Riideltiin taas miehen kanssa

Tässä päivänä muutamana oli kunnon ehta riita mieheni kanssa. Tyttären käytöksestä ja missä menee rajat.

Meidän riitelyä edeltää usein keskustelu, jonka lopputulokseen toinen - yleensä minä - ei ole tyytyväinen. 

Keskustelu jatkuu. 

Nyt korotetaan jo ääntä. 

Nyt huudetaan molemmat naamat punaisina.

Minä otan keittiön tiskipöydältä minkä tahansa astian ja heitän ensimmäisen heittoni.

Ei osu mieheen. 

Hän jatkaa huutamista. 

Mutta sitten otan kaksin käsin astioita kaapista ja alan heittää kunnolla. 

Mies pakenee. Minä jään huohottamaan sirujen keskelle. Hemmetti tuli rikottua tuokin maljakko.

                                      Kille-poikakin vähän vihaisena.

Näin ei onneksi tapahdu usein - meillä astiatkin loppuisivat. Riidankulku jatkuu niin, että yleensä mies kurkistaa oven raosta. "Uskaltaako tänne tulla?". 

Kyllä uskaltaa. Sitten puhumme taas. 

Puhumme. Puhumme. Puhumme. Puhumme. Puhumme.

Yleensä riita sovitaan siinä - vielä sirpaleiden keskellä.

Halaus. Suudelma. 

Alan siivota pirstaleita. 

Mies myhäilee. Riita ohi.

Riitelystä yleensä
Suuttumus on pohjimmiltaan hyödyllinen tunne.

Sen voimasta toimimme jämäkästi. Asetamme rajoja. Puolustamme tarpeitamme.

Suuttumusta tarvitaan, että emme olisi liian miellyttämishaluisia, sopeutuvaisia tai alistuisi huonolle kohtelulle. 

Kukaan ei halua olla kynnysmatto.

Miksi sitten huudetaan ja hyökätään? 

Huutaminen, kiroileminen ja hyökkääminen riidassa voikin olla yritystä selvitä voimakkaasta tunnemyrskystä, jonka kokee uhkaavana ja pelottavanakin. 

Toiset taas vetäytyvät nopeasti riidasta selvitäkseen tunnemylläkästä, jonka riita laukaisee.

Eniten  riitakäyttäytymiseen vaikuttaa kuitenkin lapsuudessa opitut riitelytavat. 

Ja myös traumaattiset tunnemuistot jotka riita voi laukaista.

Minun riitelytapani - astioiden heittely - on äidiltäni opittu tapa. Lapsuuden kodissakin astiat lentelivät, ja isä luikki pakoon. 

Mitenköhän käy tytärten riitelytavoille parisuhteessa?

Riitelytapoihin ja riidan herättämiin tunteisiin vaikuttaa esimerkiksi se, että onko lapsuudessa itse saanut suuttua.

Onko lähellä ollut aikuinen, joka ei olisi jättänyt tai kurittanut. Vaan lohduttanut ja tukenut.

Riitatilanteissa usein nykyhetki, lapsuuden tunteet, tunnelmat ja tapahtumat sekoittuvat.

Keho muistaa pelottavan tilanteen menneisyydestä ja pelkotilanne virittyy automaattisesti: sydän hakkaa, kädet vapisee, lihakset kiristyvät. 

Tuntuu että tilanteesta on päästävä mahdollisimman nopeasti pois.Ihminen ei yhtäkkiä ole tässä hetkessä vaan lapsuudessaan.

Jos haluaa oppia ymmärtämään toisen ja omia tunnereaktioita, mielellistäminen auttaa. Se tarkoittaa järkevää vaihtoehtojen pohtimista riitelytavoille. 

Ja voi johtaa toisen tai itsensä empaattiseen ymmärtämiseen. Puhuminen auttaa aina.

Mikä kiukun taustalla voi olla? Väsymys? Nälkä? Stressi?

Epäilen kyllä, että meillä tulee astiat lentelemään koko avioliiton ajan.

Miten sinä riitelet?

Lähteet: Hyvä Terveys 11/2017, kuvat omat