Surutyöni 137.

 

Rakas niin rakas Vera-tyttäremme kuoli yllättäen nukkuessaan. Hän oli 22-vuotias terve ja hyväkuntoinen molekyylibiologian opiskelija. Syytä kuolemalle ei löydetty. Teen surutyötä.

Tuntuu välillä siltä, että mustarastas on alkanut laulaa Veran nimeä. Yhdistelen koko ajan Veraa kevään merkkeihin ja ääniin. Vera on aina, aina mukanani. Kurjet lentävät ylhäällä, pyhät linnut, jotka olivat muinoin usein suomalaisten shamaanien voimaeläimiä karhun lisäksi, ja oli muitakin eläimiä muun muassa haukat, ketut, sudet, ilvekset, kärpät, naalit.

Vihaamani huhtikuu alkaa lähestyä loppuaan ja maanantaina on Vappupäivä. Tervetuloa toukokuu! Lehtivihreärummut kumisee. Ilma on täynnä lintujen sirkutusta; puiden, ruohon kasvukohinaa, kevään kaunista hälinää.

Julma huhtikuu on sitten jo tosiaan eletty. Olen saanut noin kaksi kertaa viikossa paniikkikohtauksen estettyä uusilla lääkkeillä. Olen niin onnellinen tästä.

Paniikkikohtausten lisäksi olen alkanut kärsiä kuolemanpelkokohtauksista.  Ne ovat rankkoja, mutta yritän elää ne läpi luomuna, ilman lääkkeitä. Miten sekava mieli voi olla. Olen siis seko. Sekaisin. Miksi tulee nykyisin välillä aina vaan murheita oman itsen kanssa?

Täällä kukkivat nyt sinivuokot, valkovuokot ja leskenlehdet.  Olen lenkillä saanut huomata luonnonkukkien heräämisen. Mutta inhoan niin paljon huhtikuuta, etten ole juurikaan käynyt lenkillä katsomassa harmaata ja ruskeaa maata. 

Puutarhaharrastukseeni kuuluu  hyvää. Sain kylvettyä keskiviikkona viimeiset kylvökset: ruusupavun, auringonkukan ja leijonankidan.

Taimikasvatuksessa tuoksuherneet ovat venyneet. En keksinyt muuta kuin latvoa ne. Ehkä ne siitä muuttuu tomerammiksi. Vai oliko liian aikaista latvoa hentoja taimia? Se nähdään. Kaikesta puutarhajutusta joka vuosi opin aina uutta. Ja se tuo iloa elämään!

Huolehdin pikkutaimista yhtä kerkeästi ja hellästi kuin Verasta aikoinaan. Kääntelen krasseja valoon, ettei niistä  tulisi muotopuolia. Suihkuttelen kaksi kertaa päivässä. Samoin kaksi kertaa päivässä tarkastan, että ruukut ovat tarpeeksi kosteita. En voi olla kuin ihmettelemässä kasvun ihmettä.

Mustasilmäsusannan taimet voivat hyvin, samoin kuin kelloköynnöksen. Koulin vasta menneellä viikolla aitoelämänlangan. Ihmettelen sitä, että se on pienenä taimena hidas kasvamaan, mutta sitten peittoaa  köynnöksenä kaikki. Erotan onneksi nyt kaikki köynnöskasvini lajit, kun ne ovat kasvaneet isommiksi.

Melko pienestä penkistä, jonka perustin mustaherukalle ja karviaiselle, nousee nyt myös krookuksia,hyasintteja, ja tulppaanien varret ovat  niin ylväänä. En ole malttanut istuttaa näiden hyötykasvien lisäksi muuta. Muun muassa sipulikukat, varjoliljan, muita liljoja, kaksi rhodoa, kevät leimukukkaa ja  maanpeitekasveja. Viime syksynä  tuotti vaikeuksia poimia karviaiset ja mustaherukat, kun piti varoa  kukkia.

Kuntosaliharjoittelu jatkuu. Ja siitä pidän taas niin paljon, että käyn siellä kolme kertaa viikossa, vaikka tarvitsisi käydä kaksi kertaa. Laitteet toimivat jotenkin ilmanpaineella, ei tarvitse huseerata painojen kanssa, kun painon voi säätää nappia painamalla. Laitteet ovat täysin uusia minulle, ja siksi kuntosalilla menee kerrallaan noin puolitoista tuntia.

Olen nyt aloittanut kesäkukkakauden ihanilla keltaisilla orvokeilla. Miten paljon ne tuokaan lohtua suruuni. Olen kerännyt vanhoja kattiloita kesäkukkaistutuksiin jo kauan.

Me emme juhli vappua, kun se surettaisi entisestään. Vera oli yleensä vaput kotona. Juhlittiin yhdessä kuohuviiniä juoden, omatekoista perunasalaattia ja kasvisnakkeja herkutellen.

Mutta teille kaikille:

Iloista vappua!