ajattelevat?

No, korkkari jäi kiinni terassin lautojen väliin. Eipä ollut uusi tilanne. Korkkarit ovat jääneet myös muutamia kertoja työpaikan ja kaupan tuulikaapin mattoon kiinni. Ja olen kerran kaatunut suoraan eteenpäin, alas matolle. Kaikki kerrat ovat naurattaneet myös itseäni korkkarinaista. Ja mitähän muut ajattelivat? Minulla  itselläni oli ainakin hauskaa. Ja nytkin vähän huvitti, kun huomasin tuon kaljun kohdan päälaeltani, jota auliisti näyttelen. En ole sitä aikaisemmin huomannut.

Ikä on tuonut minulle armollisuutta itseäni kohtaan. Kaikkia ei tarvitse miellyttää. Yhä harvemmin ajattelen, mitä muut minusta ajattelevat. Ajatelkoon vain, tai jos ei sitten ollenkaan, koska tähän ikään mennessä itsetuntemus ja identiteetti ovat ainakin jonkin verran vakiintuneet. Ja tiedän itse, minkälainen olen. Yksi sanonta on muistaakseni tällainen: Karavaani kulkee, ja koirat haukkuu. Eli joka tapauksessa eteenpäin mennään. Puhukoon ihmiset, mitä puhuvat.

Toisaalta toisten ajatukset kiehtovat,  koska kiinnostus toisten reaktioihin on rakentunut meihin vuosituhansien aikana. Sosiaalisesti piittaamattomat ovat karsiutuneet ihmislajin evoluutiossa, ja toisia taitavasti lukevat ovat selviytyneet. Ja edelleenkin nykyisin pärjäävät ne, jotka huomaavat, kuinka muut suhtautuvat heihin, ja osaavat sopeutua ryhmään.

Ihmiselle kehon kieli ja äänensävyt ovat luonteva reitti toisten ihmisten ajatusten tulkitsemiseen. Tarkkailemme näitä merkkejä huomaamattamme jatkuvasti.

Tunteiden viestit olisi hyvä oppia ymmärtämään, mutta samalla kannattaa muistaa, että juuri tunteet johtavat monesti myös harhaan. Tunteet auttavat meitä poimimaan vihjeitä, jotka  vain itse asiassa vahvistavat niitä.

Jos olemme esimerkiksi stressaantuneita, näemme yleensä toiset ihmiset kielteisempinä, tuomitsevampina ja uhkaavimpina kuin he ovat. Toisaalta myös, jos olemme hyvin myönteisiä, sekin värittää arvioita.

Suurilta osin tunteiden värittämät, tuomitsevat ajatukset ovat lopulta meidän oman mielemme tuotteita. Toisen ihmisen ajatukset saattavat olla jotakin muuta kuin kuvittelemme.

Omaa minää koskevan palautteen vastaanottaminen on mahdollista vain silloin, kun meillä on turvallinen olo. Palautetta kannattaa kysyä luotettavalta ihmiseltä, esimerkiksi ystävältä tai läheiseltä työkaverilta.

Ihmiset eivät vain lue ulosnäkyvää käytöstä vaan sen lisäksi mietitään, mitä toisen ihmisen mielessä liikkuu, mitä hän ajattelee tästä tilanteesta. Tehdään tulkintoja, jotka eivät kuitenkaan ole usein totta.

Lähteet: Hyvä terveys 1/2020, kuvat omat

Miten tehdä työpaikasta mukavampi?

Ennen ajateltiin että työ työnä ja tunteet erikseen.Mutta onneksi nykyään yhä useammassa työpaikassa ymmärretään, että tunteiden ilmaisun salliminen ja avoimuus lisäävät työtyytyväisyyttä ja tuottavuutta.

Jos työpaikalla ei pystytä käsittelemään tunteita. Miten työntekijä voisi olla tuottava ja yhteistyö toimia? Yleensä monissa työpaikoissa rohkaistaan palautteen antamista. Mutta sen pitäisi olla myönteistä palautetta. Myös epäkohdista pitäisi voida antaa palautetta. Ja siitä miten ristiriidat ratkaistaan, pitäisi pystyä keskustelemaan.

Työpaikka, jossa saadaan ja annetaan muille tukea ja arvostusta, on turvallinen. Viihdytään paremmin. Kun on hyvä työporukka.

Johtajan pitäisi olla niin vahva, että hän pystyy ottamaan vastaan alaiselta tulevan kielteisenkin kritiikin. Jos alainen on tyytymätön, siihen on jokin syy. Ristiriitatilanteet tulisi käydä läpi. Muuten ei päästä eteenpäin.

Viihdytkö sinä työssäsi?

Lähteet: Hyvä terveys 14/2012, kuvat omat