Miltä huonetarkastus tuntuu?
Tänä aamuna joku tyttö kiljui käytävällä aika kauan ja heräsin siihen.
Ihailen vanhan ajan isosta ikkunasta ympäristöä ja kirkasta, kaunista säätä.
Psykiatriset sairaalat ovat kai monesti tällaisia vanhoja, komeita rakennuksia. Kuten tämä. Piha-alue on kesällä varmasti vehmas ja kaunis vanhoine tammineen ja lehmuksineen.
Mutta kesällä en ole täällä. Tai mistäpä niin varmasti tiedän? Voinhan aina seota. Onhan tämä psykiatrinen sairaala. Ehkä asiaan kuuluu seota. Ainakin jonkun verra. Tai pikkasen. No, höpö, höpö.
Lounaalla pöytään tuli nuorimies. Istuin hänen kanssaan reilun tunnin ja kuuntelin. Hän puhui rotevasti. Kertoi perustavansa uuden kauppaketjun. Hän puhkui nuoruutta ja intoa. En halunnut jättää häntä yksin syömään. Siis kuuntelin minua jo melkein pyörryttävää puhetulvaa. Hän oli hiton vakuuttava. Hänestä voi tulla jotakin suurta. Hän sanoi olevansa burn out-potilas. Siis sanoi.
Meitä on täällä ihanan moneksi.
------
Äsken minun kahden hengen huoneeseen tehtiin tarkastus. Ettei minulla olisi kiellettyjä aineita.
Se oli melko nöyryyttävää.
Ymmärrän sen, että hoitajat tekevät vain työtään. Tuskinpa itsekään nauttivat näistä tarkastuksista, joita tehdään kaikille.
Mutta on se silti nöyryyttävää.
Kolme hoitajaa tuli yhtäkkiä huoneeseen.He ilmoittivat miltei sotilaallisesti: "Tämä on lääkärin määräämä tarkastus."
Aivan ja täysin kaikki tavarani käytiin läpi.
Kaapissa olevat vaatteeni tarkistettiin. Joka ikinen kappale. Likapyykitkin.
Sänky. Lakanat. Tyynyliinat. Tyynyt. Sängyn rakenteet. Yöpöytä. Lenkkarit. Niiden rakenteet.
Tyhjä matkalaukku. Käsilaukku. Kosmetiikka.
Kirjoja ravisteltiin. Paperit pengottiin.
Minä seistä moljotin kuin vanha, kärsivällinen nauta katsomassa tätä toimeksiantoa.
Tässä todennäköisesti varjellaan ihmisiä itseltään. Että esimerkiksi minä en pilaa vieroitusta jemmalääkkeillä. Mutta minähän olen tullut vieroitukseen. Miksi jemmaisin lääkkeitä?
Ehkä jotkut vieroituspotilaat tekevät niin.
Kaiken varalta.
Kaipa ihminen voi olla niin tyhmä.
No,voi hemmetti. Voiko?
Mutta joka tapauksessa se tuntui nöyryyttävältä. Kaikkien mielestä ainakin jonkin verran tuntuu.
Jos tuntoa on jäljellä.
