Tunnen epäonnistumista ja en oikeastaan häpeää siitä, että olen tällä hetkellä tässä lääkevieroituksessa psykiatrisessa sairaalassa. Vaikka se ei ole oikeasti mikään häpeä.
Pystyn kirjoittamaan julkisesti vieroituksesta tässä blogissa, niin tuskinpa häpeän sitä kauheasti.
Yritän parantua.
Mitä pahaa tai hävettävää siinä on?
Voihan tietysti olla jonkun lukijan mielestä. Miten olen saattanut itseni tällaiseen jamaan?
Niin, miten?
Kieltämättä tilanne harmittaa.
Harmittaa kovasti.
Minulla on kokemus todellisesta häpeästä alakouluajalta.
Minun siskoni oli teini ja hän oli ostanut mustaa kynsilakkaa. Hän halusi lakata myös minun kynnet. Olin 8-vuotias.
Seuraavana päivänä koulussa opettaja katsoi pitkään minua ja käski tulla luokan eteen. Hän kysyi, onko sinulla tuhkaa sormissasi? Minä sopersin että siskoni laittamaa kynsilakkaa. Johon opettaja, että kohota kätesi ja näytä kaikille musta kynsilakkasi. Huomenna sen pitää olla pois. Jouduin seisomaan lopputunnin luokan edessä näyttämässä mustaa kynsilakkaani. Tuntuu vieläkin pahalta, kun ajattelen tilannetta. Ennen opettajat osasivat olla tosi julmia. Jos nykyisin ovat, vanhemmat kyllä antaa palautetta Wilmassa ja vanhempainillassa.
Kotona itkin ja sätin siskoani. Häntä vain nauratti. Kerroin äidille ja hän läksytti siskoani.
Onneksi sain häpeän kokemukseni jaettua. Se ei jäänyt kovasti painamaan sisintäni. Mutta muistan sen aina.
Tommy Hellsten sanoo, että häpeä merkitsee ihmisarvon romahtamista. Ehkä mustat kynsilakat kynsissäni luokan edessä seisoessani hetken tunsin niin.
Mutta luokan edessä seisoessani myös manasin siskoani alimpaan helvettiin. Anteeksi karkea kielen käyttö.
Mutta luokan edessä seisoessani myös manasin siskoani alimpaan helvettiin. Anteeksi karkea kielen käyttö.
Aikuinen häpeäherkkä nolostuu helposti. Kaiken on oltava tip top. Koti supersiisti. Piha puunattuna. Häpeä nostaa päätä pienestäkin puutteesta.
Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu itsensä vähättely. Omaa itseä ei ole suotava tuoda paljon esiin.
Lapsen negatiivisia tunteita ei oikein kestetä. "Jos vielä raivoat, äiti jättää sinut siihen", äiti voi huutaa kaupassa.
Monikaan ei osaa kysyä, mitä ihmettä uupunut lapsi tai raivoava teini voi tunteilleen, jos aikuinenkaan ei osaa niitä hillitä.
Kun tunnistaa tiedostamattomasta tietoiseen mieleen tulevan lapsuuden häpeäkokemuksen, seuraava askel saattaisi olla myötätunnon löytäminen itseään kohtaan.
Joskus saatetaan tarvita ammattiauttajan hyväksyvää katsetta pienentämään häpeää.
Oliko sinulla lapsuudessasi häpeän kokemuksia?
Lähteet: Hyvä terveys 4/2019
Marja olet rohkea ja inhimillinen ja epäonnistumiset ym. kuuluu ihmisen elämään. Häpeä toki liittyy näihin tunteisiin ja kielii epäonnistuneen minän ja toiveiden minä taistelusta monesti. Minullakin on tuollaisia häpeä kokemuksia lapsuudesta ja olen blogissa kirjoittanutkin miten huijarisyndrooma vaivaa minua.
VastaaPoistaVoimia ja paranemisia <3
Kiitos Tiia kommentista ja rohkaisusta. Tuo pitää täysin paikkaansa, että epäonnistumiset kuuluu elämään. Ja niistä lisäksi oppii. Minä opin nyt kantapään kautta nämä kipulääkkeet ja miten nopeasti niihin syntyy riippuvaisuus. Lapsuuden häpäisyt ei unohdu koskaan, mutta niiden kanssa oppii elämään. Ikävä että sinullakin on ollut häpeää lapsuudessasi.
Poistamoi, luen blogiasi koska se on vähän erilainen, hyvällä tavalla. tämä esiin nostamasi aihe on tärkeä, lääkärit syytävät kovin helposti nykyään kipulääkkeitä (ei tietenkään aina) ja on tosi hienoa, että itse huomasit tilanteesi, hienoa ja rohkeaa, ja vielä kirjoitat siitä. kiitos. t.sari
VastaaPoistaKiitos Sari kommentistasi. Onhan tämä blogi tosiaan vähän erilainen, kun on paljon asiatekstejä.Minustakin aihe on tärkeä. Katsoin joskus monta vuotta sitten dokumentin lääkeriippuvuudesta ja siitä, että jos se menee oikein pahaksi, ihmiset kiertävät eri lääkäreillä reseptejä hankkimassa. Samoin lääkäreillä itsellään saattaa olla lääkeriippuvuus tai alkoholin ongelmakäyttöä.Riippuvuussairaus on oletettua yleisempää. Ja se on sairaus siinä kuin ahmimishäiriö tai alkoholismi. Ei siitä kannata hirveää häpeää kantaa.
PoistaEihän sinulla ole mitään hävettävää, eikä sen puoleen ollut siinäkään, että opettajasi nolasi sinut luokan edessä.
VastaaPoistaSensijaan opettajasi olisi sietänyt hävetä.
Olen joskus kertonut pahimman häpeäkokemukseni blogissani ja kirjassani. Valitettavasti senkin aiheutti ymmärtämätön opettaja, joka nostatti minut seisomaan ja luokan edessä väitti minun edustavan mongolirotua, joka tietosanakirjojen mukaan on uppiniskaista, laiskaa, likaista, kostonhaluista ja vastaanhangoittelevaa. Sitten ope hurskaasti huokasi, että hänen tehtävänsä on sivistää alempiarvoista rotua ja toivoa, että näistä joskus kehittyisi uskollisia ja palvelualttiita alamaisia ruotsalaisgermaaneille, joita hän ja muut luokassa edustivat. Hoin tuossa tilanteessa mielessäni isäpuoleni opettamaa ajatusta, että olen yhtä arvokas kuin kuka muu tahansa. Mutta oikeasti meni kauan tajuta, että opettaja se sivistymätön olikin.
Valoa päivääsi Marja <3
Kiitos Kirsti kommentistasi ja rohkaisusta. Niinhän se on, että opettajat saattavat olla todella julmia. Etenkin "ennen vanhaan". Sain kylmänpuistatuksia, kun luin nuo opettajasi törkeät sanat. Uskomatonta! Hän taisi olla natsiaatteen kannattaja.Opettajasi todellakin oli itse sivistymätön. Mukavaa torstai iltaa sinulle.
PoistaSinulla Marja ei kuule ole häpeämisen aihetta tuossa lääkeriippuvuudestasi,päinvastoin olet rohkeasti tuonut sen esille. Entisaikaan opettajat olivat tosi julmia,saattoivat moittia pataluhaksi jonkun oppilaan koko luokan kuullen. Muistan alaluokilla kun olin hidas lukemaan ääneen niin kun minun vuoroni tuli niin opettaja kuulutti kovaan ääneen että taas se lypsäminen alkaa. Kyllä minusta ihan nopea lukija tuli kun pääsin tuon opettajan vaikutuspiiristä pois ja lukenut satoja kirjoja sen jälkeen. Onhan sitä kai nuorena tullut hävettyä varmaan kerran jos toisenkin mutta ei ne niin mieleen ole jääneet kaihertamaan. Mukavaa illan jatkoa :-)
VastaaPoistaKiitos Pihakeiju kommentistasi ja rohkaisusta. Halusin tosiaan tuoda lääkeriippuvuuteni julki. Niin kuin olen tuonut joitakin muita vaiettuja aiheita. Häpeän vähän. En paljoa. Voi että...miten niin monilla ihmisellä on kokemus opettajan ilkeydestä ja häpäisystä kaikkien lasten kuullen.Ennen opettajat kai kuvittelivat olevansa niin suuria herroja ja rouvia, että kuvittelivat heillä olevan luvan nöyryyttää oppilaita. Pistää vihaksi!
PoistaOnhan niitä häpeäkokemuksia ollut vaikka kuinka paljon. Olen niitä käsitellyt sen verran, etteivät ne enää ole painolastina, vaikka ikäviä muistoja ne silti aina ovat.
VastaaPoistaJos lääkkeisiin jää koukkuun, ei siinä minun mielestäni ole mitään hävettävää. Ei ole huume- eikä alkoholiriippuvuudessakaan, vaikka ne sentään ovat lääkkeiden käytön rinnalla turhia mielitekoja. Lääkkeitä on joskus pakko käyttää, ja niihin voi jäädä kiinni. Ihanaa on, että riippuvuksista pääsee irti, jos saa apua ajoissa.
Hyvää oloa sinulle sinne, Marja, ja toivottavasti siellä on mukavaakin.
Kiitos Eeva kommentista ja rohkaisusta. Hienoa että olet saanut käsiteltyä häpeäkokemuksesi niin, että voit elää täyttä elämää. Ainahan muisto jää. Riippuvaisuuksista voi tosiaan ponnistella irti.Jotkut pystyvät siihen yksin. Minä en. Tarvitsen siihen tukea, jota täältä psykiatrisesta sairaalasta saan.
VastaaPoistaParanemista! Hienoa kun saa apua. Ei ole mitään hävettävää. Aurinkoa päiviisi☀️☀️☀️
VastaaPoistaKiitos kommentista ja toipumistoivotuksista Kristiina. Vain vähän hävettävää. Aurinkoista kesän odotusta sinulle!
VastaaPoista