.jpg)
Rakas Vera-tyttäremme kuoli 22-vuotiaana yllättäen puolitoista vuotta sitten. Hän oli terve ja hyväkuntoinen molekyylibiologian opiskelija. Syytä kuolemaan ei löydetty kuolinsyytutkimuksissa. Teen surutyötä.
Ja rakas Siiri-kissamme katosi melkein kaksi viikkoa sitten. Päästin aamulla Siirin ja Kille-kissan ulos. Raskaana oleva Siiri vaikutti aivan tavalliselta. Siiri ei tullut sisään muutaman tunnin kuluttua, ja kutsuin häntä. Aloin huolestua.
On kaksi vaihtoehtoa Siirin katoamiseen. Ehkä hän meni synnyttämään piiloon ja imettää nyt poikasiaan. Olemme tutkineet kaikki paikat, missä Siiri voisi olla. Ulkorakennuksen sotkuisen takapihan, pihapiirin ja lähimetsän. Emme ole löytäneet Siiriä. Olen todella huolestunut, surullinen, pelokas ja ahdistunut. Minulle ei tullut mieleenkään, että Siiri voisi synnyttää ulkona. Tein hänelle kolme pesää sisälle rauhallisiin ja vähän piilossa oleviin paikkoihin, ja Siiri valitsi jo pahvilaatikon pehmusteineen.
Siiri on villakissan pentu, jonka saimme löytöeläintalosta. Hänet oli löydetty metsästä. Onko eläimillä niin vahvat geenit, että Siiri toistaa emoaan? Ihmisellähän se menee karkeasti niin, että perimä kattaa 50 prosenttia ja ympäristö 50 prosenttia ilmiasusta. Miten Siiri ja pennut voivat, voi itku? Olen epätoivoinen. Jos toivoa on minussa edes vähän niin toivon, että Siiri tulisi syömään ja juomaan, ja sen jälkeen seuraisin häntä pesälle, ja saisin pennut ja Siirin sisään.
Toinen vaihtoehto Siirin katoamiseen voisi olla se, että ilves, haukka, supikoira, näätä tai kettu olisi vienyt Siirin. Näitä kaikkia karhut mukaan lukien on tällä seudulla.
En saa mielenrauhaa, käyn jatkuvasti tarkastamassa kuistin, jospa Siiri olisi tullut syömään. Miksi päästin Siirin ulos? Tämä ajatus ja syyllisyys vainoavat minua.13-vuotias Kille suree Siiriä. Hän ei juurikaan syö, nukkuu paljon, eikä käy ulkona, ja kahteentoista vuoteen hän ei ole käynyt hiekkalaatikolla ja nyt sitten käy. Siiri ja Kille olivat tosi hyviä kavereita. Välillä tappelivat, leikkivät, välillä nuolivat toisiaan ja nukkuivat toisissa liki.
Olen ajatellut, että miksi meidän perhettä koetellaan näin: Vera kuoli ja toinen perheenjäsen Siiri katosi tai kuoli. Tämä on niin kohtuutonta ja väärin. Jos jokin jumala on, miksi hän tahtoo tällaista. Hän on kiduttaja. Sekopäinen tuomari ja valtias.
Tästä postauksesta tuli vuodatus Siiristä, eikä varsinaisesti Veran kuoleman surutyöstä. Mutta molemmat ovat menetyksiä, joista teen surutyötä.
Tosi surullista Siiri-kisun katoaminen. Toivottavasti löytyy tai tulee onnellinen loppu tälle tapaukselle. Ihan tuli paha mieli ja ahdistus Siirin takia. Olen vanhemmiten tullut hyvin tunteelliseksi eläinten asioille, enkä pysty oikein lukemaankaan noita juttuja. En pystynyt tätä bloggaustasikaan lukemaan kokonaan. Hupsu minä.
VastaaPoistaToivotan kaikkea hyvää sinulle marja.
Kiitos kommentistasi Anonyymi. Minäkin olen huomannut, että iän myötä tulee jotenkin herkemmäksi. Ei siedä muun muassa epäoikeudenmukaisuutta ja eläinten kaltoinkohtelua. Meistä pienempien. Rehellisten ja hyvien porukasta, jossa jokaisella tyypillä on aivan oma persoonallisuutensa. Rakkaita kaikki!
PoistaMinua itseäni helpottaa se, että päätän keskittyä niihin asioihin, joihin voin vaikuttaa ja jätän muut asiat taka-alalle. Se on aina helpommin sanottu kuin tehty, yritän silti aina palata siihen.
VastaaPoistaPyrin keskittymään mahdollisimman usein elämäni kantaviin pilareihin ja olemaan kiitollinen niistä. Vaikeaa, mutta mielestäni välttämätöntä. Jos oma olo ei niistä parane, niin muut lähimmäiset hyötyvät kuitenkin. ja lopulta siellä perässä raahautuu se omakin parempi olo.
Jaksamista! 💖
Todella hyvä neuvo tuo, että pitäisi keskittyä asioihin, joihin voi vaikuttaa. Minä olen nyt yrittänyt ajatella, etten minä voi saada Siiriä takaisin millään tahdon voimalla, on hänen oma vaistonvarainen ratkaisunsa synnyttää ulkona. En minä kissan vaistoihin voi vaikuttaa. Vaikka tämä on liian surullista ja toivotonta.
VastaaPoistaVoi itku. Tulin tosi surulliseksi kun Siiri on kadonnut. Toivon sydämeni pohjasta että emo ja pennut löytyisi. Laitatko tietoa kun/jos palaa kotiin. Tiedän tuon tunteen hyvin. Ei ole helppoa siellä nyt ollenkaan.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi piitu. Minun unelma on, että saataisiin kotiin pennut ja Siiri. Luin jostakin, että emo imettää viisi viikkoa, ja sen jälkeen poikaset olevat omillaan. Toivon, että Siiri tulisi tuolloin kotiin ja sitä voisi seurata pesälleen. Kerron kyllä täällä, tuliko Siiri ja pennut sisälle kotiin.
VastaaPoistaNyt en kestä, tämä katoaminen on pahin mahdollinen, jos ei saa koskaan tietää. Voi Marja, toivon niin, että Siiri palaa takaisin.
VastaaPoistaVoimia niin paljon ja aivan kohtuutonta, että teillä on näin isoja suruja.
Kiitos kommentistasi Tiia. Jos Siiri ei tule kotiin, katoaminen on tosiaan pahin mahdollinen, kun ei saa tietää, onko Siiri joutunut pedon kynsiin vai onko hän vain kadonnut. Voi, Siiri pieni, miten on ikävä!
VastaaPoista