Surutyöni 146.

Rakas, niin rakas 22-vuotias Vera-tyttömme kuoli yllättäen nukkuessaan. Hän oli hyväkuntoinen ja terve molekyylibiologian opiskelija. Kuolinsyytutkimuksissa syytä kuolemalle ei löydetty. Teen surutyötä.

Minä kaipaan, kaipaan Veraa niin, että tunnun särkyväni. Pirstaleet huutavat. Olen puolinainen nainen. Toinen lapseni on poissa. Mutta jatkaa läsnäoloaan mielessäni. Elämä pakenee. Aika seisoo Veran kuolinpäivässä.

Tässä yhtenä päivänä mies sanoi, että meillä on aivan liikaa hilloja kellarissa ja jääkaapissa, niitä pitäisi pikkuhiljaa alkaa syödä pois. Minä tein oitis pannukakkua ja tarjolla oli mansikka-, vadelma-, mustikka- ja rommiraparperihilloja.

Kun otin rommiraparperihilloa, muistin, että se oli Veran tekemää. Tuli itku. Vera teki sitä itse ja kauppasi omassa "firmassaan". Hän teki myös siivoustöitä, ruoanlaittoa, leipomista ja puutarha- ja halkotöitä ja oli samaan aikaan hautausmaalla kesätöissä. Vera oli yritteliäs.

Miehen kanssa tehtiin yksi edes takas 400  kilometrin reissu, ja varsinainen päämäärä oli Strömforsin ruukkialueen taidebienaali. Meille kolmas taidenäyttely tänä kesänä. Siellä oli tehty aikanaan raudasta esineitä, ja alue oli hyvin kaunis vanhoine rakennuksineen. Oli monta puotia, ravintola ja hotelli. Patruuna oli aikanaan rakennuttanut työläisille koteja, ja olipa alueella oma kaunis kirkkokin.

Toisen reissun teimme Sysmään ex tempore. Mies halusi jostakin kumman syystä mennä sinne. Siinäkin oli ajamista 250 kilometriä. Ajoimme sinne huvikseen pieniä hiekkateitä. Sai ihailla maisemia.

Biennaalissa oli ajatuksia herättäviä  tila- ja kangastöitä.

Kävimme myös Loviisassa, koska mies halusi ihailla merta. Siellä söimme erinomaisessa Thai-ravintolassa jättikatkarapukastiketta ja riisiä. Ruoka oli originaalia ja tulista.

Minulla on ollut noin puoli vuotta suurena ruokahimotuksena viininlehtikääryleet ja itse marinoidut artisokan sydämet. Viininlehtikääryleitä ei saa paikallisista kaupoista, vain Lidlistä, joten poikkesimme siellä. Ja niin kuin aina on ollut tarkoituksena ostaa vain niitä, niin ostoskori on lopulta aivan täynnä muun muassa säilykkeitä,  juustoja ja vaaleaa leipää, jota syön harvoin, yleensä syön ruis- tai kauraleipää.

Pidän paljon loppukesästä. Luonto jotenkin huokaa kesän hälinästä. On marjoja ja sieniä. Olen sienestänyt kantarelleja useamman kerran. Toissa päivänä löysin lampaankääpiä ja tein niistä pihvejä muna ja korppujauho kuorrutuksella. Herkkutatit eivät ole vielä nousseet ainakaan minun tattipaikassani. Metsä on kuin syli. Se rauhoittaa ja lohduttaa. Päivittäiset lenkkini teen melkein aina metsässä. Kuntosalilla käyn edelleen kolme kertaa viikossa.

Siiri-kissamme on ollut nyt kadoksissa yli vuoden. Toivo, että hän tulisi takaisin kotiin,  on mennyt.

Hyvää viikonloppua kaikille!