Minä olen ollut viime aikoina surullinen monestakin syystä. Mutta en halua alkaa riepotella tässä tarkemmin muita ihmisiä tai työtä.
Liikun tunnin päivässä, eikä se helpota huonoa oloa. Vaikka sanotaan, että liikunta on parhaimpia keinoja suruun tai masennuksen.
Minulla on himo siivota. Aivan hyvä. Kun yleensä ei ole. Onkohan minusta kehkeytymässä oivallinen kotirouva pölyhuiska kädessä.
Omituinen lauseen loppu. En edes omista pölyhuiskaa. Taidan nähdä itseni sarjakuvahahmona.
Jaksan silti lukea. Se on niin suuri intohimo, ettei mikään vie sitä pois.
Parempia aikoja odotellessa.
------------------------
Huolet ja murheet väistyvät sitten ajallaan.
Jos ovat väistyäkseen.
Kaksi runoani lohduttaa ja tuo voimaa elämääni.
kun tuuli repii tähtiä.
Irrotan katseeni yöhön
ja äkkiä kaikki on valoisaa.
Minä synnyn ja vyörytän
maan jalkojeni alle.
Kaikki sanani alleviivaan
maan väreillä.
--
tunkeutua liikutuksen taakse
repiä itkun terälehdet
potkia ihmisiin tuulta
sykkiä verenä kivien uurteissa
kavahtaa jää pirstaleiksi
Mekko on melko uusi ja tänä vuonna saan ostaa enää vain yhden uuden vaatteen lukuun ottamatta sukkia ja alusvaatteita. Se ei ole vaikeaa. Olen hyvin sitoutunut ilmastonmuutoksen vähentämiseen. Kuten tässä blogissakin on tullut selväksi.
Mekko on merkiltään s. Oliver, eikä halpatyövoimalla tehty. Tästä keskustelin myyjän kanssa. Hintakin kertoo jotakin.
Hyvää viikonloppua kaikille!
En tiedä sinun surulliseen oloosi syitä mutta monelle tuntuu olevan kevät vaikeaa.Mielestäni on hyvä että teet vaikka siivoamista ja pidät siitä, joillakin taitaa olla päinvastoin että ei jaksa siivota kun elämää ei ole mallillaan. Nostan sinulle hattua kun olet sitoutunut noin hyvin tähän ilmaston muutoksen vähentämiseen, kyllä täälläkin kovasti yritetään vaikka tuntuu kokoajan etten tee tarpeeksi. Itse olen sellainen että pyrin kantamaan omilla harteillani koko maailman tuskaa vaikka riittäisi hyvin nää omat ja lähellä olevat ongelmat. Kyllä asiat järjestyvät sinullakin, usko pois. Toivotan sinulle hyvää viikonvaihdetta ja halit :-)
VastaaPoistaKiitos kommentista Pihakeiju. Tähän surulliseen oloon ei ole selkeää syytä, siksi pelkäänkin, että se on msennusta. Perhaimmassa tapauksessa vain kevätmasennusta, johon minulla on ollut taipumus vuosikausia. Etenkin alkukeväällä ja yleensä huhtikuussa. Lisääntyvä valo jotenkin näyttää kaiken inhorealistisen tarkasti. Siksi olen siivonnutkin, nyt kun kaikki lika näkyy niin helposti. Eikä siivoamiselle loppua näy. Nyt siivoan seinäpintoja. Niissä on kärpäsenkakkaa, koska naapurissa on lehmiä, jotka kyllä ovat kesällä niin suloisia. Mukavaa perjantaita sinulle!
VastaaPoistaSurullisuus näkyy kasvoiltasi.
VastaaPoistaJos surulliseen oloosi on selkeä syy, toivotaan että ne asiat , jotka ovat sinut alakuloiseksi, järjestyvät parhaalla mahdollisella tavalla.
Hienoa kun otat kaikissa valinnoissasi ilmastonmuutoksen huomioon.
Siivoaminen on palkitsevaa hommaa, kun tuloksen näkee heti.
Toivotan sydämestäni sinulle Marja kaikkea hyvää viikonloppuun ja ensi viikkoon!
Minä luulen, että elämä on tällaista ... toisilla enemmän kuin toisilla, mutta tällaista. Suru tulee ja menee, joskus syystä joskus ilman syytä. Ja kun se on, se on tunnettava, annettava olla. Pahemmaksi menee, jos sitä ei halua hyväksyä. Olen huomannut saman kuin sinä, Marja, jotain pitää aina tehdä, edes vähän. Ei pidä jäädä suruun makaamaan, ei saa päästää itseään liian syvälle, sillä elämä on liian lyhyt.
VastaaPoistaRunosi ovat koskettavia, vahvoja. Ne ovat viestejä, että surun alta löytyy voima, joka kantaa.
Hyvää viikonloppua sinulle! Nähdään taas maanantaina.