Rakas Vera-tyttömme kuoli yllättäen tammikuun alussa. Hän oli terve ja kuntoili paljon. Kuolinsyytutkimuksissa ei löydetty syytä Veran kuolemaan. Se oli mahdollisesti sydämen rytmihäiriö.
Nyt epätoivo on muuttunut vellovaksi ahdistukseksi aina iltaan asti. Minulla on ollut välillä nukahtamisvaikeuksia. Siksi olen ruvennut katsomaan Netflixin tarjontaa, koska melkein tavaksi on tullut nukahtaa läppäri sylissä. Olen jossakin vaiheessa havahtunut ja siirtänyt läppärin sivuun ja jatkanut uniani.
Vellova ahdistus on niin paha, että kaupassakäynti on hyvin vaikeaa, jos joutuu olemaan kassajonossa pitkään. Ei auta muu kuin hengitellä syvään. Ja katsoa muiden ostoksia. Keskittyä niihin.
Elämä yleensäkin tuntuu liian vaikealta. Veraa on kova ikävä. Itken iltaisin tyynyni läpimäräksi.
Olen seikkaillut sienessä ja kerännyt puolukkaa ja karpaloita. Viime vuonna keräsin puolukkaa 60 kiloa. Nyt en kerää yhtä paljon. Pakastimet ovat täynnä. Seuraavaksi pitää tehdä mehua.
Kuinka hyvä onkaan olla metsässä! Rauhoitun ahdistuksesta. Syksyisin voisin melkein asua metsässä.
Marja voimia. Loputon on vanhempien surutyö, eikä siihen ole oikein sanoja. Lämmin kiitos, että jaksat kommentoida blogiani ja olla aina kannustava. <3 Halauksia Marja.
VastaaPoistaKiitos Tiia kommentistasi, voimien toivottamisesta ja halauksista. Sinun positiivisen blogisi lukeminen rentouttaa paljon minua ja tuo hyvää mieltä. Ajatuksen, että elämä jatkuu kaikesta huolimatta.
PoistaLapsen kuolema on pahin asia, mitä voin ajatella. Varmasti surutyö vie kauan ja syö voimia. Toivon, että löydät uusia voimia.
VastaaPoistaMinuakin metsä rauhoittaa, vaikkei minulla ole suurta surua elettäväni.
Lämpimiä ajatuksia sinulle 🖤
Kiitos Kirsti kommentistasi. Metsä tosiaan rauhoittaa levottoman mielen. Se on melkein ainoa rentoutumisen laji, joka on käytössä tällä hetkellä.Lukeminen rentouttaa myös. Ehkä Netflixikin rauhoittaa, koska joka yö nukahdan sen parissa, sitten havahdun ja postaan illalla kirjoittamani blogijutun ja jatkan unia.
VastaaPoista