He luovat lapselle hyvän perusitsetunnon ja tarjoavat turvallisen kodin. Vanhemmat ovat läsnä ja osallistuvat lapsen harrastustoimintaan. He luovat mukavia muistoja.
300 ihmistä osallistuivat Hesarin kyselyyn hyvistä vanhemmista. Maria Sahlstedtin, 40 vuotta, ihanimpiin lapsuusmuistoihin kuuluu lauanatai-ilta ja Bumtsibum, ja se, että katsottiin yhdessä vanhempien kanssa telkkaria.
"Ja nyt omat lapset sanovat, että sehän on parasta ikinä, siis TV:n katselu kylki kyljessä sohavalla."
"Nyt aikuisena olen miettinyt paljon sitä, miten hyvin isä ja äiti osasivat olla meidän kanssa. Puuhailtiin paljon yhdessä. He myös antoivat vapauden olla juuri sellainen kuin itse halusi."
Kyselyn vastauksissa nousi esiin se, miten lapsuudenkodista saatu turvan tuntu on kantanut aikuisiällä pitkälle. On iso merkitys, että vanhemmat osoittivat sanoillaan ja eleillään, että on tärkeä.
"Meillä oli tosi hyväksyvä ilmapiiri. Vanhemmat antoivat tilaa olla ja kokeilla, etsiä itseään ja vahvuuksiaan. Eivät he aina olleet samaa mieltä ja ilahtuneita kaikista valinnoistani, mutta eivät koskaan pakottaneet tiettyyn muottiin", Sahlstedt sanoo.
Hyvillä lapsuusmuistoilla on monia kauaskantoisia seurauksia, toteaa Jyväskylän yliopiston perhetutkimuksen emeritusprofessori Kimmo Jokinen. Ne säteilee tulevaisuudessa eteenpäin.
Kouluttautumiseen kannustaminen on Jokisen mukaan merkityksellistä, koska se yleensä avaa ovia elämässä ja antaa enemmän mahdollisuuksia - ja sellainen hyvä jatkuu sukupolvien ketjussa.
Tuen merkitystä korostivat moneet kyselyyn vastanneista.
"Minuun saatiin istutettua ajatus, että pystyn mihin vain. Minulla on jo lapsena ollut se ymmärrys, että olen yhtä taitava ja arvokas kuin muutkin."
Minna Ravi, 37
"Olen saanut kasvaa turvallisessa kodissa ja tehdä omat virheeni, mutta tarvittaessa olen saanut kaiken tuen elämässäni. Olen vanhemmilleni kiitollinen siitä. että he ovat kasvattaneet minusta "kunnon kansalaisen" ja ovat aina olleet tukenani."
Sami Koso, 29
Kimmo Jokinen korostaa piirrettä, joka kannattalee perheenjäseniä elämän tyrskyissä: mehengen. On oma jengi, joka tukee toisiaan, tulee eteen mitä tahansa.
"Perheen yhteistä aikaa arvostettiin korkealle, ja se loikin pohjan elämän läpi kantavalle suhteelle perheen kesken. Oli rajat ja paljon rakkautta. Nautimme edelleen yhteisestä ajasta mökillä. Se on mittamattoman arvokasta"
Anni Hirvonen, 38
Jokisen mielestä lapselle tuo merkityksellisyyden tunnetta se, että hänen mielipiteestään ollaan kiinnostuneita ja sitä arvostetaan, koskee se mitä tahansa perheen yhteisessä arjessa.
"Se on lapselle hirveän tärkeä kokemus, että häntä kuunnellaan ja hän voi osallistua ja vaikuttaa asioihin, tietenkin tietyissä rajoissa."
Sahlstedt on halunnut paukutella monet kerrat hieman rajoja. Yhtenä kertana hän tuli kotiin hiukset kaljuksi ajeltuna.Vanhemmat eivät olleet hiuksettomasta tyttärestä mitenkään iloissaan, mutta toisaalta asiasta ei nostettu isoa halootakaan.
"Arvostan tosi paljon sitä, miten avoimesti vanhemmat suhtautuivat meidän tyttöjen tekemisiin. Ajattelen, että on heidän ansiotaan, että olemme kasvaneet vahvoiksi ja itsenäisiksi, kuitenkin samalla empaattisiksi. Koen, että meillä on myös vahva resilienssi."
Vanhempien tapa toimia ja kasvattaa on monelle kyselyyn vastanneista on kirkastunut todella aikuisiällä. Näin pohtii 35-vuotias Elina Lindfors:
"Vanhemmat opettivat kantamaan vastuuta omasta elämästä ja tekemään töitä. Aika tiukat rajat oli lapsuudessa, esimerkiksi kotiintuloajat, mutta vanhemmille siitä on ollut kiitollinen."
Lähteet: Helsingin Sanomat 20.4.2024, kuvat omat
