Naistenvaivoista voi olla vaikea puhua gynekologillekin

Gynekologi Tuula Tikka avaa Instragram-tilillään sinällään tavallisia terveysasioita, jotka ovat kuitenkin monille mysteereitä ja joita ei kehdata kysyä lääkäriltä. Hän jakaa tietoa esimerkiksi valkovuodosta, PMS-oireista ja kohdun anatomiasta.

Tikan mielestä on 30-40-vuotiaitten, korkeasti koulutettujen ryhmä, joka pystyy puhumaan lääkärille mistä vain. Tämän vastakohtana on 80-vuotias vanhapiikarouva, jolla voi olla ylisukupolvista häpeää kaikista "alapään" vaivoista.

Yhä moni Tikan asiakkaista kertoo myös jännittävänsä gynekologilla käyntiä. Kuukausi- ja vuositolkullakin on voitu miettiä yksinään ennen kuin on uskallettu kääntyä lääkärin  puoleen.

Surullisin esimerkki tästä on vaihdevuodet ohittaneet naiset. He kerovat gynekologille, miten ovat vuosikymmenten ajat vuotaneet runsaasti ja kärsineet kuukautiskivuista, mutta ajatelleet, että sellaista sen kuuluu vain olla. Vaikka ei kuuluisi, sillä he olisivat voineet saada apua jo 30 vuotta sitten, jos olisivat sitä hakeneet.

Kun intiimialueen asioista enimmäkseen vaietaan, ihmiset stressaavat herkästi myös sellaisesta, joka on normaalia, esimerkiksi tavallista valkovuotoa voidaan pitää merkkinä siitä, että jokin on vialla. Vaikka se on vuotoa, jota aikuisella kuuluu ollakin.

Nuoria mietityttää se, ovatko omat synnytys- ja sukupuolielimet normaaleja. Tutkiessa lääkärin olisi hyvä sanoa ääneen, että täällä kaikki on oikealla paikoillaan ja näyttää toimivalta. Helpottuneet eleet ja ilmeet ovat nuoremmilla, joille käynti on ehkä ensimmäinen.

Yksi myytti on se, millainen on oikeanlainen odottava äiti. Hän voi alkuraskaudessa erityisesti oksennnella, mutta sen jälkeen vain hehkuu onnea ja jumppaa. Mutta moni pettyy siihen, että raskaana olo tuntuukin kammottavalta. Se ei ole kaikille elämän onnellisinta aikaa.

Julkisessa puheessa esiintyy imetys kaksivuotiaaksi asti, mutta imetystilastot kertovat keskimääräisen täysimetyksen olevan vain kaksi kuukautta. Tämä on esimerkki naiseuteen kuuluvasta myytistä ja sen murtamisesta.

Lähteet: Helsingin Sanomat 21.10.2021, kuvat Pexels

Tunteet selkäkivun syynä

Osteopaatti ja liikuntalääketieteen maisteri Jerry Ketola ja psykofyysinen fysioterapeutti Karita Palomäki ajattelevat selkäkivuista vähän vaihtoehtoisesti mutta kuitenkin järkeen käyvästi. Minä kiinnostuin heidän selityksistään.

Vanhat uskomukset selkäkivun syistä elävät sitkeästi. Syytetään muun muassa sukuvikaa, vääränlaista istumisasentoa, ryhtiä ja nostotekniikkaa. Suurin osa selkäkivuista johtuu kuitenkin lihasperäisistä jumeista, jotka taas johtuvat selän turhasta jännittämisestä.

Iso osa ihmisistä haluaisi löytää jonkin rakenteellisen syyn kivulle, koska sen kanssa eläminen olisi helpompaa. Kuitenkin vakavaa ja esimerkiksi leikkausta vaativaa kipua on joka kymmenennellä selkäkipuisella. 90 prosentilla se on hyvälaatuista toiminnallista kipua, joka ei ole vaarallista.

Heillä kivun taustalta löytyy lähes aina toisenlainen yhteinen tekijä: voimakas stressi, jonka on aiheuttanut jollakin tavalla kielteiseksi koettu elämäntilanne. 

Selkäkipu kulkee hyvin usein yhdessä kiireen, vihan, surun, pelon, masennuksen ja ahdistuksen kanssa. Kielteiseksi koetut tunteet kiihdyttävät keskushermostoa. Kun ihminen käy kierroksilla, keskivartalon ja selän lihakset jännittyvät.

Jotta selkäkipua voi hoitaa lääkkeettömästi, on tärkeä ymmärtää, miten kipu syntyy. Taustalla on usein fyysinen loukkaantuminen, esimerkiksi lihaskramppi puutarhatöissä.

Aivot tekevät tilanteesta oman tulkintansa. Siitä riippuu, kokeeko ihminen kipua ja kuinka voimakkaasti. Aivot pyrkivät tunnistamaan, onko tilanne tuttu vai ei. Sen jäkeen ne tulkitsevat, onko tilanne vaarallinen vai ei.

Mitä enemmän ihmisellä on stressiä ja muita kuormittavia tunteita, sitä helpommin aivot tulkitsevat tilanteen vaarallisena. Tämän seurauksena sympaattinen hermosto aktivoituu  ja ihminen saattaa mennä taistele tai pakene -tilaan. Pelko ja kivun tunne voimistuvat.

Selkäkipuisen ihmisen avainsana on turva. Turvassa oleva ja itsensä elämän kannattelemaksi kokeva ihminen tuntee vähemmän kipua kuin turvaton ihminen. Siksi turvan kokemuksia kannattaa pyrkiä lisäämään tietoisesti. 

Autonomisen hermoston tyynnyttyvän osan aktivoituminen antaa ihmiselle luonnostaan turvallisen olon. Siksi kannattaisi opetella erilaisia autonomisen hermoston aktivoivia keinoja. Niistä tärkein on syvä, rauhallinen hengitys.

Lähteet: Voi hyvin 2/2021, kuvat omat    

Mieli hallintaan poliisin Karhu-ryhmän opeilla

Harry Gustafsberg on nähnyt työssään luotisateen, juossut puukottajaa kiinni sysimustassa metsässä, kokenut kollegan haavoittumisen.

Nykyisin Gustafsberg on tietokirjailija, yrityspuhuja ja hänen valmennusmetodejaan opetetaan poliisiammattikorkeakoulussa. Nykyiseltä koulutukseltaan hän on filosofian tohtori. Hän työskenteli Karhu-ryhmässä 20 vuoden ajan.

Gustafsberg on luonut seuraavan metodin Kolme tärkeintä askelta kohti parempaa suorituskykyä.

1)Nuku, liiku, valmistaudu.

Gustafsberg sanoo: "Kun mennään biologian ja mielen tasolle, sillä ei ole mitään merkitystä, mitä ihminen tekee työkseen. Jännityksen fysiologinen mekanismi on aina sama."

Riittävä uni, säännöllinen liikunta ja terveellinen ruokavalio antavat tärkeän pohjan jännittävään ja stressaavaan tilanteeseen. Hyviä päätöksiä on vaikea tehdä liian väsyneenä, ja tilannetaju kärsii. Mitä korkeampi stressitaso on, sen huonommin looginen ja rationaalinen päätöksenteko toimii.

Valmistautumiseen kuuluu rauhoittava syvähengitys, joka vaikuttaa autonomiseen hermostoon, eikä keho pääse ylivirittäytymään. Tämän jälkeen luodaan mielikuva jännittävästä tilanteesta. Kun käy etukäteen esimerkiksi tärkeän esiintymistilanteen läpi ja luo mielikuvan siitä, miten parhaimmillaan toimii, jännitys ei pääse tositilanteessa liian pahaksi.

2)Jännittäminen

Gustafsbergin mukaan moni ajattelee, että hengitysharjoitukset ovat humpuukia. Hän kuitenkin suosittelee päivittäisiä syvähengityksen harjoituksia. Tällä tavalla ihminen palautuu nopeammin stressaavasta tilanteesta.

Jännittämisen takia ei kannata jättää asioita tekemättä. Jännitys kuuluu hyvään suoritukseen. Kun työ on mielekästä ja merkityksellistä, vireystason pitääkin nousta. Ihminen ei ole parhaimmillaan silloin, jos mikään ei tunnu miltään.

Useimmiten epäonnistuminen johtuu yllätyksistä. Niihin kannattaa valmistautua.  Kaikki ei välttämättä mene niin kuin on suunnitellut.

3)Käsittele muistijälki hyväksi.

Stressaava työtilanne kannattaa  jälkeenpäin analysoida mahdollisimman nopeasti ja tarkasti. Voi miettiä, mitä kävi ja miksi. Tarkoituksena on hyväksyä tapahtunut etenkin, jos koki epäonnistumisen.

Jännittävän tilanteen jälkeen keho rauhoitetaan. Sitten tilanne käydään uudelleen läpi, mutta nyt tilanne kuvitellaan parhaan mahdollisen onnistumisen kautta. Keholle ja mielelle luodaan positiivinen muistijälki, joka auttaa palautumaan.

Gustafsberg esittelee myös  elämänfilosofiaansa: "Jokaisen olisi syytä kysyä säännöllisesti itseltään, kuka minä olen ja mitä minä haluan elämältä, ja mennä määrätietoisesti sitä kohti. Kannattaa elää rohkeaa elämää, mutta olla samalla kohtuullinen ja nöyrä. Meidän suurin velvollisuutemme on kehittyä ja kasvaa ihmisenä."

Lähteet: Helsingin Sanomat 6.10.2019, kuvat omat

Päivän vaatteet ja kuulumiset

Työviikko on taas kulkenut loppuunsa ketterästi. Olen jo onneksi tottunut työrytmiin. Enkä enää herää liian aikaisin. Tasaista elämää. Hyvä arki. Pidän syksystä. Sateen kohahduksista. Syysmyrskyistä. Puiden ruskasta ja sen jälkeen paljaista puista, jotka ovat graafisen kauniita ja puhuttelevia. Syksy on uuden alku.

Olen sienihullu ja syksy on nautinnollista aikaa sienimetsässä. Tosin eksyn helposti. Mutta aina olen jollakin keinoin selviytynyt takaisin ihmisten ilmoille.

Kuvissa hameeni on Anna Fieldin ja pusero Onlyn. Molemmat erittäin vanhoja.

Ehdoton viikon kohokohta oli mieheni sisaren Emman ja hänen sulhasensa Laurin hääjuhla. Se oli ihanasti heidännäköisensä. Omanlaisensa. Ennen varsinaista juhlaa auttelin keittiössä. Seuraavana päivänä tunsin syyllisyyttä, että komentelin ja otin pomon roolin myös auttamassa ollutta Laurin äitiä kohtaan.

                 Emman hääpuku oli suomalainen muinaispuku. Morsian on kaunis
                         ja sulhanen komea.

                  Muinaispuvussa  oli upeat hopeiset korut.

Tarjottavien valmistelussa aikaa oli niin vähän, että ajattelin. Että pitää olla selvä työnjako. Muuten ei ehdittäisi saamaan kaikkea valmiiksi kahdessa tunnissa. Kauhea kiire. Ehkä loukkasin Laurin äitiä. Olen välillä niin saakelin hölmö topakka emäntä. Itse hääjuhlassa tuli välillä kyynel silmään.

Blogin pitäjälle oli todella mukavaa, että Emma antoi luvan kirjoittaa ja laittaa kuvia hääjuhlastaan blogiin. Niin harva läheinen on siihen suostunut. 

Hääjuhla oli avioliiton siunaus. Ei siis vihkiminen. Pariskunta oli avioitunut päivää aikaisemmin maistraatissa. Emma näyttää vielä tytön heitukalta, vaikka on 35-vuotias animaatiotaiteilija.

                                  Siunaamisen jälkeen helpottunut aviopari.

              Hääkakun korvasi meksikolainen Pinjata-rituaali.

              Pariskunta on kasvissyöjiä. Juhlassa oli tarjolla vain kasvisruokaa.Nokkos-

                    muffiineja pestolla, linssipyöryköitä, suppilovahveropiirakkaa, kesäkurpitsa-

                    fetapiirakkaa ja tietysti myös paljon makeita torttuja. Emma oli leiponut itse
                    kaiken tarjottavan. Iso homma.

Jännitän edelleen valokuvattavana olemista. En kertakaikkiaan pysty olemaan rento. En ikinä. Enkä  ikinä. Mutta harjoittelen tätä puuhaa edelleen. Nyt kun pesä on tyhjä, tyttäreni - jonka kuvattavana pystyin välillä rentoutumaan - ei ole valokuvaamassa. Mies kuvaa. Eikä saa minua rennoksi. Ei anna jämptejä ohjeita kuten tyttäreni. Mutta kuitenkin edes suostuu kuvaamaan.

Hyvää viikonloppua kaikille!