Minä olin nuorena aivan liian itsekriittinen. Syyttelin ja solvasin usein itseäni. Epäonnistuin mielestäni monessa asiassa. Se söi nuorta naista. Miltei ahmi. Nyt kun ikää on reilut viisikymppiä olen tullut armollisemmaksi itselleni. Viimein hyväksyn itseni. Toilailut ja epäonnistumisetkin. Pieni itsekriittisyys on kuitenkin paikallaan, ja se on hyvä asia. Ettei luule itsestään liikoja. On realistinen.
Työpsykologi Ronnie Grandell on juuri julkaissut kirjan Irti itsekritiikistä - löydä terve suhde itseesi. Pahimmillaan liika itsekriittisyys voi estää esimerkiksi hakeutumista uusiin töihin tai uuden parisuhteen aloittamista. Itsekritiikki kuiskailee pahansuovasti: Ethän sinä kuitenkaan onnistu. Etkä myöskään osaa.
Hyvin itsekriittiset - miltei itseään rankaisevat - ihmiset sairastuvat niin sanottuihin taviksiin verrattuna helpommin syömishäiriöihin, ahdistukseen, masennukseen.
Ihminen on usein kriittisempi itseään kuin muita kohtaan. Myös lapsuus voi jättää ihmisen liian itsekriittiseksi. Jos vanhemmat ovat olleet ankaria, vaativia ja kriittisiä. Itsensä väheksymiseltä voi sen sijaan suojella kannustavat läheiset.
Grandell antaa ohjeita, miten taittaa liika itsekriittisyys.
Tunnista epäterve itsekriittisyys. Esimerkiksi siitä että epäonnistuessaan syyttelee itseään mielessään hyvin ankarasti: Etpä taaskaan onnistunut.
Itsekritiikin voi tunnistaa myös kehossaan: on jännittynyt, hartiat nousevat ja pään ympärillä vanne kiristyy.
Nimeä itsekritiikin kokemus vaikkapa esimerkiksi räksyttäväksi rakkikoiraksi, niin voit helpommin voittaa sen.
Rauhoita kehoasi. Yritä rentoutua tietoisesti. Hengitä syvemmin.
Puhu itsellesi lempeämmin. Ihan opettele tätä. Älä kritisoi itseäsi vaan anna rakentavaa palautetta.
Toimi tietoisesti liiallista itsekritiikkiä vastaan. Kun vähitellen oppii tunnistamaan ja taltuttamaan liian itsekriittiset ajatuksensa, elämä voi muuttua vapaammaksi, tyytyväisemmäksi, sallivammaksi. Hyvinvointi ja rohkeus lisääntyy.
Oletko sinä mielestäsi liian itsekriittinen?
Lähteet: Helsingin Sanomat 4.2.2018, kuvat omat
Itsekriittisyys on raskas taakka kannettavaksi. Olet löytänyt erittäin hyviä vinkkejä joita me kaikki voimme hyödyntää joka päiväisessä elämässä.
VastaaPoistaKiitos Karoliina kommentistasi. Toivon, että jokainen pääsisi pois liiallisesta itsekriittisyydestä. Elämästä tulisi rennompaa.
VastaaPoistaTunnistan välillä itsessänikin tuon liian itsekriittisyyden. Kovasti kyllä koitan päästä siitä eroon...
VastaaPoistaKiitos JohaNna kommentistasi. Eihän siitä kerralla pääse eroon. Vähitellen ja ajan kanssa. Se on erittäin hyvä alku, että tunnistat itsessäsi välillä liiallisen itsekritiikin.
PoistaLoistavia vinkkejä. Täällä myös yksi ihan liian itsekriittinen ihminen. Pikkuhiljaa siitä yritän osittain pakon sanelemanakin oppia pois. Hyvää ystävänpäivää Marja! 💕
VastaaPoistaKiitos Johanna kommentistasi ja ystävänpäivän toivotuksista. Kyllä sinä siitä vähitellen pääset irti, koska tunnistat sen itsessäsi. Ja pelkästään ikäkin tuo rauhaa ja armollisuutta itseään kohtaan. Tiedän omasta kokemuksesta. Olin nuorena naisena tiukan perfektionistinen.
PoistaOsui ja upposi😊❤️
VastaaPoistaKiitos Satu kommentistasi. Kiva jos sinulle oli jotakin apuja raapustuksessani.
PoistaKiitos Marja...olen jopa luullut..että pitää olla itsekriittinen. Olen saanut niin usein palautetta. Jokainen on erilainen.emme voi tietää miten käyttäytymisemme tulkitaan..tai mitä sanamme muille merkitsevät.
VastaaPoistaKiitos Merja kommentistasi. Eihän kukaan meitä käske olemaan liian ankaria itsellemme. Paitsi me itse. Tosiaan jokainen on erilainen ihminen, ja tulkitsee maailmaa ja muita ihmisiä eri tavoin. Silti minusta vähän vanhemmalla iällä voi suhtautua itseensä vähän huolettomammin. Minä ainakin olen ihan tietoisesti huolimattomampi.Mukavaa kevään odotusta sinulle.
PoistaHyvä postaus ja tässäpä on se syy, miksi en haluaisi olla nuori. Ah tämä armollisuus kaikkia omia secunda ominaisuuksia kohtaan. Ah tuo ukkeli, joka rakastaa vaikka olisin ihan matona välillä. Kyllä nuoruus oli ankaraa aikaa ja siksipä en ihmettele, että se burn out/masennuskin iski, se oli kaiken kulminaatio.
VastaaPoistaSydämellistä iltaa Marja <3
Kiitos, Tiia, kommentistasi.Olen täysin samaa mieltä, että onneksi nuoruus on ohi. Epävarmuus, kauneusihanteiden ehdottomuus; sen oikean miehen löytäminen. Me voidaan jo vähän huohataa. Mutta olen jotenkin huolestunut nykyajan kovuudesta ja vaativuudesta nuoria naisia kohtaan. Jotakin sille pitäisi tehdä. Että nuoret naiset voisivat täysin nauttia nuoruudestaan.
Poista