.jpg)
Rakas 22-vuotias Vera-tyttäremme kuoli yllättäen nukkuessaan. Hän oli terve ja hyväkuntoinen molekyylibiologian opiskelija. Syytä kuolemalle ei löydetty. Teen surutyötä.
Tunnetila nyt: Sydän sulkeutuu aina vain, kuivuu ja kovettuu surusta. Punaisenkarvainen meri lähestyy. Uhkaa. Talossamme on kaikki peilit peitetty lakanoin. Suren sinua Vera. Aina.
Nyt on pitkäperjantai. Me emme miehen kanssa juhli pääsiäistä. Se vain lisäisi surua kuten kaikki juhlapyhät. Haudalle viemme narsisseja. Tuntuu melkein pahalta, kun etenkin Instagramissa ihmiset esittelevät pääsiäiskoristeitaan. Ja puhuvat pääsiäisviikosta vaikka tämä on teologisesti hiljainen viikko.
Jos muistan oikein pääsiäispäivien teologiaa, menneenä palmusunnuntaina Jeesus ratsasti Jerusalemiin aasillaan. Kiirastorstaina hänet vangittiin. Pitkäperjantaina hänet ristiinnaulittiin. Lauantaina, lankalauantaina, Jeesus oli kuollut. Ensimmäisenä pääsiäissunnuntaina hän nousi kuolleista, ja toisena pääsiäissunnuntaina ylösnousemusta juhlittiin. Vaikka en ole ns. uskovainen, haluan muistaa pääsiäisen teologisen - tai ehkä mytologisen - perustan. Myöhemmin pääsiäiseen on tulleet puput, tiput, suklaamunat, rairuoho, narsissit ja muut koristeet. Nämä ehkä symboloivat uutta elämää - Jeesuksen jälleensyntymää.
Vaikka suurin osa suomalaisista on kulttuurikristittyjä, eli viettävät juhlia ilman teologista merkitystä, olen itsekseni sitä mieltä, että jotakin olisi hyvä muistaa juhlan teologisesta merkityksestä. Se on yleissivistystä. Nyt minä paasasin.
Alun alkaen muinaisessa Kreikassa pääsiäisen aika oli luonnon heräämisen ja maan jumalan Demeterin ja Persefonin juhla.
Demeterillä oli tytär Persefone, jonka manalan jumala Haades ryösti manalaan. Jumalat sallivat Persefonen tulla äitinsä luo kerran vuodessa, jolloin maa ja kasvit alkoivat kukoistaa.
Tähän liittyi juhla, joka oli melko raisu. Ihmiset kirmasivat alastomana pitkin maita ja mantuja ja harrastivat seksiä.
Kristinusko okkupoi, valtasi, juhlan itselleen. Sille annettiin kristillinen merkitys, ja kirmailu loppui.
Kyläilin menneellä viikolla yhden ystäväni luona. Meillä oli rattoisaa - kuten aina. Keskusteltiin politiikasta ja kukista, kun ystävänikin on eräänlainen kukkahullu ja erittäin kiinnostunut politiikasta. Kahvia kermalla ja sitruunakakkua, jonka toin ystävälle.
Minä olen pitkästä aikaa innostunut jostakin Veran kuoleman jälkeen, nimittäin kukkien taimikasvatuksesta!! En lakkaa ihmettelemästä hentoja, vaaleanvihreitä pikkaisia ja suloisia taimia, jotka nousevat mullasta.
Viikko sitten kylvin kylvölaatikoihin, joiden virkaa toimittivat kaksi broilerirasiaa, yksi iso pakastuslaatikko ja yksi oikea kylvölaatikko. Kylvin etenkin köynnöskukkia: krassia, aitoelämänlankaa, tuoksuhernettä, mustasilmäsusannaa ja kelloköynnöstä. Kylvin myös jättikurpitsaa, mikä oli liian aikaista.
Kylvökset itivät mielestäni nopeasti, viikossa. Hellin niitä. Vähän myöhemmin kylvän ruusupapua, leijonankitaa ja lyhytkasvuisia auringonkukkia. En ole ollenkaan varma, että saan taimista istutuskelpoisia kesän alussa. Mutta nautitaan nyt kuitenkin tästä taimikasvatuksesta.
Kylvölaatikoissa oli merkkilaput, joihin kirjoitin kunkin kukan nimen. Muutaman päivän päästä huomasin, ettei merkkilapuissa ollut enää tekstiä. Olin käyttänyt vesiliukoista tussia. Olin sumuttanut multaa paljon, jotta taimet itäisivät lämmössä ja kosteudessa. Nyt kun en tiedä, mikä taimi kukin on, en tiedä myöskään monta tainta istutan yhteen ruukkuun kouliessa. Ja samaan ruukkuun saattaa tulla eri kukkia. No, mennään sormituntumalla. Olen hömelö puutarhuri.
Kuulun yhteen yhdistykseen, jonka virallinen kokous oli tiistaina. En tiedä, mikä jäseniin on nyt mennyt, mutta pulina oli kovaa, vaikka kävimme esityslistaa läpi. Puheenjohtajan olisi pitänyt käyttää pamppuaan useammin. En tiedä, mikä häneenkin on tullut. Kaaosta koko kokous. Olin ahdistunut ja olisin halunnut huutaa: nyt turpa kiinni. Kokous kesti aivan liian pitkään.
Paniikkikohtaukset pysyvät nyt poissa saamani lääkityksen avulla. Tämä tuntuu aivan ihmeelliseltä! Uskallan liikkua nyt missä vain, kun ei tarvitse pelätä, että paniikkikohtaus tulee. On alkanut aivan uusi elämä. Tämäkin auttaa surussa.
Vaalit olivat hyvin jännittävät. Tuloslähetys oli hyvin tehty, puheenjohtajien haastattelut hyviä ja etenkin tulosten seuraaminen mielenkiintoista. Surettaa vain, että oma puolueeni vihreät menetti niin monta paikkaa. Puolue hävisi vaalit, vaikka pitää yllä aktiivisimmin keskustelua ilmastonmuutoksesta ja luontokadosta.
Teille kaikille, jotka juhlitte pääsiäistä:
Iloista pääsiäistä!
VastaaPoistapääsiäinen oikeasti ei ole tipuja ja pikkunoitia.
Pääsiäinen on Raamatullinen, joka asetettiin jo vanhan testamentin aikaan, uudessa-testamentissa Jeesus asetti ehtoollisen pääsiäisenä jolloin koolla olivat opetuslapset, niin ehtoollinen onkin uskovia varten.
Jeesus elää Isän Jumalan oikealla puolella,
ja rukoilee puolestamme, hän elää jokaisen uskovan sydämessä, ja hänen läsnäolonsa voi kokea konkreettisesti, itse olen saanut kokea taivas kokemuksen, Jeesus on todellinen, taivas on totta, syntiä ei taivaaseen pääse, hän näkee ja tietää kaiken, hän tuntee ihmisen paremmin kuin me itse tunnemme itsemme.
Ettei yksikään hukkuisi, siksi hän meni ristille kantaen syntimme,
että meillä olisi mahd.ottaa vastaan pelastuksen lahja.
Kevät on parasta aikaa, silloin luonto alkaa heräilemään, linnut laulamaan, niin että ihmisetkin virkistyy. Huomaan että olet itsekkin virkistynyt laittaessasi taimikasvatuksia.
Aurinkoista pääsiäisen aikaa !
Kiitos kommentistasi kastepilvi. Ymmärrän teoriassa kaiken sen, mitä kirjoitit. Olen opiskellut muun muassa teologiasta cum laude -opinnot. Ehtoollinen asetettiin pääsiäisenä Jeesuksen ja opetuslasten tykönä. Minulle Jeesus on ennen kaikkea rakkaus. Hänen toiminnassaan oli tapana se, että hän armahti ihmisiä, koska tiesi ihmisen taipumuksen syntiin. Jumala on rakkaus.
PoistaJeesus kuoli erityisesti ihmisten syntien tähden, jotta ihmisillä olisi iankaikkinen elämä.
Usko "velvoittaa" ihmistä kokemaan ja tunnustamaan Jeesuksen. Ja luterilaisessa opissa ihminen pelastuu yksin armosta yksin uskosta. Ei tekojen tähden. Teot ovat uskon hedelmä. Tämäkin on lempeä ajatus.
Olen iloinen, että opit iloitsemaan joistakin asioista kuten kasveista. Tyttäresikin toivoisi (toivoo), että et muserru suruusi.
VastaaPoistaItse istutin aivan liian aikaisin taimia ja ne ovat nyt niin isoja ja honteloita, että huolestuttaa, kun katsoo ulos ja siellä on metri lunta.
Näin usein unta, että mieheni ei ollutkaan kuollut ja en tiennyt, kuinka selitän ihmisille, että hänet oli haudattu. Unet ja todellisuus menivät sekaisin. Se oli jonkinlaista toivoa, että paha asia peruuntuisi. Sitten aloin toivoa, että vanhenisin nopeasti ja tulisi aika lähteä täältä. Nyt ajattelen, että meille jokaiselle on annettu oma aika jostakin käsittämättömästä syystä.
Kun veljeni kuoli 2-vuotiaana, äiti sanoi, että ehkä hänelle olisi tapahtunut jotain pahaa myöhemmin ja hän säästyi näin siltä. Se oli äitini tapa hakea lohtua.
Kiitos kommentistasi Mayo. Olen tosiaan saanut iloa ja saan edelleen noista pikkutaimista, jotka ovat alkaneet surukseni venyä. Ehkäpä kouliessa niitä saa istuttaa syvempään. Näin muistelen jonkun sanoneen minulle monta vuotta sitten. Sinä olet ollut todella varhain liikenteessä, kun taimesi ovat isoja, mutta parempi niin kuin ne olisivat liian pieniä istutusaikaan.
VastaaPoistaUnesi olivat tosiaan jotakin toivoa. Minä en ole nähnyt Verasta unia. Voihan olla, että olen nähnyt, en vain muista niitä. Minä olen välillä ajatellut samoin kuin sinä, että vanhenesin ja kuolisin nopeasti ja pääsisin Veran luokse. Suruajan alussa ajattelin paljon itsemurhaa. Nyt se ajatus on hävinnyt, ja siihen on varmaankin vaikuttanut myös se, että sain lääkkeen paniikkikohtauksiin. Otan osaa veljesi kuolemaan. Äitisi tapa hakea lohtua on omalla tavallaan kaunis.
Missä elämässäsi paikka toiselle tyttärelle?
VastaaPoistaKiitos kommentistasi totuus. Elämässäni on suuri paikka toiselle tyttärelleni. Näemme usein. Hän on äärimmäisen rakas minulle. En kirjoita koko elämääni näihin surutyöpostauksiin.
Poistamarja50+eloa ja oloa, vastasit kommentiini paremmin kuin minä, ja tunnet hyvin Raamattua, antaudu itsesi kokonaan Jumalan käyttöön, hän odottaa sitä hetkeä, jolloin hän voi avata elämässäsi asioita joista et nyt tiedä, sydämesi avautuu kuuntelemaan Jumalan ääntä, kuinka hän puhuu sinulle henkilökohtaisesti, ne on sinun ja Jumalan välisiä asioita, olet hyvin lähellä Jumalan valtakuntaa, astu vain sinne sisälle, Jumalan suuri Rakkaus ja voima koskettaa sinua, hän ei tule väkisin, tai pakottamalla, hän kysyy vain sinulta "tahdotko sinä"?
VastaaPoistaTäällä maailmassa meitä kohtaa monenlaiset vaikeudet, huolet ja kärsimykset, mutta niihin apu tulee Jumalalta, koska hän tietää mitä tekoa me olemme, ja "kateuteen asti hän haljaa sitä henkeä, jonka hän on meidän sisimpäämme laittanut asumaan".Jaak.4:5
Toivotan aurinkoista kevään odotusta, ja iloa elämääsi!
Kiitos kastepilvi kommentistasi. En minä osaa yhtä hyvin Raamattua kuin sinä. Opiskeluaikoina luin sen läpi. Etenkin Uusi Testamentti on hyvin kaunis ja rakastettava kirja. Lähinnä kai Jeesuksen toiminnan kuvauksessa. Hän oli hyvä, parantava ja armollinen. Tai on kai sitä yhä, koko ajan. Hänellä oli myös kiivautta kuten temppelin puhdistuksessa.
PoistaMinulla on lapsen uskoni. En ole tullut uskoon esimerkiksi jonkin Pyhä Henki kokemuksen kautta. Jumala ei ole kysynyt minulta "haluatko" armon, pelastuksen ja ikuisen elämän. Ehkäpä toisaalta tässä surullisessa elämäntilanteessani välillä toivon sitä.