Minulla ainakin kauheat.
Ensimmäisenä sairaala-aamuna sain lääkettä vasta kolmen tunnin valveillaolon jälkeen. Vieroitusoireet oli sen mukaiset. Yleensä olen ottanut lääkettä heti herättyäni. Jos en olisi kotona tehnyt niin, olisin saanut vieroitusoireita. Hoitajat päättivät, etten saa lääkettä aikaisemmin.
Asiallisen kylmästi.
Koska aamulääkkeiden jakoaika on kello 7.30.
Asiallisen kylmästi.
Koska aamulääkkeiden jakoaika on kello 7.30.
Näin on aina ollut. Ja on aina oleva. Eikä poikkeuksia ole.
Yritinhän minä selittää, että voin jopa kuolla vieroitusoireisiin. Sydän ei kestä. Tai saan epileptisen kohtauksen.
Kun tuli lääkkeiden jakoaika, muutuin valkeaksi kasvoiltani ja minua pyörrytti pahasti. Vasta silloin päätettiin seuraavasta päivästä alkaen aikaistaa lääkkeen saantini.
Kun tuli lääkkeiden jakoaika, muutuin valkeaksi kasvoiltani ja minua pyörrytti pahasti. Vasta silloin päätettiin seuraavasta päivästä alkaen aikaistaa lääkkeen saantini.
Niin, vasta silloin.
No, joka tapauksessa sain lääkkeet.
Enkä jaksa kantaa kaunaa sairaanhoitajia kohtaan. He tekevät vain työtään. Ja omahoitajat pitävät erittäin hyvää huolta minusta.
Vieroitusoireissa sydän hakkaa sata lasissa, vapisuttaa ja mielessä on kova, niin kova ahdistus ja kuolemanpelko ja sekoamisen pelko.
Näkökenttä supistuu ja kaikki kieppuu silmissä.
Kaikki äänet muuttuvat mielessä ainakin kymmenkertaisiksi.
Mielessä kaikuu.
Meditaatiosta tai hengitysten laskemisesta on turha kuvitellakaan. Ne auttavat pieneen ahdistukseen.
Olo on niin levoton. Aivot kuin tulessa.
Näkökenttä supistuu ja kaikki kieppuu silmissä.
Kaikki äänet muuttuvat mielessä ainakin kymmenkertaisiksi.
Mielessä kaikuu.
Meditaatiosta tai hengitysten laskemisesta on turha kuvitellakaan. Ne auttavat pieneen ahdistukseen.
Olo on niin levoton. Aivot kuin tulessa.
